Ahistaa tää "uusperheilyn" alottaminen

["tinttu"]

Jotenki teen tästä omassa päässä niin suuren numeron et nää kaikki miesjutut kaatuu siihen etten halua esitellä lapselle - tapailu harvenee ja suhde kuivuu..

Nyt ois sitte ihan tosi varteenotettava tapaus ja mä oon ihan rakastunu mut jotenki lyön jarrut pohjaan, kun en tiiä miten se perheily sitten sujuu Pitäs noi miehet heti ottaa osaksi arkea, kun tuntuu nii vaikealta nyt muutaman kk tapailun jälkeen. kahden kesken ollaan oltu, jai tuntuu et seuraava askel ois nyt otettava ja olis kiva nähdä muutenkin kuin joka toinen vloppu ja välillä iltaisin lapsen mentyä nukkumaan. Olis myös mukava tehdä porukalla jotain ja olla virallisemmin yhdessä. Ja nukkua yhdessä useammin.

Y'äääähhh! Luovutanko ja odotan et laps on niin iso ettei oo enää lapsi?? Nyt 4v.
miehellä ei itsellään ole lapsia.

 

[Pesky Pixie]

Mun mielestä sun kannattaa koittaa nyt vaan. En usko, että asia sen helpommaksi muuttuu lapsen kasvaessa, ellet tosiaan aio odottaa kun hän on n. 20v ja muuttanut pois kotoa. Kannattaa koittaa Ei se ota jos ei se annakaan, onnen eteen täytyy vähän uskaltaa uhrautuakin.

 

[jiki]

Jos miehellä on kiinnostusta utustua lapseesi niin ilman muuta!! uskon että lapsikin sopeutuu nuorempana paremmin kuin vanhempana.

 

["a.p"]

Niinkai se täytyy, mies on kyllä halukas tutustumaan lapseen. Tai ei hän ole ollenkaan painostanut asiaan, vaan sanonut ettei hän lasta säikähdä, ja hän voi tulla tapaamaan molempia tai minua vaan, ihan kuten itse haluan.
Eli todella hyvältä vaikuttaa. Tosin mä luulen ettei hän ihan hirveästi ole lasten kanssa ollut tekemisissä, ja se hermostuttaa minua, jos hän tavallaan säikähtää tätä arkea. Kuulostaa varmaan ihan tyhmältä mutta mä mietin että entäs jos lapsi saa jonku älyttömän uhmakohtauksen tai vouhotuksen tai lähinnä etten mä osaa olla normaalisti. okei tyhmiä pelkoja, ja jos mies nuista säikähtäis nii ei taitais olla suremisen arvonen.

Miksi se muilla tuntuu tulevan niin luonnostaan????

 

["hmmm"]

jos mies säikähtää lapsiperhearkea, niin ethän sinä sille mitään voi. Lapsesi on kuitenkin sinulle tärkeintä.

 

["samma här"]

Ihan saman asian kanssa painin täällä.
Joskus just ollu jotain toimintaa sillä saralla ja kun sen aika tulis et pitäs ottaa lapset mukaan niin jätän homman kesken. En juuri osaa kuvitella et miten ite käyttäytyisin ja et miten se mies lapset ottas.
Ja jotenkin, jännittää...pelottaa.
Nyt olis yksi uusi mies, joka vaikuttaa ihan lupaavalta hommalta. Ollaan siis nähty n.5 kertaa. Ja hän haluais tutustua kyllä lapsiin, mutta mä tahdon ensin tutustua mieheen ja sitten vasta et tutustuu lapsiini. Ja pelottaa nyt jo, että jätän homman siinä kohtaan kesken.

 

[elletär]

Mikä kiire? Tosin en katso uusperheilyksi, jos vain tapailette. En ole vielä virallisesti esitellyt miesystävääni lapsilleni (jotka ovat jo isompia). Tietävät hänestä, mutta ei ole kiire. Voimme olla vain kaksin. Tosin tässä ei ole suunnitteilla mitään avoliittoja tms. ainakaan sinä aikana, kun lapseni asuvat vielä kotona.

 

[Mummeliisa]

Minä en yhtään ihmettele jos "uusperheilyn" aloittaminen ahdistaa, niin täyteen ladattu kuin se sana nykyään on.

Mitä jos jättäisit tuon sanan ja kaikki siihen liittyvät möröt, pelot, odotukset ja muut kummallisuudet pois jaihan vain kohtaisitte ihmisinä ja katsoisitte haluatteko jatkaa matkaanne elämässä eteenpäin kolmestaan?
Jos lähtee sujumaan ja vaikuttaa siltä, että molemmat aikuiset ovat valmiita asiana aidosti sitoutumaan niin sitten onnea uudelle perheelle.
Jos ei niin kun ei ole ladattu kuvioon hirveää määrää odotuksia niin helpompi todeta ettei tästä perhettä tullut, mutta olipahan hetki kivaa yhdessä.

Terveisin "hyvin monimuotoisen suursuurperheen hyvin tyytyväinen äiti."

 

["a.p"]

Mikä kiire? Tosin en katso uusperheilyksi, jos vain tapailette. En ole vielä virallisesti esitellyt miesystävääni lapsilleni (jotka ovat jo isompia). Tietävät hänestä, mutta ei ole kiire. Voimme olla vain kaksin. Tosin tässä ei ole suunnitteilla mitään avoliittoja tms. ainakaan sinä aikana, kun lapseni asuvat vielä kotona.

No eihän tässä varsinaisesti kiire olekaan, ja muutaman kk olemme jo tapailleet kahden kesken. Mutta kyllä mä ja mieskin parisuhteelta haluaa sitä sitoutumista ja yhteistä arkea ja kotia. Olemme molemmat melko nuoria aikuisia vielä, ja mies kyllä haluaisi aikanaan myös omia lapsia. Eli sinänsä mitään pelkkää tapailusuhdetta ei etsitä, vaikka kiire tuohonkaan ei ole. Minulla huono suhde takana ja vähän nyt jäänyt pelko. Enkä missään nimessä halua enää yhtään lasta yksin kasvattaa eli rauhassa edetään.