A
ahdistuspesäke
Vieras
sanokaa että voin perua ne :/
olen tavannut netissä erään miehen, joka on vaikuttanut ihan ok:lta. tavallinen, suomalainen mies. mutta mutta..
mä olen ollut sinkkuna viis vuotta. mulla on siis ollut runsaasti aikaa pohtia sitä, millaisen miehen vuoksi olen valmis luopumaan mukavuudestani. ja tän miehen kanssa mä joudun tekemään kompromisseja, typeristä asioista, mutta kuitenkin. huumorintaju on mulle tärkeää toisessa osapuolessa, ja tän ihmisen kanssa meidän huumorintaju ei vaan oikein natsaa. lisäksi mä toivoisin, että miehellä ois sen verran kunnianhimoa että ois käynyt kouluja muutakin kuin amiksen.. ja että osais kirjoittaa nekin sanat oikein, jossa on joku vähän vieraampikin kirjain. ihan tyhmä juttu, mutta kuitenkin.. mä en voi sille mitään.
mulla on semmoinen olo, että en halua tavata sitä miestä naamatusten, en ainakaan vielä. mua ahdistaa, eikä ihan vähääkään. teenkö mä itteeni kohtaan väärin, jos viittaan kintaalla asioille, jotka ois mulle tärkeitä? vaikka ne onkin pieniä ja typeriä asioita? vai oonko mä vaan kehittänyt itselleni riman, jonka yli en uskalla mennä, en siis haluakaan ihastua tai ottaa edes riskiä siitä?
mitä mä teen??
olen tavannut netissä erään miehen, joka on vaikuttanut ihan ok:lta. tavallinen, suomalainen mies. mutta mutta..
mä olen ollut sinkkuna viis vuotta. mulla on siis ollut runsaasti aikaa pohtia sitä, millaisen miehen vuoksi olen valmis luopumaan mukavuudestani. ja tän miehen kanssa mä joudun tekemään kompromisseja, typeristä asioista, mutta kuitenkin. huumorintaju on mulle tärkeää toisessa osapuolessa, ja tän ihmisen kanssa meidän huumorintaju ei vaan oikein natsaa. lisäksi mä toivoisin, että miehellä ois sen verran kunnianhimoa että ois käynyt kouluja muutakin kuin amiksen.. ja että osais kirjoittaa nekin sanat oikein, jossa on joku vähän vieraampikin kirjain. ihan tyhmä juttu, mutta kuitenkin.. mä en voi sille mitään.
mulla on semmoinen olo, että en halua tavata sitä miestä naamatusten, en ainakaan vielä. mua ahdistaa, eikä ihan vähääkään. teenkö mä itteeni kohtaan väärin, jos viittaan kintaalla asioille, jotka ois mulle tärkeitä? vaikka ne onkin pieniä ja typeriä asioita? vai oonko mä vaan kehittänyt itselleni riman, jonka yli en uskalla mennä, en siis haluakaan ihastua tai ottaa edes riskiä siitä?
mitä mä teen??