Äidin ilkeät sanat estää mua pyytämästä apua.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Kun mä olin 17v tulin vahingossa raskaaksi.
Mun äiti pakotti ja painosti mut aborttiin. Sanoi mm. että hän ei enää halua lasta hoidettavaksi, koska mustahan siihen ei olisi. :/

Nyt mulla on kaksi aivan ihanaa lasta, ja tietty se mieskin. Lapset ovat molemmat vielä pieniä. Toinen 3v ja toinen vasta 7kk.

Mun täyttyy vetää mun äidille roolia. En kehtaa näyttää hälle et mä olen oikeasti toisinaan hemmetin väsynyt.
En ole koskaan pyytänyt hältä apua, vaikka toisinaan olisin sitä tarvinnutkin/se olisi ollut paikallaan.

Meillä on äidin kanssa mun mielestä ihan hyvät välit kuitenkin, mutta sisintäni en hälle "luota".
Ne sanat tulee aina vaivaamaan mun mieltä. :/


Siksi mä en IKINÄ halua sanoa mun tyttärelle mitään mikä satuttaisi sitä näin pahasti. Teen kaikkeni sen eteen.

Älkää tekään äidit joilla jo isompia lapsia sanoko koskaan teidän tyttärille niin. Vaan olkaa tukena ja turvana siinä todella vaikeassa tilanteessa, jos sellainen joskus tulee.

Mä en sitä koskaan saanut. Vaan jouduin vaan tekemään sen abortin ja sen jälkeen vaikenemaan koko asiasta.
Vielä tänäkin päivänä se mua hiertää vaikka siitä jo 6vuotta aikaa. Ja kaksi ihanaa pikkuista jo löytyy. Ei ne siltä yliviivaa tätä asiaa mun elämässä.
 
itselläni on erittäin vaikea äitisuhde ollut. kaikkea paskaa on saanut kestää ja ottaa vastaan. nyt aikuisena tajuan että äidilläni ei ole asiat hyvin. Jaksamista sinulle, tiedän miltä tuntuu kun tärkeä ihminen tekee jotain tuollaista. Mutta jos saan sinua jotenkin lohduttaa, niin ainakin olet parempi äiti lapsillesi kun olet itse saanut paskaa niskaan omalta äidiltäsi. Itse olen tämän huomannut.
 
No mulla ei ole mitään tuollaista yksittäistä kokemusta mutta muistan, miten äitini paasasi koko lapsuuteni ja nuoruuteni siitä, miten hän ei koskaan saanut apua omalta äidiltään tai anopiltaan ja miten hän on aina pärjännyt itse lasten kanssa. Samaan aikaan äiti puhui väheksyen niistä sukulaisnaisista, joiden lapsia isovanhemmat hoitivat.

Äiti ei siis koskaan ole sanonut minulle, ettei haluaisi hoitaa lapsiani mutta kieltämättä nuo sanat ja arvostelut kaikuvat päässäni enkä millään kehtaa pyytää äidiltäni apua missään asiassa. Oikeasti olen ollut toisinaan niin väsynyt ja monessa asiassa olisi ollut ihana, kun olisin voinut viedä lapset mieluummin äidilleni sen sijaan, että olen ottanut heidät ihan joka paikkaan mukaan. Mutta en vain pysty näyttämään äidilleni, että tarvitsisin apua ja että olen jotenkin vähemmän kuin mitä hän on aikanaan ollut. Ja kyllähän äitikin olisi sitä apua kaivannut, kun noin katkera asiasta oli ja on ilmeisesti edelleen!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aava-Maria:
Sulla on vähän samanlainen äiti varmaankin kuin mulla... mulle se sanoi kun sain keskenmenon 18vuotiaana et jumalan kiitos ja kylillä huutelee et hän on liian nuori mummu eikä ala mun kakaroita hoiteleen... :/

Mun äiti ei muuten ole ilkeä, mutta noi sanar vaivaa tosiaan mun loppuelämän. Siksi mä en pysty sitä apua pyytämään vaikka toisinaan sitä tarvitsisin.
 
Äitisi valitsi sanat silloin huonosti, mutta uskon, että hän ajatteli parastasi. Ehkä olisit pärjännyt lapsen kanssa jo silloin, mutta mä kannatan lämpimästi, että jokainen lapsi saisi syntyä erityisen toivottuna ja sopivaan tilanteeseen. Ota joskus asia äitisi kanssa puheeksi.
 
eikä välttämättä kannata. itse olen yrittäny kipeistä asioista puhua äitini kanssa, mutta hän ottaa heti marttyyrin roolin ja valittaa kun syytän häntä. (vaikka on oikeasti tehnyt sellaisia temppuja että saakin syyttää) sitten nousee taas kauhee riita ja hän sanoo mitä sattuu.

psykiatri kerras asiasta minulle totesi, että joskus vanhemmat ovat niin häpeissään tekemistä asioista että eivät pysty sitä myöntämään ja saattavat tehdä vielä jotain idioottimaista lisää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja viersa:
itselläni on erittäin vaikea äitisuhde ollut. kaikkea paskaa on saanut kestää ja ottaa vastaan. nyt aikuisena tajuan että äidilläni ei ole asiat hyvin. Jaksamista sinulle, tiedän miltä tuntuu kun tärkeä ihminen tekee jotain tuollaista. Mutta jos saan sinua jotenkin lohduttaa, niin ainakin olet parempi äiti lapsillesi kun olet itse saanut paskaa niskaan omalta äidiltäsi. Itse olen tämän huomannut.

Toivon niin että olen. Sillä en halua että oma tyttäreni ei voi luottaa ja turvautua minuun jos sitä joskus tarvitsee.
 
Kyllä kuule kaikkia muitakin joskus väsyttää!!Se on aivan normaalia. Varmaankin äitisikin muistaa minkälaista arki pienten lasten kanssa on. Selkä suoraksi. Ei sinussa ole mitään vikaa jos pyydät toisinaan esim. lastenhoitoapua. Olet selvästikin tunnollinen ja hyvä äiti. Kaikkea hyvää!
 
Ehkä ap:n äiti tunsi tyttärensä ja tiesi mitä siinä tilanteessa tulee käymään, sillä noissa tilanteissa usein se lapsen hoitovastuu siirtyy helposti isoäidille, kun lapsen omakaan äiti ei vielä ole aikuinen.

Asiaa ehkä selvittäisi se, millainen ap itse oli 17-vuotiaana.
 
Mä en nää tässä mitään muuta ongelmaa kuin että äitisi on pelästynyt kuollakseen kun olet tullut niin nuorena raskaaksi. Hädissään valinnut sanat väärin kun on painokkaasti halunnut kertoa ettei halua sinun pilaavan elämääsi niin nuorena. Sinä sitten olet tarttunut herkkänä niihin sanoihin. Varmastikaan äitisi ei enää ole sitä mieltä ja hoitaisi mielellään lapsiasi ja auttaisi sinua. Päästä irti menneestä, kenellekään ei tee hyvää vatvoa vanhoja asioita. Kun mitään muuta vikaa ei äidissäsi ole niin neuvon nyt kertakaikkiaan unohtamaan tuon yhden lapsuksen. Ei ole normaalia takertua vanhoihin huolissaan sanottuihin asioihin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja *:
Mä en nää tässä mitään muuta ongelmaa kuin että äitisi on pelästynyt kuollakseen kun olet tullut niin nuorena raskaaksi. Hädissään valinnut sanat väärin kun on painokkaasti halunnut kertoa ettei halua sinun pilaavan elämääsi niin nuorena. Sinä sitten olet tarttunut herkkänä niihin sanoihin. Varmastikaan äitisi ei enää ole sitä mieltä ja hoitaisi mielellään lapsiasi ja auttaisi sinua. Päästä irti menneestä, kenellekään ei tee hyvää vatvoa vanhoja asioita. Kun mitään muuta vikaa ei äidissäsi ole niin neuvon nyt kertakaikkiaan unohtamaan tuon yhden lapsuksen. Ei ole normaalia takertua vanhoihin huolissaan sanottuihin asioihin.

Ai susta ei ole normaalia että ap suree yhä aborttiaan jota ei koskaan saanut edes surra??

Kaikki vaan maton alle. Ei ihminen kuule ole mikään robotti joka toimii niin että napin painalluksella kaikki vain unohtuu. Kunpa olisikin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ehkä ap:n äiti tunsi tyttärensä ja tiesi mitä siinä tilanteessa tulee käymään, sillä noissa tilanteissa usein se lapsen hoitovastuu siirtyy helposti isoäidille, kun lapsen omakaan äiti ei vielä ole aikuinen.

Asiaa ehkä selvittäisi se, millainen ap itse oli 17-vuotiaana.

Olinhan mä nuori, mutta uskon silti että olisin jaksanut hoitaa vauvan silloin.
Turhia ilkeitä sanoja sanoi silloin muutenkin. Ja kun mä itkin ja surin sitä toimenpidettä käski mun äiti vaan lopettaa ja tulemaan muiden seuraan. Ei halauksia, ei juttelua, ei mitään. Mä olin ihan yksin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hertta:
Kyllä kuule kaikkia muitakin joskus väsyttää!!Se on aivan normaalia. Varmaankin äitisikin muistaa minkälaista arki pienten lasten kanssa on. Selkä suoraksi. Ei sinussa ole mitään vikaa jos pyydät toisinaan esim. lastenhoitoapua. Olet selvästikin tunnollinen ja hyvä äiti. Kaikkea hyvää!

Niinhän se väsymys onkin normaalia, siksi tää musta hullua onkin.

Mutta mä edelleen ajattelen niin et jos pyydän apua niin äiti ajattelee että mitäs teit lapset kun susta ei siihen ole.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äitee:
Alkuperäinen kirjoittaja *:
Mä en nää tässä mitään muuta ongelmaa kuin että äitisi on pelästynyt kuollakseen kun olet tullut niin nuorena raskaaksi. Hädissään valinnut sanat väärin kun on painokkaasti halunnut kertoa ettei halua sinun pilaavan elämääsi niin nuorena. Sinä sitten olet tarttunut herkkänä niihin sanoihin. Varmastikaan äitisi ei enää ole sitä mieltä ja hoitaisi mielellään lapsiasi ja auttaisi sinua. Päästä irti menneestä, kenellekään ei tee hyvää vatvoa vanhoja asioita. Kun mitään muuta vikaa ei äidissäsi ole niin neuvon nyt kertakaikkiaan unohtamaan tuon yhden lapsuksen. Ei ole normaalia takertua vanhoihin huolissaan sanottuihin asioihin.

Ai susta ei ole normaalia että ap suree yhä aborttiaan jota ei koskaan saanut edes surra??

Kaikki vaan maton alle. Ei ihminen kuule ole mikään robotti joka toimii niin että napin painalluksella kaikki vain unohtuu. Kunpa olisikin.

En lienee sanonut niin. Tottakai surulliset asiat on käytävä läpi. Mutta siihen suremiseen kuuluu myös irtipäästäminen ja toipuminen. Ei asioihin voi jäädä roikkumaan vaan ne on osattava siirtää syrjään jotta elämä jatkuu. Muuten elämä käy liian raskaaksi. Ap vaan sanoo että muuten välit kunnossa äitinsä kanssa tämä asia vain hiertää. Nyt vain puheeksi asia äidin kanssa. Anna äidille mahdollisuus selittää miksi sanoi aikoinaan noin. Varmastikin takana juuri ne asiat mitä tuohon kirjoitin. Sen jäkeen kun asia on keskusteltu niin pöytä on puhdas ja voitte aloittaa alusta. Kukaan ei ole maton alle lakaisemassa mitään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja suski:
Sun pitäisi puhua sun äidin kanssa tosta.

En mä taida oikein osata ottaa vanhaa asiaa esille.

Ei sun välttämättä tarvitse puhua tosta vanhasta asiasta vaan siitä, että tarvitsisit apua.

Kaikki sanovat välillä kamalia asioita, äitien suusta ne vain ovat hirveimpiä :( .
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja suski:
Sun pitäisi puhua sun äidin kanssa tosta.

En mä taida oikein osata ottaa vanhaa asiaa esille.

Voi olla että äitisi ei muistele tai muista koko asiaa enää, etkä halua sotkea nykyisiä välejä. Ehkä olisi viisaampaa kirjoittaa kirje äidillesi ja vuodattaa kaikki paha mieli siihen. Kirjettä ei kannata lähettää, vaan vaikka polttaa.

ps. Aina ei voi pyytää apua äidiltä, mutta sitä löytyy muualtakin!
 

Yhteistyössä