Aika monen isä on kuollut tuossa ketjussa :(

  • Viestiketjun aloittaja isin tyttö
  • Ensimmäinen viesti
isin tyttö
niin myös minunkin...1,5vuotta sitten...hukkui...
Oli ihanaa käydä nyt lähellä isänpäivää viemässä itse kynttilä haudalle, esikoisen kanssa. Isäni on haudattu 200kmn päähän, joten harvoin pääsen siellä käymään (isänpäivänä, pyhäinpäivänä, jouluna, kuoleman vuosipäivänä tms.) Siskoni onneksi vie aina minunkin puolestani kynttilän, kun itse menee siellä käymään.

Esikoinen oli niin tohkeissaan tuosta ekasta kerrasta kun hän kävi papan haudalla. Halusi välttämättä laittaa kynttilän lyhtyyn ja sitten se kysyi että mitäs nyt tehdään :D Sanoin hälle et voidaan katsella hetki kynttilää ja muistella mimmoinen se pappa oikein oli...(tippa linssissä) Likka siihen vastas, et no sillä oli aika lyhyt se tukka ja sitä oli aika vähän....siinä vaiheessa meikäläinen ei tienny itkiskö vai naurais :D Ja sit neiti muisteli et rakenshan se mulle sen leikkimökinki! (nii-i, luojan kiitos se tuli silloin meille sen tekemään, viimeisilläni raskaana hain sen 200kmn päästä ja siitä n.3vkon päsätä sain suru-uutisen). Että kyllä sitä iskää taas muistellaan, vaikka oli semmoinen mitä oli...mut olihan niitä hyviäkin hetkiä ja iloisia...
 
A shadieeyah
:hug: 16vuosi takana(29.10 tuli täyteen) ja joka vuosi näin pyhien aikaan ja muutenkin se riipaisee..
Sydän keuhko veritulppaan kuoli tk:n pihalle. Silloin oli hirveän paljon lunta maassa.
osanottoni :hug:
 
Oma isäni kuoli syöpään aika tasan kolme vuotta sitten. vaikka emme olleet mitenkään kamalan läheiset, kummasti aina ajatukset kääntyvät sinne kun ajetaan hautuumaan ohi mummolaan. Harvoin silti tulee käytyä haudalla, kun matkaa on yli 70km. Eikä isäni itsekään ymmärtänyt "hautojen palvontaa".
 
isin prinsessa
Alkuperäinen kirjoittaja Sörhis:
Mun isän kuolemasta jo 23 vuotta.

Etenkin näin syksyisin ikävä koskettaa, kun isän kuolinpäivä on 14.9., sitten tulee pyhäinpäivä, isäinpäivä ja joulu.
Sama kuolinpäivä, kuin minun isälläni, mutta vuosi oli 2002. Haudalle on matkaa n. 1 km, jonka ohitan lähes päivittäin.

 
Lunatic
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
mun isä kuoli 13v. sit alkoholiin.. pitäkää huolta kevereistanne jos ja kun olette alkoholin vaikutuksen alaisena!!! pahimmassa tapauksessa voi henki mennä.. :(
Ei ole totta, peesi. Ihan sama homma, 13 vuotta sitten kuoli mun isä ja viinaan ryyppykavereiden kämpässä.

Kynttilän vien tänään tai huomenna haudalle. Se on kumma vaikkei tyttöni ole koskaan pappaa nähnyt, se on sille silti tärkeä ja se usein jopa ikävöi pappaa... ihan kun tuntis sen silti.... mystistä. Puhui myös papan kuolemasta kun oppi puhumaan.. ihmetteli miksei poliisit vieneet pappaa nopeemmin lääkäriin... kukaan ei ole sille mitään papan kuolemasta puhunu. Puistatti oikein.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
mun isä kuoli 13v. sit alkoholiin.. pitäkää huolta kevereistanne jos ja kun olette alkoholin vaikutuksen alaisena!!! pahimmassa tapauksessa voi henki mennä.. :(
Ei ole totta, peesi. Ihan sama homma, 13 vuotta sitten kuoli mun isä ja viinaan ryyppykavereiden kämpässä.

Kynttilän vien tänään tai huomenna haudalle. Se on kumma vaikkei tyttöni ole koskaan pappaa nähnyt, se on sille silti tärkeä ja se usein jopa ikävöi pappaa... ihan kun tuntis sen silti.... mystistä. Puhui myös papan kuolemasta kun oppi puhumaan.. ihmetteli miksei poliisit vieneet pappaa nopeemmin lääkäriin... kukaan ei ole sille mitään papan kuolemasta puhunu. Puistatti oikein.

minunki isä kuoli alkoholiin :/ ja se tässä vihastuttaakin tavallaan..ilman alkoholia mulla oes viä isä.
 
vieras
Minun isäni kuoli 22 v. sitten aivoverenvuotoon vain 47-vuotiaana. Hauta on n. 80 km:n päässä. Mut täällä meidän hautausmaalla on läheisensä menettäneiden enkeli-muistomerkki ja sinne vien aina isälle kynttilän. Musta se on jotenkin kivempi viedä itse se kynttilä vaikka ei sinne haudalle pääse. Ei ole tullut mieleenkään, että pyytäisin puolestani veljeä viemään kynttilän isän haudalle. Kotona sytytän isän kuvan viereen kynttilän ja muistelen häntä.
 
vieras
Minun isäni kuoli 22 v. sitten aivoverenvuotoon vain 47-vuotiaana. Hauta on n. 80 km:n päässä. Mut täällä meidän hautausmaalla on läheisensä menettäneiden enkeli-muistomerkki ja sinne vien aina isälle kynttilän. Musta se on jotenkin kivempi viedä itse se kynttilä vaikka ei sinne haudalle pääse. Ei ole tullut mieleenkään, että pyytäisin puolestani veljeä viemään kynttilän isän haudalle. Kotona sytytän isän kuvan viereen kynttilän ja muistelen häntä.
 
Turkilmas
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
mun isä kuoli 13v. sit alkoholiin.. pitäkää huolta kevereistanne jos ja kun olette alkoholin vaikutuksen alaisena!!! pahimmassa tapauksessa voi henki mennä.. :(
Ei ole totta, peesi. Ihan sama homma, 13 vuotta sitten kuoli mun isä ja viinaan ryyppykavereiden kämpässä.

Kynttilän vien tänään tai huomenna haudalle. Se on kumma vaikkei tyttöni ole koskaan pappaa nähnyt, se on sille silti tärkeä ja se usein jopa ikävöi pappaa... ihan kun tuntis sen silti.... mystistä. Puhui myös papan kuolemasta kun oppi puhumaan.. ihmetteli miksei poliisit vieneet pappaa nopeemmin lääkäriin... kukaan ei ole sille mitään papan kuolemasta puhunu. Puistatti oikein.

minunki isä kuoli alkoholiin :/ ja se tässä vihastuttaakin tavallaan..ilman alkoholia mulla oes viä isä.
mulla molemmat isät kuoli alkoholiin
:(
 
Johanna
Mun isäni kuoli 10,5v sitten 56-vuotiaana sydänkohtaukseen ihan yllättäen. Sitä tosin edelsi velkaantuminen ja firman konkurssi.
Vien huomenna haudalle kynttilän lasteni kanssa. Ikävä on.
 
Lasisilmä harmaana
Mun iskä kuoli melkein rasan 10kk sitten...
58-vuotiaana, täysin yllättäin. Ei mitään sairauksia yms.
Nyt on elämäni kamalin isänpäivä.
Ja tuleva Joulu tulee olemaan vaikea. Isä oli niin keskeinen henkilö meiän perheen elämässä.
Ja lapsenlapsille kaikki kaikessa.

Nyt käyn isän haudalla melkein päivittäin, se kun on ihan lähellä, muutaman kilometrin päässä.
Huomenna en pääse, koska ollaan nyt Saariselällä hiihtelemässä.
Mutta ruusuja ja kynttilän vein jo torstaina, kun tänne lähdettiin.

Äitin jättäminen kotiin tuntui nyt tosi pahalle, mutta onneks hän meni eilen velipojalle viikonloppua viettämään. En ois kyllä lähtenyttänne, jos äiti olis isänpäivän yksin viettänyt.

Ikävä on niin perkeleenmoinen. Niin kova, että yhä sattuu ihan oikeasti, fyysistä kipua tunnen. Mutta pakko se on eteenpäin jaksaa. Vaikka kaulaa myöten pjaskassa. :/
 

Yhteistyössä