P
pulleroinen
Vieras
Yksityisvastaanotollani käy lähinnä työterveyshuollosta konsultaatioon tulevia potilaita, joskus myös ''omaehtoisesti'' endokrinologille hakeutuvia potilaita. Molempien ryhmien yleisin käyntisyy on itsestään tapahtunut painonnousu, jolle haetaan syytä hormoneista. Sekä lähetetekstien että potilaiden kertoma tarina sisältää lähes poikkeuksetta samat elementit: potilas ei syö juuri mitään ja sekin vähä koostuu lähinnä vihanneksista. Hän on Painonvartijoissa oppinut laskemaan kalorit, joita kertyy noin 800 vuorokaudessa. Hän on aina ollut himoliikkuja ja energiaa kuluu työmatkakävelyn lisäksi 3-4 kertaa viikossa toteutuvilla kuntosalireissuilla. Hänen painonsa on kuitenkin noussut 20 kiloa vuoden aikana ja lisäksi paino vaihtelee viisi kiloa päivässä, mikä ei voine johtua muusta kuin nesteen kertymisestä, jonka potilas kokee hankalina turvotuksina. ''Nyt on varmaan jotkut hormoonit sekaisin''.
En yleensä löydä merkkejä turvotuksista tai askiteksesta ja yritän kohteliaasti viestittää laajan vatsan sisältävän rasvaa. Cushing (= lisämunuaisen toiminnanhäiriö) tai hypotyreoosi (= kilpirauhasen vajaatoiminta), joita kaikki kovasti toivovat sairastavansa, ovat yleensä sulkeutuneet pois jo alkukeskustelun aikana. Ja sitten pistän nauhan pyörimään ja kerron, että vaikka kyseessä olisikin hormonihäiriö, kuten kortisolin liikatuotanto, niin silti painon nousun takana on liika syöminen, koska hormonit eivät nosta painoa itsestään vaan lisäämällä ruokahalua. Ja yhden kilon lihomiseen tarvitsee syödä 7 000 ylimääräistä kaloria. Ja vaikka hypotyreoosi voi toki hidastaa aineenvaihduntaa, niin perusaineenvaihduntaan eli siihen, että ihminen makaa ja hengittää eikä ajattele mitään kovin kiihottavaa, kuluu kumminkin satakiloisella parituhatta kaloria päivässä. Jos sitä vähemmän syö, niin paino laskee. Joten nyt pitäisi miettiä, mistä ne ''piilokalorit'' tulevat, koska on ilmeistä, että potilas kuitenkin saa sisäänsä vähintään kolmisentuhatta kaloria päivässä, kun paino kerran nousee ja liikkumiseenkin kuluu jonkin verran. Keskustelemme energian häviämättömyyden laista ja siitä, ettei ole mitenkään mahdollista, että ihmisellä olisi semmoinen aineenvaihdunta, joka loisi rasvakiloja tyhjästä. Sitten potilas poistuu epäuskoisena miettimään, mistä ihmeestä ne kalorit muka tulevat. Ikään kuin kalorimaailma ja dopingmaailma jakaisivat talonmiehen, joka salaa pistää ihmisiin myrkkyjä. Ovelta potilas vielä kysäisee toiveikkaana, eikö elimistössä voisi kuitenkin olla joitain muita hormoneja, jotka voisivat aiheuttaa tämän.
Itsepetos on luonnollinen puolustautumiskeino, ja minäkin hämmästyn aina vaa'alle astuessani alati kasvavaa lukemaa. Koen käyväni jumpassa neljästi viikossa ja vältteleväni herkkuja, mutta kiireiden vuoksi jumpista toteutuu puolet ja tyhjiä keksipaketteja päätyy kierrätykseen. On kuitenkin häkellyttävää, miten monet luonnontieteellisen maailmankatsomuksen omaavat piinkovat realistitkin suhtautuvat ylipainoon yliluonnollisena ilmiönä. On tietty helpompaa, jos syyn painonnoususta voi vierittää mystisille hormoneille, nykyajan maahisille - silloinhan ei elintapojen muutoksella ole merkitystä, vaan tarvitaan lääketieteellistä hoitoa. ''Vaikka koulutustaso selkeästi vähentää yliluonnollisia uskomuksia, se ei kuitenkaan aina itsessään riitä kumoamaan voimakasta taikauskoista tunneperäistä vakaumusta'' (Wikipedian lainaus dosentti Lindemanin Taikauskon vetovoima -tutkimuksesta). Tämän on todeksi havainnut jokainen laihdutusneuvoja, jonka ensimmäinen tehtävä on yrittää saada ylipainoinen potilas myöntämään ylipäätänsä syövänsä.
__________________________________________________________
Näinhän se useimmiten menee
Myös itseni kohdalla meni.
T: Ex-lihava, nykyinen pullukka vielä (-20kg)
En yleensä löydä merkkejä turvotuksista tai askiteksesta ja yritän kohteliaasti viestittää laajan vatsan sisältävän rasvaa. Cushing (= lisämunuaisen toiminnanhäiriö) tai hypotyreoosi (= kilpirauhasen vajaatoiminta), joita kaikki kovasti toivovat sairastavansa, ovat yleensä sulkeutuneet pois jo alkukeskustelun aikana. Ja sitten pistän nauhan pyörimään ja kerron, että vaikka kyseessä olisikin hormonihäiriö, kuten kortisolin liikatuotanto, niin silti painon nousun takana on liika syöminen, koska hormonit eivät nosta painoa itsestään vaan lisäämällä ruokahalua. Ja yhden kilon lihomiseen tarvitsee syödä 7 000 ylimääräistä kaloria. Ja vaikka hypotyreoosi voi toki hidastaa aineenvaihduntaa, niin perusaineenvaihduntaan eli siihen, että ihminen makaa ja hengittää eikä ajattele mitään kovin kiihottavaa, kuluu kumminkin satakiloisella parituhatta kaloria päivässä. Jos sitä vähemmän syö, niin paino laskee. Joten nyt pitäisi miettiä, mistä ne ''piilokalorit'' tulevat, koska on ilmeistä, että potilas kuitenkin saa sisäänsä vähintään kolmisentuhatta kaloria päivässä, kun paino kerran nousee ja liikkumiseenkin kuluu jonkin verran. Keskustelemme energian häviämättömyyden laista ja siitä, ettei ole mitenkään mahdollista, että ihmisellä olisi semmoinen aineenvaihdunta, joka loisi rasvakiloja tyhjästä. Sitten potilas poistuu epäuskoisena miettimään, mistä ihmeestä ne kalorit muka tulevat. Ikään kuin kalorimaailma ja dopingmaailma jakaisivat talonmiehen, joka salaa pistää ihmisiin myrkkyjä. Ovelta potilas vielä kysäisee toiveikkaana, eikö elimistössä voisi kuitenkin olla joitain muita hormoneja, jotka voisivat aiheuttaa tämän.
Itsepetos on luonnollinen puolustautumiskeino, ja minäkin hämmästyn aina vaa'alle astuessani alati kasvavaa lukemaa. Koen käyväni jumpassa neljästi viikossa ja vältteleväni herkkuja, mutta kiireiden vuoksi jumpista toteutuu puolet ja tyhjiä keksipaketteja päätyy kierrätykseen. On kuitenkin häkellyttävää, miten monet luonnontieteellisen maailmankatsomuksen omaavat piinkovat realistitkin suhtautuvat ylipainoon yliluonnollisena ilmiönä. On tietty helpompaa, jos syyn painonnoususta voi vierittää mystisille hormoneille, nykyajan maahisille - silloinhan ei elintapojen muutoksella ole merkitystä, vaan tarvitaan lääketieteellistä hoitoa. ''Vaikka koulutustaso selkeästi vähentää yliluonnollisia uskomuksia, se ei kuitenkaan aina itsessään riitä kumoamaan voimakasta taikauskoista tunneperäistä vakaumusta'' (Wikipedian lainaus dosentti Lindemanin Taikauskon vetovoima -tutkimuksesta). Tämän on todeksi havainnut jokainen laihdutusneuvoja, jonka ensimmäinen tehtävä on yrittää saada ylipainoinen potilas myöntämään ylipäätänsä syövänsä.
__________________________________________________________
Näinhän se useimmiten menee
Myös itseni kohdalla meni. T: Ex-lihava, nykyinen pullukka vielä (-20kg)