ahdistusta

[odottaja -82]

Onko muilla ollut raskauden aikana negatiivisia tunteita? Mä olen huomannut että etenkin nyt loppuvaiheessa olen alkanut tuntemaan oloni jostain syystä hylätyksi, vaikka olen ihan samaan malliin ollut ihmisten kanssa tekemisissä. Olen myös omasta mielestäni muuttunut jotenkin sisäänpäinkääntyväksi enkä oikein jaksa jutella kenenkään kanssa vaikka kaipaisin kuitenkin seuraa. Onpa outoa! Olenko ainoa jolla on tällaisia tuntemuksia? Toivottavasti tää on ohimenevää. En tunne enää olevani oma itseni kun en jaksa/voi tehdä samoja asioita kuin ennen. Liikunnasta on pitänyt luopua niin kuin myös juhlimisesta (tietenkin), enkä käy enää töissäkään...mitä vielä?? En voi todellakaan puhua mistään onnellisesta odotuksesta koska en ole näin onnellinen...Muuttuukohan tämä olotila/tuntemukset synnytyksen jälkeen vai olenko lopullisesti muuttunut? Kiitos etukäteen vastanneille!

 

[MaRLa]

..Eli et ole ainoa. Mulla on viimeiset ajat ollut jonkinlaisia "masennus aaltoja," mutten kuitenkaan keksi oikeastaan edes miksi. Olen raskaudesta tosi onnellinen ja kaikki asiat on muutenkin hienosti. Kannan kauheasti huolta asioista joille en mitään voi. Olen kanssa tottunut urheilemaan, mutta nyt kun se on mahdotonta (Rv 41) niin tuntuu että olisi niinkuin ylimääräistä aikaa miettiä huolia.

 

[MaRLa]

Kummastuttaa minuakin. Ja välillä mietin ettei kai tää nyt ole ennakoiva merkki jostain synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Koitan kuitenkin ajatella positiivisesti..... Oisko ap:lla jotain hyväksi todettuja vinkkejä tähän onkelmaan? Mulla on sama ettei ole oikein jaksanut olla tekemisissä ihmisten kanssa.. Mutta silloinhan yleensä huolet muuttuvatkin kärpäsestä härkäseksi... Toisaalta taas kun on vähän niinkuin väkisin lähtenyt ihmisten ilmoille, niin on alkanut vaan turhauttaa ja kiukuttaa ja halunnut tulla takaisin kotiin... Mutta sitten kotonakin turhauttaa No ehkä se sitten helpottaa kun pääsee taas kunnon juoksulenkille

 

[odottaja -82]

Kyllähän se tietysti piristää kun lähtee ihmisten ilmoille, mutta sitten mulla ainakin on se että alkaa väsyttää aika nopeesti ja pitäis päästä vessaan tms. et tällä hetkellä tuntuu et mikään vaihtoehto ei oo hyvä. ei pysty kävelee tai istumaan pitkään, ei jaksa koko ajan vaan makoilla, eikä jaksa innostua oikein mistään..plääh! riittää! ei mulla nyt varsinaisia vinkkejä siihen ole miten pystyis ajattelee positiivisesti, mutta kannattaa tehdä sellasia asioita josta tulee hyvälle mielelle. Mulla ainakin hetkeks auttaa jos ostan jotain uutta itselleen mut sehän voi olla mitä vaan mistä tykkää. Mäkin olen miettinyt että onko tää jotain ennakoivaa synnytyksen jälkeistä masennusta..oikein raivostuttaa kun puhutaan siitä onnellisesta odotuksesta! Mä oisin onnellinen jos voisin elää normaalia elämää: mennä rääkkäämään itseäni salille tai terassille vetämään siideriä...noh, ei pitäis valittaa monilla on varmaan suurempiakin ongelmia...tsemppiä sullekin!