Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Perhe-elämä
Ahistaaa
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="Ahdistunut, post: 6653685"]</p><p>Kirjoitin tämän viestin eilen yksinhuoltajat osastolle, mutta kirjoitetaan nyt tännekin...</p><p></p><p>Olen seurustellut 10 vuotta ja niistä 3 vuotta ollut naimisissa. Yhteinen lapsi on 1 vuosi ja 3 kuukautta nyt. Seurustelun alkuaikoina oltiin ku paita ja peppu ja oltiin tosi monesta asiasta samaa mieltä ja oltais voitu keskustella aamuun saakka vaikka mistä. Nyt on monet asiat muuttuneet ja enää ei olla samaa mieltä edes perusasioista. Mies haluaa määrätä kaikesta kuten minäkin, mutta minä annan perusluonteeni takia aina periksi. Nyt on tullut tunne, että meillä on mukavaa yhdessä vaan silloin, kun katsotaan telkkaria tai syödään ja jutellaan täysin joutavista asioista. Musta tuntuu, että kun sitten puhutaan oikeista asioista, niin mieheni yrittää käännyttää minua omalle kannalleen ja jos en käänny, niin haukkuu mut alimpaan #&%?$!*. Hyvä isä on kuitenkin pojalleen aina kun vaan on paikalla ja tukenut mua monessa mun henkilökohtaisessa kamppailussa, josta mä voin aina olla sille kiitollinen.</p><p></p><p>Nyt kuitenkin tämä meidän erilaisuus on saanut mut tuntemaan, että meidän olisi ehkä parempi lähteä eri teille etsimään uutta onnea. Muutos kuitenkin pelottaa minua ihan äärimmäisen paljon. Mietin vain jatkuvasti sitä, miten tulen katumaan sitä vielä, että erosimme, mutta kun musta tuntuu, että näin me ei pystytä enää yhdessä elämäänkään. Lisäksi mä mietin, että jos me nyt erotaan, niin me pystytään eroamaan edes jotenkin ystävinä, mutta jos mä annan tän yhteiselon jatkua vielä 5-10 vuotta lisää, niin meistä ei tule yhtään sen onnellisempia kuin ollaan nyt vaan ennemminkin päinvastoin.</p><p></p><p>Kaikki argumentit miksi mun ei pitäisi erota liittyy meidän yhteiseen lapseen sekä siihen miten mun pitää auttaa mun miestäni. Ainoa argumentti jonka keksin liittyen itseeni on se, että mieheni voi pitää silmällä poikaamme sen aikaa, kun käyn muualla. Mä oon aina ollut uhrautuja ja nyt mä olen vielä konkreettisesti sen itselleni selvittänyt, kun tajusin nämä "miksi ei pitäisi erota" -argumentit. Mä oon aina auttanut miestäni kaikissa sen asioissa ja se tukeutuukin mun jatkuvaan pelastamiseen. Nyt mä en enää jaksa. Mun täytyy keskittyä meidän lapseen ja sen "pelastamiseen".</p><p></p><p>Jos nyt menen miehelleni sanomaan, että haluan erota, niin se tulee sille kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olen muutaman kerran halunnut mennä keskustelemaan perheneuvolaan, mutta mieheni mielestä meillä ei ole sinne mitään asiaa, koska mitään ongelmaa ei ole vaan ongelma on pelkästään mulla ja mun asennoitumisessani. Mieheni mielestä mun ei pitäisi automaattisesti sanoa ei kaikkeen mitä hän sanoo.</p><p></p><p>Muutenkin pelkään, että jos ilmoitan miehelleni, että nyt erotaan, pakkaa kamasi, niin asunnosta hajoaa paikat. Mieheni ei ole väkivaltainen, mutta välillä äkkipikainen. Hänen mielestään on parempi hajoittaa huonekaluja/seiniä tms. kuin se, että löisi nyrkin naamaani. Onhan se tietenkin niin, mutta minä pelkään, että häneltä menee taas rystyset hajalle ja joudumme kesken eroriidan lähteä sairaalaan paikkaamaan häntä. Mä en haluaisi menettää välejä kokonaan enkä lopullisesti, mutta mä tiedän, että niin tulee tapahtumaan.</p><p></p><p>Lisäksi mä pelkään tulevaa elämääni yksin poikamme kanssa. Mulla on ihania ystäviä ja miesystäviäkin löytyy, mutta en tiedä uskallanko ikinä antautua enää suhteeseen, koska vaatimukseni ovat näiden kokemusten jälkeen niin korkeat. Puhuin omalle isälleni eron mahdollisuudesta ja hän sanoi, että vaihtamalla se ei parane. Onko mahdollinen tulevakin suhde tuomittu epäonnistumaan. Musta tuntuu niin pahalta, että mä en tiedä mitä tehdä, mistä aloittaa edes keskustelu jne. Mä en halua tätä, mutta parempi aiemmin, kuin todeta 50-vuotiaana, että olisi pitänyt erota jo silloin 20-vuotta sitten.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="Ahdistunut, post: 6653685"] Kirjoitin tämän viestin eilen yksinhuoltajat osastolle, mutta kirjoitetaan nyt tännekin... Olen seurustellut 10 vuotta ja niistä 3 vuotta ollut naimisissa. Yhteinen lapsi on 1 vuosi ja 3 kuukautta nyt. Seurustelun alkuaikoina oltiin ku paita ja peppu ja oltiin tosi monesta asiasta samaa mieltä ja oltais voitu keskustella aamuun saakka vaikka mistä. Nyt on monet asiat muuttuneet ja enää ei olla samaa mieltä edes perusasioista. Mies haluaa määrätä kaikesta kuten minäkin, mutta minä annan perusluonteeni takia aina periksi. Nyt on tullut tunne, että meillä on mukavaa yhdessä vaan silloin, kun katsotaan telkkaria tai syödään ja jutellaan täysin joutavista asioista. Musta tuntuu, että kun sitten puhutaan oikeista asioista, niin mieheni yrittää käännyttää minua omalle kannalleen ja jos en käänny, niin haukkuu mut alimpaan #&%?$!*. Hyvä isä on kuitenkin pojalleen aina kun vaan on paikalla ja tukenut mua monessa mun henkilökohtaisessa kamppailussa, josta mä voin aina olla sille kiitollinen. Nyt kuitenkin tämä meidän erilaisuus on saanut mut tuntemaan, että meidän olisi ehkä parempi lähteä eri teille etsimään uutta onnea. Muutos kuitenkin pelottaa minua ihan äärimmäisen paljon. Mietin vain jatkuvasti sitä, miten tulen katumaan sitä vielä, että erosimme, mutta kun musta tuntuu, että näin me ei pystytä enää yhdessä elämäänkään. Lisäksi mä mietin, että jos me nyt erotaan, niin me pystytään eroamaan edes jotenkin ystävinä, mutta jos mä annan tän yhteiselon jatkua vielä 5-10 vuotta lisää, niin meistä ei tule yhtään sen onnellisempia kuin ollaan nyt vaan ennemminkin päinvastoin. Kaikki argumentit miksi mun ei pitäisi erota liittyy meidän yhteiseen lapseen sekä siihen miten mun pitää auttaa mun miestäni. Ainoa argumentti jonka keksin liittyen itseeni on se, että mieheni voi pitää silmällä poikaamme sen aikaa, kun käyn muualla. Mä oon aina ollut uhrautuja ja nyt mä olen vielä konkreettisesti sen itselleni selvittänyt, kun tajusin nämä "miksi ei pitäisi erota" -argumentit. Mä oon aina auttanut miestäni kaikissa sen asioissa ja se tukeutuukin mun jatkuvaan pelastamiseen. Nyt mä en enää jaksa. Mun täytyy keskittyä meidän lapseen ja sen "pelastamiseen". Jos nyt menen miehelleni sanomaan, että haluan erota, niin se tulee sille kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olen muutaman kerran halunnut mennä keskustelemaan perheneuvolaan, mutta mieheni mielestä meillä ei ole sinne mitään asiaa, koska mitään ongelmaa ei ole vaan ongelma on pelkästään mulla ja mun asennoitumisessani. Mieheni mielestä mun ei pitäisi automaattisesti sanoa ei kaikkeen mitä hän sanoo. Muutenkin pelkään, että jos ilmoitan miehelleni, että nyt erotaan, pakkaa kamasi, niin asunnosta hajoaa paikat. Mieheni ei ole väkivaltainen, mutta välillä äkkipikainen. Hänen mielestään on parempi hajoittaa huonekaluja/seiniä tms. kuin se, että löisi nyrkin naamaani. Onhan se tietenkin niin, mutta minä pelkään, että häneltä menee taas rystyset hajalle ja joudumme kesken eroriidan lähteä sairaalaan paikkaamaan häntä. Mä en haluaisi menettää välejä kokonaan enkä lopullisesti, mutta mä tiedän, että niin tulee tapahtumaan. Lisäksi mä pelkään tulevaa elämääni yksin poikamme kanssa. Mulla on ihania ystäviä ja miesystäviäkin löytyy, mutta en tiedä uskallanko ikinä antautua enää suhteeseen, koska vaatimukseni ovat näiden kokemusten jälkeen niin korkeat. Puhuin omalle isälleni eron mahdollisuudesta ja hän sanoi, että vaihtamalla se ei parane. Onko mahdollinen tulevakin suhde tuomittu epäonnistumaan. Musta tuntuu niin pahalta, että mä en tiedä mitä tehdä, mistä aloittaa edes keskustelu jne. Mä en halua tätä, mutta parempi aiemmin, kuin todeta 50-vuotiaana, että olisi pitänyt erota jo silloin 20-vuotta sitten. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa ISÄ?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Umpipaska valtionvarainministeri kommentoi IMF:n julkisia moitteita Suomen talouden hoidosta :D Nautin tästä :D :D :D
3 min sitten
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Hallituksen toimenpiteet eivät ylipäätään vauhdita kasvua, vaan toimivat jarruina
10 min sitten
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Miten Trump on aikonut lopettaa sodan jos Putin ei sitä halua?
Tänään 15:43
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
4.
OrpoPurran pitää tuomita juutalaisten hyökkäys Amsterdamissa
Tänään 15:02
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Ruåtsalaiset suunnittelivat pommin räjäyttämistä Tampereella
Tänään 14:41
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) vaatii Petteri Orpon hallitukselta lisää leikkauksia
Tänään 14:34
vierailija
7 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Marin piti velan alle 60%. Purra otti vetovastuun ja nyt nautitaan riikkauksista!
Tänään 14:25
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
8.
mitä myyrmäen laulaja onnille kävi
Tänään 14:11
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Seksihaluissa on eroja sukupuolten välillä
Started by Johnny Appleseed
Maanantai klo 22:43
Luettu: 877
Aihe vapaa
2.
Setis lienee ainoa mies palstalla, joka on saanut naiseltaan tämän hauskan ja vihjailevan videon. (Ekko ja Alepa voivat sivuuttaa tämän ketjun 🤣)
Started by vierailija
Maanantai klo 00:02
Luettu: 858
Aihe vapaa
3.
Ollaanko me joku Yhdysvaltojen osavaltio?
Started by vierailija
Tiistai klo 08:17
Luettu: 728
Aihe vapaa
4.
Relaatio 1062
Started by vierailija
Maanantai klo 11:04
Luettu: 672
Aihe vapaa
5.
"Taloustieteilijöillä on nyt suomalaisille hyviä uutisia"
Started by vierailija
Sunnuntai klo 23:17
Luettu: 616
Aihe vapaa
6.
Trump: ”Minua ei haittaisi, jos joku ampuisi kampanjatilaisuudessa paikalla olevia toimittajia”. Palstan Trump-fanit, onko OK sanoa noin?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 23:27
Luettu: 598
Aihe vapaa
7.
Leikkeleitä ei enää suositella leivän päälle.
Started by -roosaruusa-
Keskiviikko klo 09:42
Luettu: 564
Aihe vapaa
8.
Miksi naiset ovat miehiä huonompia ansaitsemaan rahaa ja maksamaan veroja?
Started by vierailija
Eilen 09:54
Luettu: 413
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Hallituksen toimenpiteet eivät ylipäätään vauhdita kasvua, vaan toimivat jarruina
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Umpipaska valtionvarainministeri kommentoi IMF:n julkisia moitteita Suomen talouden hoidosta :D Nautin tästä :D :D :D
Latest: vierailija
2 min sitten
Aihe vapaa
3.
Onnenarpa ja Janne Antin
Latest: vierailija
5 min sitten
Aihe vapaa
4.
K/B-komposti
Latest: vierailija
7 min sitten
Aihe vapaa
5.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
13 min sitten
Aihe vapaa
6.
Yle puoluegallup: SDP jytkynousu 24,3%, kokoomus 18,8% ja persut 15,7% sukeltavat
Latest: vierailija
21 min sitten
Aihe vapaa
7.
Miten Trump on aikonut lopettaa sodan jos Putin ei sitä halua?
Latest: vierailija
23 min sitten
Aihe vapaa
8.
Kamalaa Harria äänesti pääosin vanhukset ja tytöt
Latest: vierailija
26 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Perhe-elämä
Ahistaaa
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
