Ahdistunut ja elämäänsä väsynyt 17 v tyttö

[Huutavasti apua kaipaava]

Täällä kirjoittelee ahdistunut 17 vuotias nuori tyttö. Ensimmäisen seurustelusuhteeni loppumisesta on muutama päivä. Minut jätettiin, syynä se, että pojan tunteet kohtaani eivät olleet enää niin vahvat. Ennen minun ei ole tarvinut kyseistä asiaa käsitellä, joten nyt kun ero tuli aivan puun takaa, ja ensimmäistä kertaa, en osaa yhtään toimia viisaalla tavalla. En pysty nukkua, en syödä eikä mikään innosta.

Haluaisin vain lentää taivaaseen. Olen lukenut itsemurhaa koskevia keskustelupalstoja viimeiset päivät. Olen aiempinakin vuosina eksynyt kyseisille sivuille. Lapsuuteni oli rankka; Alkoholisti-isän elämän seuraamista sivusta, syömishäiriötä, koulukiusattuna olemista, monta vuotta suurta kärsimystä itsetunnon suhteen erittäin pahan aknen takia. Välillä olen elämääni niin uupunut, että ajattelen vain etten jaksa enää. En näe muuta vaihtoehtoa, kun lopettaa kaikki tähän. Pari vuotta olen käynyt jo psykologilla, mutta en ole saanut siitä tarvittavasti apua oloni paranemiseen. Olen niin väsynyt ja poikki vahvana olemiseen, tunnen itseni niin heikoksi.
Eron myötä minusta on tuntunut, että kaikki mitä minulla oli, on otettu pois. Tiesin, että poikaystäväni avulla selviän mistä vaan. Nyt häntäkään ei ole. Olen niin peloissani ja yksin

 

[viiras]

http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/valtakunnallinen_kriisipuhelin

 

[vierass]

No sinun elämäsi on vasta aluillaan ja sinulla on vielä monta tunnetta koettavana, nyt oli vuoro kokea eroaminen, seuraavaks ivarmaankin opiskelu a ja uutta suhdetta, eroa ja ehkäpä jossain vaiheessa sitä perheen perustamista ja muuta vakavaa seurustelua. Monet kerrat vielä joudut pettymään elämän kulkuun, mutta sitähän se elämä on, ylämäkiä ja alamäkiä, jos se áina olisi yhtä juhlaa, niin milläpä ihminen sitten huomaisi mikä on hyvää ja mikä huonoa.

 

["äityli"]

Hei! Onko sinulla ketään aikuista tai ystävää kenen kanssa voisit puhua asioista? Olisi tärkeää että pääsisit purkamaan pahaa oloa jollekin. Kerroit että olet käynyt psygologilla juttelemassa. Jos se ei ole auttanut, olisikohan mahdollista vaihtaa psykologia johonkin toiseen?

Sinä olet vielä kovin nuori ja olen aivan varma että löydät vielä uuden, entistä paremman ja sinulle sopivamman ihmisen elämääsi. Eikä sinun tarvitse yrittää olla vanha, saat olla juuri niin heikko kuin sinusta tuntuu. Voimat palautuvat sitten pikkuhiljaa kun on sen aika. Tovoisin että puhuisit jollekin läheiselle ja jos sellaista ei ole niin ole kiltti ja soita vaikka auttavaan puhelimeen. Sieltä saat varmasti tarvitsemaasi apua.

Toivon sinulle paljon voimia ja lähetän enkeleitä avuksesi. Elämä muuttuu vielä paljon paremmaksi, usko pois.

 

[ct]

Ensiksi: lopeta moisten asioiden lukeminen.

Keskity nyt ihan muuhun, siirrä asia syrjään. Lue kirjoja, katso tv- sarjaa, käy lenkillä, siivoile, mene kouluun. Takaisin se ei tule, jos itsarilla uhkaat. Ajattele, että asia selviää, ja ole vellovasta siinä koko ajan.

Elämässä tulee kivoja juttuja, usko siihen. Kiva juttu ei ole poika, joka ei tunne yhtä vahvasti kuin sinä.

Jos täällä kysyt, että kuinka moni on edelleen aikuisena sen teini-iän poikaystävän kanssa, niin harva. Ymmärrän itse toki edelleen, mitä näin teiniajan poikakamussa, mutta olen hyvin iloinen että se loppui aikanaan, vaikka silloin itkinkin ja se oli kamalaa.

 

["Niin"]

Onko sulla lääkitystä? Nyt otat yhteyttä mielenterveystoimistoon, ja yrität saada enemmän apua.
Älä nyt hyvä ihminen tee yhden eron vuoksi mitään itsellesi. Sulla on elämä edessäsi.

 

[Voimia]

Hei, älä jää yksin ajatuksinesi. Hyvä, että kirjoitat tunnoistasi ja jäsentelet asioita. On tärkeää, että saat nyt yhteyden muihin ihmisiin, tuttuihin tai tuntemattomiin. Ja saat yhteyden myös itseesi, Sinulla on monta kohtalotoveria, yksin et ole asiasi kanssa, vaikka niin nyt tuntuukin. Voitko mennä vaikka kävelylle ulos hyvän ystäväsi kanssa ja samalla purkaa itseäsi. Pystytkö edes lukemaan jotain tai katsomaan elokuvaa pienenkin hetken? Kirjoita uudelleen tälle palstalle ja kerro tunteistasi. Täällä moni haluaa kannatella sinua ja jakaa surujasi kanssasi. Niin minäkin. Sinun on myös saatava lisää ammattiapua itsellesi, jotta voit rauhassa käydä asioita läpi ja saada voimia. Itse olen käynyt myös menetyksen tuskan ja ahdistuksen läpi. Aika auttaa. Ja muista että saat olla heikkokin, joskus heikkous on myös vahvuutta. Sinusta välitetään.

 

[Huoli]

Onko sinulla ikäisiäni ystäviä, tyttöjä tai poikia? Sydänystävä jolle uskottua? Äidillesi? Onko sinulla mieleneterveyslääkitys kun käyt psykologilla, onko lääkityksen tarkistamisen paikka?

 

[Huutavasti apua tarvitseva]

[QUOTE="äityli";29730275]Hei! Onko sinulla ketään aikuista tai ystävää kenen kanssa voisit puhua asioista? Olisi tärkeää että pääsisit purkamaan pahaa oloa jollekin. Kerroit että olet käynyt psygologilla juttelemassa. Jos se ei ole auttanut, olisikohan mahdollista vaihtaa psykologia johonkin toiseen?

Sinä olet vielä kovin nuori ja olen aivan varma että löydät vielä uuden, entistä paremman ja sinulle sopivamman ihmisen elämääsi. Eikä sinun tarvitse yrittää olla vanha, saat olla juuri niin heikko kuin sinusta tuntuu. Voimat palautuvat sitten pikkuhiljaa kun on sen aika. Tovoisin että puhuisit jollekin läheiselle ja jos sellaista ei ole niin ole kiltti ja soita vaikka auttavaan puhelimeen. Sieltä saat varmasti tarvitsemaasi apua.

Toivon sinulle paljon voimia ja lähetän enkeleitä avuksesi. Elämä muuttuu vielä paljon paremmaksi, usko pois.[/QUOTE]



On minulla huolehtiva äiti jolle jutella. Äiti tosin tuntuu yrittävän estää minua suremasta, ja koko ajan valittaa etten saa hoidettua koulujuttuja samaan malliin kuin ennen eroa, joten koen että hänkään ei jaksa tilannettani enää.. Nyt muutaman päivän olen ollut todella allapäin ja tuntuu, että päivä päivältä on vain hankalampi... Tosin tänne puhuminen helpottaa!

 

[Huutavasti apua tarvitseva]

Onko sinulla ikäisiäni ystäviä, tyttöjä tai poikia? Sydänystävä jolle uskottua? Äidillesi? Onko sinulla mieleneterveyslääkitys kun käyt psykologilla, onko lääkityksen tarkistamisen paikka?

Ei ole lääkitystä, joskus on tosin harkittu lääkitystä lievään masennukseen. On ystäviä joille puhua. Kun vielä seurustelimme tämän pojan kanssa, tiesin hänen olevan luotettavin henkilö ja henkilö joka kuuntelisi ja auttaisi, tuli sitten mikä. Sellaista henkilöä minulla ei nyt ole.

 

[yuyu]

Täällä kirjoittelee ahdistunut 17 vuotias nuori tyttö. Ensimmäisen seurustelusuhteeni loppumisesta on muutama päivä. Minut jätettiin, syynä se, että pojan tunteet kohtaani eivät olleet enää niin vahvat. Ennen minun ei ole tarvinut kyseistä asiaa käsitellä, joten nyt kun ero tuli aivan puun takaa, ja ensimmäistä kertaa, en osaa yhtään toimia viisaalla tavalla. En pysty nukkua, en syödä eikä mikään innosta.

Haluaisin vain lentää taivaaseen. Olen lukenut itsemurhaa koskevia keskustelupalstoja viimeiset päivät. Olen aiempinakin vuosina eksynyt kyseisille sivuille. Lapsuuteni oli rankka; Alkoholisti-isän elämän seuraamista sivusta, syömishäiriötä, koulukiusattuna olemista, monta vuotta suurta kärsimystä itsetunnon suhteen erittäin pahan aknen takia. Välillä olen elämääni niin uupunut, että ajattelen vain etten jaksa enää. En näe muuta vaihtoehtoa, kun lopettaa kaikki tähän. Pari vuotta olen käynyt jo psykologilla, mutta en ole saanut siitä tarvittavasti apua oloni paranemiseen. Olen niin väsynyt ja poikki vahvana olemiseen, tunnen itseni niin heikoksi.
Eron myötä minusta on tuntunut, että kaikki mitä minulla oli, on otettu pois. Tiesin, että poikaystäväni avulla selviän mistä vaan. Nyt häntäkään ei ole. Olen niin peloissani ja yksin

https://www.youtube.com/watch?v=HafrVic4g1w

 

[Tsemppiä]

(((((( Voimahalaus ))))))

 

["äityli"]

Joko olo helpottaa? Hienoa että sinulla on kuitenkin ymmärtävä äiti ja ystäviä tukena. Se on tärkeää. Ehkä äitisi ei ihan ymmärrä kuinka masentunut olet jos on enemmänkin huolissaan kouluasioista? Oletko kertonut hänelle ihan rehellisesti mitä tunnet? Edelleen olen täysin varma ja vakuuttunut että löydät vielä uuden tärkeän ihmisen elämääsi. Sillä aikaa kannattaa yrittää iloita siitä mitä sinulla nyt on luottaen siihen että jotain ihanaa on vielä tulossa.

 

["mies1"]

Musta nuorena suhdeasiat tuntuvat tosi raskailta. Mutta kun osaa vähän suhteuttaa asioita niin ymmärtää että on vielä kymmeniä vuosia aikaa kokea niitä onnen hetkiä jonkun kanssa Ja osaa ehkä arvostaakin enemmän sitä hyvää kohtelua jos eka kokee vähän huonompaa. Toivon voimia sulle!