Toggle sidebar

Aika rankkaa kuunneltavaa oli psyk.sairaanhoitajan arvio 6-vuotiaasta :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja big deal
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
B

big deal

Vieras
Oli siis käynyt tämän päiväkodilla ja kertoi lapsen käytöksestä kaikenlaista. Osa oli sellaista, minkä jo miehen kanssa tiesimmekin, mutta sitten oli paljon sellaista mikä oli jäänyt aiemmin kertomatta/huomaamatta. Tuli tosi paha mieli paitsi lapsen mutta myös meidän vanhempien puolesta; useamman vuoden olemme yrittäneet saada hänelle apua mutta aina on vedottu ikään ja tehty korkeintaan erilaisia testejä, joissa kognitiivisesti hyvätasoinen lapsi on aina pärjännyt. Nyt sitten tämä toinen puoli tuli kerrankin näkyviin myös ammattilaisille, mikä on tavallaan hyvä juttu, mutta samalla ahdisti kuunnella palautetta.

Miten te reagoisitte, jos teidän lapsi käyttäytyisi esim. näin:
* ei osaisi leikkiä pihalla, juoksisi vaan tai roikkuisi kiipeilytelineessä tietyssä asennossa
* menisi päivän aikana useaan otteeseen pöydän alle piiloon, ties mistä syystä
* ei kykenisi osallistumaan ryhmätuokioihin vaan hänet pitäisi siirtää sivuun levottoman käytöksensä, ulinan jne. vuoksi
* olisi jatkuvasti niin "iholla", että aikuisia alkaisi ahdistaa?

:(
 
Miettisin kaksi kertaa tehdäänkö päiväkodissa havainnoista kärpäsistä härkäsiä. Onko päiväkodissa jokin ongelma joka aiheuttaa käyttäytymisen mikäli kotona ei samanlailla käyttäydy?
Ja mitä nuo oikeasti merkitsevät jos kerrotaan että tykkää juoksennella ja roikkua kiipeilytelineessä? Minusta siinä sinänsä ei ole mitään outoa, joten miettisin tarkkaan miksi aikuiset tekevät tuollaisia päätelmiä.

Onko lapsella muutoin jotain kehitysviivästymää tai muuta ongelmaa havaittu vai onko nämä ongelmat vain "keksitty" päiväkodin toimesta?
 
On se rajua kun tosiasiat laitetaan pinoon, ymmärrän sen. Toisaalta olette jo yrittäneet saada apua, niin miksi ahdistua, kun tosiasioiden tarkka kirjaaminen on ainoa tie avun saamiseen! Työssäni kohtaan paljon samantyylisiä ongelmia, ja avun saaminen lapselle ei onnistu kun vanhemmat eivät hyväksy tosiasioita :(
 
[QUOTE="noh";28195493]Miettisin kaksi kertaa tehdäänkö päiväkodissa havainnoista kärpäsistä härkäsiä. Onko päiväkodissa jokin ongelma joka aiheuttaa käyttäytymisen mikäli kotona ei samanlailla käyttäydy?
Ja mitä nuo oikeasti merkitsevät jos kerrotaan että tykkää juoksennella ja roikkua kiipeilytelineessä? Minusta siinä sinänsä ei ole mitään outoa, joten miettisin tarkkaan miksi aikuiset tekevät tuollaisia päätelmiä.

Onko lapsella muutoin jotain kehitysviivästymää tai muuta ongelmaa havaittu vai onko nämä ongelmat vain "keksitty" päiväkodin toimesta?[/QUOTE]

Anteeksi, mutta tuo pohdinta on turhaa jos kuusi vuotiasta käy päiväkodilla psyk.sairaanhoitaja! Heitä ei keksittyjen juttujen perusteella liikkeelle saada.
 
Niin, halusin kyllä arvion käytöksestä, se on totta. Silti nyt iski ahdistunut olo, koska tuossa oli uusiakin juttuja eikä päiväkodissa ole ihan kaikkea kerrottu meille, ehkä ihan siksi että jatkuvasti tapahtuu jotain vastaavaa..?

Lapsella on ollut vaikeuksia aina, on ollut jotenkin "outo" tapaus pienestä pitäen. Kyllä häntä on tutkittu neurologinkin ym. toimesta ja tiedämme nyt sen puolen vaikeudet, mutta osa käytöksestä näkyy vain ryhmätilanteissa ja niitä ei ole aiemmin tarkkailtu. Päiväkoti ei ole mitenkään pakottanut näkemystään meille vanhemmille, päinvastoin. Lapsi pääsi erityisryhmään heti, kun päiväkodin aloitti kolmisen vuotta sitten, ei pärjännyt perusryhmässä alkuunkaan.

Tuo juoksentelu + roikkumisjuttu tarkoitti siis sitä, että lapsi ei ns. leiki ulkona, juoksee lähinnä ympyrää ulkoiluajan tai roikkuu tietyssä asennossa pitkiäkin aikoja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja big deal:
Niin, halusin kyllä arvion käytöksestä, se on totta. Silti nyt iski ahdistunut olo, koska tuossa oli uusiakin juttuja eikä päiväkodissa ole ihan kaikkea kerrottu meille, ehkä ihan siksi että jatkuvasti tapahtuu jotain vastaavaa..?

Lapsella on ollut vaikeuksia aina, on ollut jotenkin "outo" tapaus pienestä pitäen. Kyllä häntä on tutkittu neurologinkin ym. toimesta ja tiedämme nyt sen puolen vaikeudet, mutta osa käytöksestä näkyy vain ryhmätilanteissa ja niitä ei ole aiemmin tarkkailtu. Päiväkoti ei ole mitenkään pakottanut näkemystään meille vanhemmille, päinvastoin. Lapsi pääsi erityisryhmään heti, kun päiväkodin aloitti kolmisen vuotta sitten, ei pärjännyt perusryhmässä alkuunkaan.

Tuo juoksentelu + roikkumisjuttu tarkoitti siis sitä, että lapsi ei ns. leiki ulkona, juoksee lähinnä ympyrää ulkoiluajan tai roikkuu tietyssä asennossa pitkiäkin aikoja.
Click to expand...

Okei. Ymmärrän nyt paremmin. Mutta koska lasten diagnosointi on nykyään muodissa, kyseenalaistan helposti ns. "asiantuntijoiden" lausuntoja ja "havaintoja". Suhtaudun siis kriittisesti ellei todellakin ole perusteltua väittää lapsesta jotain.
Te olette kuitenkin itse jo apua yrittäneet saada ja olette itsekin huomannett jotain "outoa" lapsessanne. Joten ilmeisestikin ollaan oikeilla jäljillä ja hyvähän sitä on nyt sitten selvitellä miten tästä eteenpäin.
Eihän se kivaa voi olla, mutta muistakaa että ETTE OLE EPÄONNISTUNEITA VANHEMPIA. Se syyllisyys kun on sellainen salakavala energiasyöppö ja jos sitä jostain päin ruokitaan, niin ei hyvä.
Rohkeutta kohdata tulevaisuus, selviätte varmasti ja saatte apua miten auttaa lasta parhaiten pärjäämään!
En muuta osaa sanoa kun itsellä ei samanlaisesta kokemuksia.
 
  • Tykkää
Reactions: SuzieQ.
[QUOTE="vieras";28195640]Niin, ja mikä oli siis tämän aloituksesi pointti?[/QUOTE]

eiköhän aloituksen pointi ole set että ketätahansa vanhempaa ahdistaisi kuulla omasta lapsesta negatiivisia asioita!

Ap yritä ajatella niin, että nyt on löydetty ne (tai osa niistä) tekiöitä missä teidän pojalla on hankaluuksia ja tiedetään lähteä hakemaan apua lapselle! Elä näe tilannetta negatiivisena vaan positiivisena. Nimenomaan sen takia, että nyt kun tiedetään että on jotain ongelmia voidaan alkaa miettimään miten lapsen oloa voidaan alkaa helpottamaan.

Tärkeintä on lapsi ja tällä lapsella on varmasti myös omassa päässä huono olla!
 
Kuulostaa ihan meikäläiseltä pienenä. Ja ihan hyvä minustakin tuli. En lapsenakaan sietänyt toisten lasten seuraa, pöydän alla oli mukavaa ja siellä saattoi kuunnella keskustelevia aikuisia ja ulkona leikit olivat sellaisia mistä itse pidin, esim. keinussa kieppumista vaikka tuntikausia.
 
  • Tykkää
Reactions: SuzieQ. ja Data
Ymmärrän huolesi, itsellänikin vähän "erikoinen" lapsi.

Se vaan jäi vähän ihmetyttämään, että jos lapsi on nyt 6v. , niin onko mennyt 3 v. ilman minkäänlaista diagnoosia tms.? Lapsi on siis onnistunut aina tutkimuksissa skarppaamaan niin, ettei kerrassaan mitään ole tullut ilmi? Huh, varmasti suorastaan raastavaa teille vanhemmille! :(

Meillä on varmaankin tulossa lähete tutkimuksiin tässä lähiaikoina, ja vielä ei yhtään tiedetä mitä tapahtuu, jääkö päiväkodissa normaaliryhmään, saako avustajan vai siirtyykö erityisryhmään tms. Meillä lapsella suurimmat ongelmat puheessa, ymmärryksessä ja hahmotuskyvyssä, epäily kielellisestä erityisvaikeudesta, mutta eihän sitä vielä tiedä jos on jotain muutakin.

Toivon teille erittäin paljon voimia ja jaksamista, ja että teilläkin asiat alkaisivat pikapuoliin selvitä!! :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja big deal:
Oli siis käynyt tämän päiväkodilla ja kertoi lapsen käytöksestä kaikenlaista. Osa oli sellaista, minkä jo miehen kanssa tiesimmekin, mutta sitten oli paljon sellaista mikä oli jäänyt aiemmin kertomatta/huomaamatta. Tuli tosi paha mieli paitsi lapsen mutta myös meidän vanhempien puolesta; useamman vuoden olemme yrittäneet saada hänelle apua mutta aina on vedottu ikään ja tehty korkeintaan erilaisia testejä, joissa kognitiivisesti hyvätasoinen lapsi on aina pärjännyt. Nyt sitten tämä toinen puoli tuli kerrankin näkyviin myös ammattilaisille, mikä on tavallaan hyvä juttu, mutta samalla ahdisti kuunnella palautetta.

Miten te reagoisitte, jos teidän lapsi käyttäytyisi esim. näin:
* ei osaisi leikkiä pihalla, juoksisi vaan tai roikkuisi kiipeilytelineessä tietyssä asennossa
* menisi päivän aikana useaan otteeseen pöydän alle piiloon, ties mistä syystä
* ei kykenisi osallistumaan ryhmätuokioihin vaan hänet pitäisi siirtää sivuun levottoman käytöksensä, ulinan jne. vuoksi
* olisi jatkuvasti niin "iholla", että aikuisia alkaisi ahdistaa?

:(
Click to expand...

no toihan on vielä melko kesyä!! mutta jonkin sortin ongelmahan lapsella on, veikkaan adhd:ta,lievää muotoa, tai sitte on jokin muu kehityshäiriö, asperger,dysfasia,yms

omani 6vuotiaana
*ei pysy aloillaan ruokapöydässä,räplää kaikkea mitä on käden ulottuvilla, joskus suuttuessa heitti eskarin ruokalassa pariin otteeseen lautasen/ruokailuvälineet kun hermostu
*ajautu tappeluun lähes joka päivä (koska löi hyvin herkästi kun suuttu), hoitajat joutu rajoittaa lasta pitämällä kiinni,jolloin puri,löi,potki,raapi sylki(saatto kestää 40min)
*juoksenteli koko ajan sopimattomissa paikoissa, kiipeili joka paikkaan,roikkui joka paikassa
*ohjeita ei pystynyt noudattamaan
*karkasi eskarista
*heitteli tavaroita kun suuttui
*kiemurteli aina kun piti istua, naputteli pöytää, yms koko ajan levotona ja liikkeessä jollain tapaa

-liikenteessä piti pitää lapsi koko ajan käden ulottuvilla, sillä olis voinut hyppää autotielle yhtäkkiä jos vaikka tien toisella puolella näky kaveri tai vaikka orava
-kaupassa piti pitää koko ajan kädestä kiinni,koska koetti räplätä ihan kaikkea mitä näki, ja 5vuoteen asti jokainen kauppareissu päätyi huutoon,raivoon ja tappeluun! (koska kaupassa ei voinut juosta sinen sun tänne ja räplätä omppuja yms). 5v iässä kauppareisuuista sujui hyvin 1/40:stä. mutta sekin vaati jatkuvaa ennakointia ja työskentelyä aikuiselta.

6v 9kk iässä lapsi sai diagnoosin AD/HD, omantoiminnan ohjauksen vaikeus,aistiyliherkkyyksiä yms.

tänään just tuskailin että onpa tuo lapsi taas hankala,tekee hyvää muistella muutaman vuoden takaista, sillä siihen verrattuna lapsihan on nykyään helppo :D
 
Aika hurjaa. Meidän lapsella on aika lieviä oireita (ei saada diagnoosia, koska ovat niin lieviä), mutta kaikki mahdollinen apu kyllä ollaan saatu ja ravattu jos jonkinlaisissa testeissä.

Muista, että kyseessä on silti sinun oma rakas lapsesi. Voimia, tiedän, että tuollaiset uutiset kuulostavat kurjilta.
 
Kysymyshän oli että jos oma lapsi käyttäytyisi noin, niin hakisin apua, koska eihän tuo normaalilta kuulosta. Hyvä, että olette ap saanut jo apua ja lapsi on e-ryhmässä ja saa varmaan myös apua koulunkäyntiin.
 
  • Tykkää
Reactions: Jätkä
AP: kerroit havainnoista, johtaako tuo johonkin tarkempiin tutkimuksiin, hoitoihin, ... Siis onko nyt olemassa tai epäilyksen alla joku tietty diagnoosi?

Siksi kysyn koska mainitsemasi asiat (ulina, keskittymisvaijeudet ryhmässä, pöydän alle meneminen) sopivat meidänkin 5-vuotiaaseen.
 
Jos olisin yrittänyt saada jo vuosikausia apua lapselle (kuten kirjoitit), niin olisin tyytyväinen, että vihdoinkin on paperi, jolla saadaan asiaa eteenpäin ja lapselle hänen tarvitsemiaan tukitoimia.
 
En osaa nähdä tuossa palautteessa mitään negatiivista. Sairaanhoitajahan on täysin ulkopuolinen tarkkailija ja näkee asioita, joita vakihenkilöstö pk:ssa ei välttämättä enää näe ollenkaan. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Heinekeeni:
AP: kerroit havainnoista, johtaako tuo johonkin tarkempiin tutkimuksiin, hoitoihin, ... Siis onko nyt olemassa tai epäilyksen alla joku tietty diagnoosi?

Siksi kysyn koska mainitsemasi asiat (ulina, keskittymisvaijeudet ryhmässä, pöydän alle meneminen) sopivat meidänkin 5-vuotiaaseen.
Click to expand...

Meillä oli juuri 5v -neuvola, sitä kautta ohjattiin psykologille yhteistyöhankaluuksien takia. Ei olla vielä käyty kertaakaan.
 
Hei taas ja kiitos viesteistä.

Lapsi on tosiaan hämännyt vähän jokaista tahoa, koska kun on aikuisen kanssa kahdestaan, käyttäytyy yleensä hyvin ja pikkuvanha puhetapa lisää illuusiota "pärjäävästä" lapsesta. Ja ikään on vedottu jatkuvasti, mutta aina kun ikää on tullut lisää, on kyllä myönnetty että ei pitäisi enää olla ongelmia asiassa x...diagnooseja on, mm. adhd:n ylivilkas muoto. Aisitsäätelyssä ongelmia myös, ei tarpeeksi että saisi diagnoosia mutta kyllä ne vaikeuttavat arkea. Ongelmat näkyvät sekä hoidossa että kotona, tietty eri tilanteita näissä paikoissa niin sen mukaan sitten. Muita ongelmia mm. väkivaltaisuus suuttuessa, itsesäätely, omatoiminnanohjauksen heikkouis ja aistihakuisuus. Nuorempana karkaili jatkuvasti ja lähti seuraamaan vieraita ihmisiä, kun ei erottanut ihmisiä kovin hyvin toisistaan. Onneksi nyt tajuaa aika pian tutun ihmisen ja samoin ei enää juokse karkuunkaan pahemmin, ainakaan autotielle.

Olenhan minä tyytyväinen, mutta tosiaan aika ahdistunut samalla. Päiväkodista tulee jatkuvasti heikkoa palautetta, viimeksi tänään lapsen käytös oli kuulemma pilannut erään odotetun tapahtuman koko porukalle eikä lapsi tuntunut harmittelevan muuta kuin sitä, ettei saanut herkkuja jotka tapahtumaan liittyivät. :(
 
Niin ja nyt ei etsitä tiettyä sairautta/häiriötä lapselta, mutta kyllä hän on ihan aina ollut tosiaan erikoislaatuinen tapaus. Ihmettelin hänen ollessa taapero, että miksi olen niin väsynyt ja rasittunut koko ajan. Tajusin vasta myöhemmin, että se johtui mm. tuosta adhd:sta sekä lapsen omituisuuksista, jotka vaivasivat mieltä mutta kukaan ei ottanut huoliani todesta.

Nyt tapetilla on myös lääkitys tuon väkivaltaisuuden takia. Näin nuorelle eivät vaan mielellään anna vielä mitään.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa