Ahdistus elämäntarkoituksesta, tulevaisuuden ajattelusta --> paniikkikohtaus

[mieeee]

Mulla on pitkäaikainen paniikkihäiriö, ollut oireeton monta vuotta lääkkeillä, kunnes nyt muutama viikko sitten nousi kohtaukset pintaan. Mulla on katastrofiajatuksia, maailmanlopusta, taivaan putoamisesta niskaan. Pelkoja, tiedän, ettei taivas kuitenkaan taida konkreettisesti pudota. Mä saatan ahdistua ja mennä paniikkiin ajatellessani elämän tarkoitusta, sitä, miksi olemme täällä, emmekö voisi olla olemattakin. Paha oloni on sellaine, että haluan pois, karkuun. En tarkoita kuolemista, vaan johonkin pois olisi päästävä...pois varmaan pahasta olosta. Saatan ajatella tulevaisuutta ja ahdistua suunnattomasti...jotenkin, että kauheeta, en vaan jaksa ensi viikkoon, jopa tunnin kuluminen voi joskus tuntua tuskalta.

Sitten kohtaus menee ohi ja olen toimiva, työssäkäyvä, kahden lapsen äiti.

Onko kohtalotovereita, osaisiko kukaan auttaa?

 

[aaapeeee]

up

 

["Kuukkeli"]

On kohtalontoveri! Laittaisin sulle viestiä jos sulla vois laittaa..

 

["tapio"]

Oletko koittanut psilosybiini-lääkkeitä. Itsellä auttoi tuohon eksistentiaaliahdistukseen.

 

[aapeee]

[QUOTE="Kuukkeli";27295792]On kohtalontoveri! Laittaisin sulle viestiä jos sulla vois laittaa.. [/QUOTE]

onko sulla kuukkeli mitään postia, johon vois laittaa viestiä?

 

[aapeee]

[QUOTE="tapio";27295827]Oletko koittanut psilosybiini-lääkkeitä. Itsellä auttoi tuohon eksistentiaaliahdistukseen.[/QUOTE]

jaa niinku joku sieni???

 

[Tapio I]

jaa niinku joku sieni???

Yleensä vanhat lääkkeet ovat luonnosta, kyllä.

 

[astrolabe]

Ah. Yksi tuttava runoili kokemastaan, siitä kuinka yksin sitä tuolloin kokee olevansa. Vahvisti tunnetta agnostikosta ateistiksi.

 

[Data]

Kun tarkoituksettomuuden hyväksyy, elämästä tulee ihanampaa.

 

[Tapio I]

Kun tarkoituksettomuuden hyväksyy, elämästä tulee ihanampaa.

Tarkoituksettomuus = täydellinen tarkoitus, paikka, rakennelmassa.

 

[mieeee]

mieeeeee on laita tähän postia

oletko siis kokenut samaa? olet tuo kuukkeli?

 

[paniikki täälläkin]

Tunnistan tunteesi ja samaa käyty läpi vuosikausia. En käytä lääkitystä, vaan kävin terapiassa. Halusin tietää, miksi ne kohtaukset tulevat ja voinko jotenkin järjellä ajatellen auttaa itseäni. Löysin seuraavia, minua auttavia syitä:
1. elämäntilanteissa, joissa on pienikin muutos käynnissä koen epävarmuutta ja pelkoa mitä tuleman pitää. Isoissa muutoksissa paniikkioireet ovat taattuja.
2. uupumus ja stressi aiheuttavat kohtauksia aivan joka päivä ja etenkin yöllä kärsiessäni unettomuudesta
3. alkoholi voi aika ajoin sekoittaa päätäni, enkä todellakaan tarkoita kunnon kännejä. Olen vain tajunnut, että ilman sitä kuvailemasi kaltaiset oireet ovat vähentyneet
4. jos en saa rentoutua pitkään aikaan ja elän vain muita varten muistuttavat kohtaukset, että nyt täytyy lähteä lenkille pariksi tunniksi ja ajatella vain omaa napaani täysin sydämin ja niillä lenkeillä on muistettava käydä säännöllisesti, niin keho ja mieli ottavat irti kohtauksista
5. jos lähelläni on jollakin ongelmia purkautuu huoleni kohtauksina, joten olen muuttanut asennettani olemalla eri tavoin huolissani
6. jos minua lähellä on ihminen, joka syö energiaani pitkän aikaa kohtaukset alkavat kuikuilemaan pikku hiljaa kimpussani
7. paniikkioire on myös myönteinen asia, koska se kertoo aina jostakin syystä minussa itsessäni ja jota olisi ryhdyttävä selvittämään. Minulla takana oli masennus, jota en ymmärtänyt itselläni olevan. Masennusta hoitaessani paniikkioireet vähenivät.
8. olen hyväksynyt, että joudun elämään turhautumisen, elämänpelon ja paniikin kanssa lopun ikääni. Niiden voima on siten vähentynyt ja tiedän vetäytyä siinä vaiheessa käymään kohtaus läpi. Sanon siitä muillekin ja saan siihen puolison ja ystävien tuen. Hieno juttu, josta olen kiitollinen.

Voimian eteenpäin. Muista, että sinussa joku kaipaa nyt paljon huomiota ja tilaa.