Äidit, apua alle 1-vuotiaan eroahdistukseen!

[Romanssi]

Siis en tiedä miten tässä pitäis toimia.. Lapsi on 10kk ja itkee kun joutuu eroon minusta, aamut ja illat on pahimpia ja juuri päikyiltä herättyään. Itkee minun perään niin kauan et pääsee syliin. Kukaan muu ei kelpaa. Ja itku on ihan kunnon itkua ei mitää kitinää tms.
Vaikuttaa yöuniinki kun heräilee usein seisomaan ja tarkistamaan missä olen, herää herkästi pieniinkin ääniin ja minun pitäisi istua sängyn vieressä ja silitellä tms. jottei hän itke. Iltaisinkin itkee jos jätän sänkyyn itsekseen nukahtamaan, nousee heti pystyyn. Mutta ollaan tehty niin, että käydään vain parin min. välein laskemassa takaisin makaamaan, eikä jäädä viereen olemaan. Näin nukahtaa ehkä noin 5 reissun jälkeen itsekseen.
Jokatapauksessa yöunet hänelläkin kärsii, on alkanu heräämään aamullaki pari tuntia aiemmin ku ennen, jo kuudelta, usein jo 5ltä mutta silittelen takaisin uneen.
Ja syö kerran yössä. On syönyt koko elämänsä ajan kerran yössä. Haluaisin siitäkin vieroittaa jo, syö siis nyt jo pullosta. Voisko sitä siirtää omaan huoneeseen? Vai pitääkö mun odottaa vain et tää pahin eroahdistus menis ohi? Kertokaa kokemuksia!
Mitää kummempaa uutta ei ole tapahtunu viime aikoina. Kävelemään tukea vasten alkoi jo 8kk3vko iässä. Imetys on lopetettu samaan aikaan.

 

[Romanssi]

joku, omia kokemuksia, pliis!

 

["kahden mamma"]

tuttua tekstiä. Itsellä kaksi poikaa, joilla molemmilla eroahdistus otti koville just tuossa iässä. Syliä, syliä, syliä ja mitään vieroituksia ei kannata tehdä tuossa vaiheessa. Kun huomaavat, että syliin pääsee ja ei se äiti minnekään häviä, niin aika pian on molemmilla helpottanut. Mutta tsemppiä, mulle tuo on äitinä ollut sellainen raskas vaihe. Uhmaikäkin on ihan iisiä verrattuna tuohon.

 

[Karju]

Siis eikö rauhoitu edes, jos lapsen isä (miehes) ottaa syliin? Jotenkin tuntuu, et olet lapselle se ainut turva ja lapsi haluaa pitää sut lähellään. Itselläni on nyt puolisoni lapsella havainnu samalnlaista ja olen miettiny just tota, et yrittääkö lapsi jotenkin ohjata aikuista toimimaan hänen halutulla tavallaan.

 

["mama"]

Aika siihen auttaa, voimia :hug: Onhan se rasittavaa, mutta se on vain vaihe, joka menee ohi - niin kuin vähän kaikki lapsen elämässä on vain vaihetta Lapsi on nyt tajunnut olevansa sinusta erillinen olento, ja sehän tarkoittaa sitä, että sinähän voisit kadota, kun et olekaan "samaa pakettia" hänen kanssaan. Siksi lapsi nyt tulee perässä joka paikkaan ja huutaa perääsi jos menet vaikka vessaan. Nyt ei auta kuin antaa sitä läheisyyttä ja näin lapsi saa sen perusturvallisuuden tunteen, joka jää pysyväksi muistijäljeksi hänen päähänsä, ja hänellä myöhemmässä elämässään tulee olemaan hyvä ja tasapainoinen tunne-elämä Näin tiivistetysti

 

[Romanssi]

Juu ei iskän sylikään kelpaa. Täytyy vaan jaksaa ja odottaa et menee ohi.. raskasta silti olla näin korvaamaton. Jos olen käymässä jossain hetken, niin lapsi konttaa ympäri taloa itkien ja minua etsien ettei paljo mihinkää voi ilman häntä nyt lähteä.
Kuukauden päästä ois häät joihin ollaan miehen kans kaksin menossa, toiv. on siihen mennessä helpottanut tää tilanne.

 

["Hmm"]

Meillä oli esikoisen kanssa sama juttu. Lopulta vain oli kylmetettävä itsensä niin ja jättää lapsi isänsä kanssa ja oltava ei tavoitettavissa. Lopulta lapsi oppi siihen että isikin on yhtä hyvä kuin äiti. Oppi oikeastaan tosi nopeaa. Raskasta tuo aika on, sen muistan vieläkin.