Äidiksi 38 vuotiaana

[Liian vanha?]

Olen 38 vuotias ja viimeisen vuoden aikana olen potenut vauvakuumeen oireita. Nyt vain mietin olemmeko mieheni kanssa liian vanhoja vauvan hankintaan? Lapsi olisi meidän ensimmäinen. Mieheni on minua lähes kymmenen vuotta vanhempi eikä ole kovin innostunut asiasta, vaikkei sitä ole tyrmännytkään.

 

[haloo hei]

Ette varmaankaan ole fyysisesti liian vanhoja (?) mutta entäs henkinen puoli, te olette tottuneet olemaan kahdestaan, elämä on helppoa, saatte nukkua öisin, ei huolia lapsen terveydestä, koulunkäynnistä...
Ja entäs lapsen näkökannalta sitten ? Kun lapsi on 20 niin sinä olet jo 6-kymppinen ja miehesi sitäkin vanhempi - onko hänen kannaltaan mukavaa ryhtyä heti kantamaan huolta omista, vanhenevista vanhemmistaan ja heidän krempoistaan + siitä että he ovat jo "toinen jalka haudassa". Eipä ole, voin kertoa kokemuksesta!
Ottakaa mieluummin koira, siitä voi vielä hankkiutua eroon jos huomaa ettei "ollutkaan meidän juttu"!

 

[tarkkaa harkintaa]

Ja entäs lapsen näkökannalta sitten ? Kun lapsi on 20 niin sinä olet jo 6-kymppinen ja miehesi sitäkin vanhempi - onko hänen kannaltaan mukavaa ryhtyä heti kantamaan huolta omista, vanhenevista vanhemmistaan ja heidän krempoistaan + siitä että he ovat jo "toinen jalka haudassa".

Eihän kuusikymppinen ole vielä läheskään "toinen jalka haudassa". Minulla ja minun vanhemmillani on suunnilleen tuo 40 vuoden ikäero, nyt he ovat 67-vuotiaita, enkä ole vieläkään joutunut kantamaan mitään huolta heidän vanhenemisesta. He ovat täysin terveitä ja hyväkuntoisia, omillaan toimeen tulevia, harrastavat ja matkustelevat, äiti käy satunnaisesti vielä töissäkin.

Enkä muutenkaan usko, että ainakaan useimmat lapset arvottavat vanhempiaan sellaisten asioiden kuin iän perusteella. Ainakin minulle vanhemmat olivat - ja ovat - tärkeitä kokonaisuutena, enkä ole koskaan heidän ikäänsä erikseen ajatellut, enkä toivonut, että kunpa he olisivat nuorempia, etten joutuisi heistä huolehtimaan.

Mutta siitä olen samaa mieltä, että ap:n kannattaa tarkasti harkita sitä lapsen hankkimista, eikä ryhtyä siihen ennen kuin hän ja hänen miehensä ovat ihan varmoja, että selviävät siitä. Jos mies ei ole kovin innostunut asiasta - vaikkei ole sitä tyrmännytkään - niin minusta se on merkki siitä, että asia ei todellakaan ole varma. Lasta ei pidä hankkia vain siksi, ettei toinen asiaa tyrmääkään. Lapsi pitää hankkia vain silloin kun molemmat sitä aidosti haluavat ja ovat varmoja, että haluavat ja kykenevät sen kunnolla kasvattamaan.

 

[ei se ikä...]

En niinkään ole iästä huolissani.. tokikaan se lapsen saaminen ei ole itsestään selvyyv ikinä, mutta taatusti jo hankalampaa, kun ikä lähenee 40 v.
Ihan kokemuksesta...
Mutta teillä ei ole käsitystä siitä kuinka paljon se elämä muuttuu.Käykää ensin paikoissa missä on paljon lapsia. Lomailkaa hotellissa mikä on lapsiperheelle suunnattu.. matkustakaa junassa lastenvaunussa ja miettikää uudelleen.. tee ne väsyneenä. Suosittelen tätä kaikille lapsia haluaville.
Lapset eivät tottele , eivätkä kunnioita automaattisesti ketään.
Jos olet ihan varma, että jaksat masentumatta herätä öisin 2-5 kertaan , nukkumatta päiväunia ja jaksat hakea vaippoja kaupasta kirkumatta. Syöttää ipanaa joka sylkee soseet päällesi käsittämättä, että se on itsetehtyä ja terveellistä. ... juu, koittakaa saada lapsi, mutta älä pilaa hyvää liittoasi mikäli lasta ei kuulukkaan vuoden sisällä.
Tsemppiä!! !
btw : odotan ja olen melkein 40v. tosin meille toinen...

 

[Sirpa-Sisko]

Ei kai 38-vuotias mikään vanha nykypäivänä ole. Ainoa on tuo miehesi epäröinti, voit löytää itsesi kersan kanssa kahdestaan. Vihantunteet lasta kohtaan on nykypäivänä tabu, siksi monella naisella mielenterveys järkkyy.

 

[sinuna]

Olen 38 vuotias ja viimeisen vuoden aikana olen potenut vauvakuumeen oireita. Nyt vain mietin olemmeko mieheni kanssa liian vanhoja vauvan hankintaan? Lapsi olisi meidän ensimmäinen. Mieheni on minua lähes kymmenen vuotta vanhempi eikä ole kovin innostunut asiasta, vaikkei sitä ole tyrmännytkään.

kyllä raskautuisin. Biologinen kello käy ja sit jos et lasta halua, niin kaduttamaan alkaa jossain vaiheessa, siinä alkaa sitten parisuhdekin rakoilla. Onhan toi Kiinteistö -Kaisakin yli 42-vuotiaana synnyttäny. Onnea yritykseen!

 

[37 vuotiaana]

Siskoni sai lapsen 37 vuotiaana. Tuli raskaaksi heti, ihana tyttövauva on kohta 2 vuotta vanha. Kaikki meni hyvin.

Nykyisin lapsia tehdään myöhemmälläkin iällä. Ja jos ajattelee sitä ja tätä (olenko liian vanha sitten kun lapseni on täysi-ikäinen tms) voi jäädä lapsi hankkimatta ja elämä elämättä.

Aina on epäilijöitä ja arvostelijoita.

Minun siskoni on tyytyväinen. Lapsi on ihana, puhuu jo paljon, on kaunis.
Eikä kukaan meistä murehdi ikäänsä.

 

[Giogio]

Mä olen myös 38-v ja aina olen halunnut lasta. Mulla vain ei ollut sopivaa miestä, ennen kuin viime keväänä löytyi. Hän on minua 3 v vanhempi. Suhteen aloittaminen tuntui heti ongelmattomalta ja ollaan alettu yrittämään lasta jo muutaman kuukauden seurustelun jälkeen - emmehän tästä enää nuorru. Nyt jännätään ja toivotaan kummatkin että tärppäisi. Ei kai me mitään nuoria vanhempia oltaisi, mutta onko sillä iällä nyt sitten niin suurta väliä? Suomessa yritetään aivan liikaa ahtautua samoihin muotteihin, vaikka tosi nuoria, tosi vanhoja ja tosi oikean ikäisiä synnyttäjiä on ollut maailman sivu. Elämää ei voi laskelmoida, tulee mitä tulee. Anna palaa!

 

[Pampula]

Minä sain esikoisen 38- ja toisen nyt viime keväänä 41-vuotiaana. En ole ainakaan huonommin jaksanut kuin tuttavapiirin nuoremmat äidit, pikemminkin päinvastoin. Elämä on ihanaa ja kolmaskin lapsi vielä mahdollisesti toiveissa, mutta ei nyt vielä tämän kuopuksen vauva-aikana.

Oma äitini sai siskoni 45- ja minut 48-vuotiaana ja hyvin jaksoi.

 

[minö]

Minä sain esikoisen 38- ja toisen nyt viime keväänä 41-vuotiaana. En ole ainakaan huonommin jaksanut kuin tuttavapiirin nuoremmat äidit, pikemminkin päinvastoin. Elämä on ihanaa ja kolmaskin lapsi vielä mahdollisesti toiveissa, mutta ei nyt vielä tämän kuopuksen vauva-aikana.

Oma äitini sai siskoni 45- ja minut 48-vuotiaana ja hyvin jaksoi.

Sain toiseni 38 v ja olen todella tyytyväinen että sain. En ole liian vanha tämän nyt 11 v äidiksi, hyvin olen jaksanut ja kahdessa sarjassa lapsia tehneenä sanoisin että parempi näin kuin 25 v, vaikka silloinkin hyvin meni. Tottakai synnytyksestä fyysisesti palautui nopeammin, mutta väliäkö tuolla. Nyt oli järkeä nauttia enemmän, hetkeäkään en ole hukannut, eikä ole tarvinnut tunkea lasta muiden hoidettavaksi, koska tietää miten nopeasti se menee ohi.
Suosittelen. Tosin on toinen juttu se että et ole itsestäsi aiemmin antanut lapselle, joillakin siihen sopeutuminen näyttää tuottavan vaikeuksia vanhempana äitinä. Pohtia kannattaa.

 

[43]

Ainokainen syntyi kun olin 43v ja mies muutaman vuoden vanhempi. Ei ollut aiemmin miestä jonka kanssa edes yrittää. Hiukan on sopeutumista vaatinut (oman ajan poisjääminen ym) mutta hyvin on mennyt silti, kun lapsi on ollut kuitenkin hyvin toivottu. Nyt on 5v ja uhmavaihe vaihteeksi menossa, mut pois en antais. Raskausaika meni hyvin ja kaikki muutenkin.

 

[---neito--- ----]

Yksi ystäväni on on vanhempiensa iltatähti, äiti taisi olla vähän alta 40 ja isä hieman yli 40 saadessaan ystäväni. Nyt ystäväni on kolmenkymmenen ja hänellä kaksi pientä lasta ja isä on sairastunut alzaimerin tautiin. Tosi surku ystäväni kannalta. Hän olisi sellaisessa elämäntilanteessa, että aika menee lapsiin + töihin ja sitten isä sairastui vakavasti. Ystäväni lapsetkaan eivät tulee muistamaan, milainen vaari on ollut oikeasti ja eikä vaari pääse touhuamaan lasten kanssa. (tiedän että ystäväni vanhemmat ovat olleet/ovat iloisia ja innokkaita lastenlapsistaan) Tämäkin puoli saattaa olla asiassa.

 

[Pampula]

Yksi ystäväni on on vanhempiensa iltatähti, äiti taisi olla vähän alta 40 ja isä hieman yli 40 saadessaan ystäväni. Nyt ystäväni on kolmenkymmenen ja hänellä kaksi pientä lasta ja isä on sairastunut alzaimerin tautiin. Tosi surku ystäväni kannalta. Hän olisi sellaisessa elämäntilanteessa, että aika menee lapsiin + töihin ja sitten isä sairastui vakavasti. Ystäväni lapsetkaan eivät tulee muistamaan, milainen vaari on ollut oikeasti ja eikä vaari pääse touhuamaan lasten kanssa. (tiedän että ystäväni vanhemmat ovat olleet/ovat iloisia ja innokkaita lastenlapsistaan) Tämäkin puoli saattaa olla asiassa.

Öö... eli tarkoitatko sitä, että me jotka emme syystä tai toisesta niitä lapsia ole nuorempana saaneet, emme saisi haluta niitä enää tässä iässä, koska vaarit ja mummot jäävät eri asemaan kuin jos olisimme saaneet lapsemme kaksikymmentä vuotta aiemmin? Tai koska seuraava sukupolvi ei pääse nauttimaan isovanhemmistaan?

Minulla ei ole ollut kunniaa tuntea isovanhempiani, vaikka he eivät olleet olleet erityisen vanhoja vanhempieni syntyessä. Isän vanhemmat kuolivat molemmat nuorina ja äidin isä myös. Äidin äiti ehti elää vuoden kanssani samaan aikaan. Minun lapseni eivät koskaan saa tuntea vanhempiani kuin tarinoissa, mutta en silti ajatellut etten saisi heitä haluta tai että heidän elämänsä olisi lähtökohtaisesti pilalla vain koska ei ole isovanhempia kuin isän puolelta.