Ai että joskus ottaa päähän toi mun mies :(

  • Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti
"vieras"
Kun tavattiin ja alettiin seurustelemaan, oli hän fiksu ja ihana korkeakouluopiskelija. Myöhemmin selvisi, että hänellä on kaikenlaisia ahdistus- ja estoisuushäiriöitä. Osan myöntää itsekin, osaa ei. No alkuun nämä ei niin haitanneet, mutta nyt kun meillä on lapsikin ja tilanne on noiden suhteen mennyt vaan pahemmaksi niin nyt juuri ärsyttää.

Itse olen ihan puolikuntoinen, kipeä. Silti mun on mentävä lapsen joulujuhlaan yksin ja tehtävä valmistelut yksin, koska miestä ahdistaa kaikki juhlat joissa on paljon väkeä ja erityisesti vieraampia ihmisiä hänelle. Ei ole käynyt vuosiin mukana lapsen juhlissa. Alkuun ei myöntänyt, että ahdistaa noita, mutta kun suoraan kysyin niin myönsi. Nyt ei sitten käy niissä lainkaan.

Lisäksi lopetti työssään, koska työilmapiiri oli ahdistava. Irtisanoutui ja tuli karenssit niskaan. Elätin perhettämme karenssin ajan yksin ja vieläkin talous on ihan epätasapainossa tuon jäljiltä. Nyt tekee epämääräistä keikkatyötä ja välillä lojuu vaan kotona.

Kotitöitä ei tee, koska ne rasittaisi häntä liikaa (aiemmin kykeni niitä kyllä tekemään, mutta ei enää) ja saisi hänet ahdistumaan.

Lapsen uhma ahdistaa häntä (vauvana ahdisti itku ja minä hoisinkin aina itkevän lapsen miehen ollessa eri huoneessa korvatulpat korvilla).

Jotenkin tuntuu taas, että on liian rankkaa kantaa yksin vastuu kaikesta, koska milloinkaan ei tiedä koska miehellä alkaa ahdistus nousta ja sanoutuu taas irti ihan kaikesta. Minä en voi niin tehdä, koska jonkun on kannettava vastuu.

Enempää lapsia ei todellakaan tule, mutta joskus tuntuu että tämän yhden + miehen huoletiminenkin on aika urakka.

Kiitos. Huh. Ja hui.
 
"vieras"
olet valinnut itsellesi oikean helmen!!! onnea :flower:
Heh, voi kiitos. On hänessä hyvätkin puolensa. On herkkä, taiteellinen, luova, fiksu ajattelija jonka kanssa voi keskustella syvällisiäkin. Ja hyvännäköinen - erittäin hyvännäköinen =P Eikä ennen ollut noin... kaikkea. Vaikka alusta saakka olikin ujo, niin nyt on mennyt kovin pitkälle kaikki.

Muihinkaan juhliin ei halua oikein tulla eikä jaksa kyläillä yms. perheen kanssa. Enimmäkseen lojuu vaan kotona. On hänellä pari valittua ystävää, joista pitää ja joiden seuraa jaksaa, minun lisäkseni. Nyt juuri noi lapsen juhlat tässä edessä, joten.... Ja jouluvalmistelut, nekin ahdistaa häntä, eikä voi niihin osallistua. Voi taju.
 
komea mies
[QUOTE="vieras";25274045]Heh, voi kiitos. On hänessä hyvätkin puolensa. On herkkä, taiteellinen, luova, fiksu ajattelija jonka kanssa voi keskustella syvällisiäkin. Ja hyvännäköinen - erittäin hyvännäköinen =P Eikä ennen ollut noin... kaikkea. Vaikka alusta saakka olikin ujo, niin nyt on mennyt kovin pitkälle kaikki.

Muihinkaan juhliin ei halua oikein tulla eikä jaksa kyläillä yms. perheen kanssa. Enimmäkseen lojuu vaan kotona. On hänellä pari valittua ystävää, joista pitää ja joiden seuraa jaksaa, minun lisäkseni. Nyt juuri noi lapsen juhlat tässä edessä, joten.... Ja jouluvalmistelut, nekin ahdistaa häntä, eikä voi niihin osallistua. Voi taju.[/QUOTE]

Olen komea mies, erittäin hyvännäköinen, saan naisia helposti.

Olen erittäin mukavuudenhaluinen, toiset sanoo laiskaksi, tällä hetkellä olen sinkku, mutta viestisi antoi voimaa, että riittää että on hyvännäköinen, hyvä viesti minulle, sillä olen kieltämättä laiska, mutta ulkonäölläni saan naisia jotka sitten passaa minua.
 
"vieras"
Sairauden ymmärrän, mutta sluibailua sen varjolla en. Ne juhlat ja muut sosiaaliset tilanteet voivat oikeastikin olla pahoja paikkoja miehellesi, niistä en motkottaisi. Mutta tuo, että ei osallistu kotona mihinkään, se menee jo yli. Olet totuttanut miehen siihen, että hoidat kaikki? Nyt kissa pöydälle ja pelisäännöt selväksi. Miestäsi tuskin hyödyttää, jos sinäkin sairastut?
 
"jep"
Onko miehelläsi lääkitystä, lääkärikontaktia, keskusteluapua? Miten suhtautuu sellaiseen?

Minusta ei kuulosta pahalta ihmiseltä, vaan solmussa olevalta. Ihan kuin alunperin hallinnassa oleva ahdistushäiriö olisi saamassa kohtuuttomat mittasuhteet. Usein kyseessä on itseään pahentava kierre - ihminen alkaa tarkkailla itseään, huolestuu ahdistusoireista ja alkaa välttää tilanteita, joissa saattaisi ahdistua. Voi entistä huonommin, muttei pääse ulos itse rakentamastaan vankilasta. Ja asian toinen puoli tietenkin on, että myös läheiset kärsivät.

Tuskinpa fyysisesti edes kohtalaisen terve ihminen rasittuu kohtuuttomasti tavanomaisesta osuudesta kotitöitä, jos on työttömänä kotosalla. Miehellä on ehkä joskus pulssi noussut tai joku homma ahdistanut, ja pelkää ehkä ylirasittuvansa, saavansa paniikkikohtauksen tms.

Jos mies ei ole hakenut itselleen kunnollista apua, patista häntä tekemään se, ja lähde tarvittaessa vaikka kaveriksi mukaan. Minusta tuntuu, että se, että teet kaiken miehesi puolesta on karhunpalvelus, koska se mahdollistaa tuon syvemmälle vajoamisen, vaikkei tietysti sinun vikasi olekaan.

Voimia!
 
"eve"
oiskohan tuo miehes "ahdistus" nyt hieman liioiteltua hänen puoleltaan...on huomannut että voi sen varjolla luistaa epämiellyttävistä tilaisuuksista ja tehtävistä kun muija hoitaa kaiken ja saa itse vetää lonkkaa kun niin "ahdistaa".
 
"tii-"
Hae joulun jälkeen apua miehellesi. Tuota ahdistus tarvitsee jotain hoitoa, keskusteluapua tms. Hänen ahdistuksensa (tai jos vain laiskuutta liioittelee, "ahdistuksensa") häiritsee teidän perheenne elämää.
 

Yhteistyössä