Ahdistuneita/masentuneita odottajia

[Anonyymiini]

Avaan tämän ketjun nimettömänä, sillä monelle nämä asiat ovat hankalia. Kysyisin, onko teillä ollut masennusta tai ahdistusta odotusaikana tai sitä ennen, miten sitä on hoidettu tai hoidetaanko sitä nyt raskausaikana. Onko käytössäsi lääkitystä?

Minun ahdistustani on hoidettu jo pitkään lääkkeillä, mutta nyt alkuraskaudesta olen ollut ilman, saatan joutua ensimmäisen kolmanneksen jälkeen jälleen aloittamaan ssri-lääkityksen mutta katsotaan nyt. Lisäksi käyn terapiassa kerran viikkoon.

Teratologisesta kerrottiin, että lääkitykseni on turvallinen, mutta silti haluaisin olla ilman mahd. pitkään.

Miten muut vastaavassa tilanteessa ovat selvinneet raskaudesta?

 

[kylläahdistaa]

Minä varmaan olen masentunut odottaja, koska minua ahdistaa kaikki tähän raskauteen liittyvä ja pelkään kauheasti tulevaa. Synnytystä ja lapsen hoitoa ja valvomista ja kaikkea. Jos voisin vielä perua niin peruisin, mutta pois sitä ei enää saa. Mikään ei huvita. Lähinnä inhoan itseäni kauhean ison mahani kanssa ja joka paikasta muualtakin olen läskiytynyt. En ole uskaltanut neuvolassa mitään sanoa. Varmaan pitäisi, kun sitten vauvan synnyttyä on varmaan hankalaa.

 

[Ahdistunut myös]

Täällä on myös yksi ahdistunut tuleva äiti. Olen sairastanut psykoosin vuosia sitten, jonka vuoksi joudun syömään estolääkitystä varmaankin loppuelämäni. Lääkitys on sikiölle turvallinen. Käyn myös terapiassa. Psykoosia en pelkää, mutta ahdistus ja itkuisuus on jokapäiväinen vieras. En osaa nauttia raskaudestani, vaikka vauvan syntymistä odotan. Olen jatkuvasti pahantuulinen ja stressaantunut ; ihme että mieheni jaksaa vierelläni. Raskauden ihanuus on minulle kertakaikkisen vieras käsite. Ihanaa on ainoastaan syntyvä lapsi, kaikki muu on yhtä kärsimystä.

Neuvolassa en ole asiasta puhunut, mitäpä se hyödyttäisi. Terapiassa saan jutella myös näistä asioista. Onneksi raskautta ei enää kestä kauan, toista kertaa en enää tähän ala - eli yksi lapsi riittää.

 

[minä myös]

täällä on myös ihan viimeisillään yksi. neuvolassa en ole masennuksestani puhunut. tila alkoi jo kauan ennen tätä toista raskautta ja olisi tietysti pitänyt jo aikaisemmin itsekin asiaan puuttua. nyt kyllä olen päättänyt, että puhun viimeistään kätilölle, että tuleva pelottaa kun on masennusta ollut jo ennen synnytystäkin. että miten siis käy jos tulee yhtään vielä synnytyksen jälkeistä masennusta väsymyksen jne takia, niin miten sitä oikeasti sitten pärjää ja mistä voisi pyytää apua. alkaa olla aika rankkaa jo miehellekin ja välillä arveluttaa oma käytös esikoistakin kohtaan.

 

[Anonyymiini]

Saanko kysyä Ahdistunut myös, mtä lääkettä käytät. Mulla olisi tarkoitus aloittaa taas cipralex 10 mg, mutta mua vaan pelottaa että miten se vaikuttaa sikiöön vaikka tertatologisesta olen kahteen kertaan asiaa jo kysellyt ja turvalliseksi ovat sen todenneet. Ja eikö se ole tärkeämpää että äiti on kunnossa, kun synnytys alkaa kuin se että ollaan aivan loppu...

 

[Haluan rohkaista!!]

Minä varmaan olen masentunut odottaja, koska minua ahdistaa kaikki tähän raskauteen liittyvä ja pelkään kauheasti tulevaa. Synnytystä ja lapsen hoitoa ja valvomista ja kaikkea. Jos voisin vielä perua niin peruisin, mutta pois sitä ei enää saa. Mikään ei huvita. Lähinnä inhoan itseäni kauhean ison mahani kanssa ja joka paikasta muualtakin olen läskiytynyt. En ole uskaltanut neuvolassa mitään sanoa. Varmaan pitäisi, kun sitten vauvan synnyttyä on varmaan hankalaa.

Ehdottomasti kannattaa puhua. Vaikuttaisi kirjoituksesi perusteella että olet masentunut ja ahdistunut. Syy sairastumiseen raskauden aikana ja sen jälkeen on aivokemiallisissa muutoksissa joihin hormoneilla on vaikutusta. On turha hävetä ja kokea syyllisyyttä. Et ole syypää huonoon oloosi ja ajatuksiisi.

Tutkimusten mukaan raskauden aikaiseen masennukseen sairastuu joka kymmenes äiti. Useimmat ihmiset ajattelevat, että masennuksen yleiset oireet kuten ruokahalun menetys, häiriintyneet yöunet ja mielialanvaihtelut kuuluvat normaaliin hormonaalisiin vaihteluihin ja kuuluvat odotusaikaan. Lievään masennukseen auttaa parhaiten kumppanin hellyys ja henkinen tuki. Jos nämä oireet kuitenkin jatkuvat usean viikon ajan, on tärkeää selvittää voisiko kyse olla masennuksesta. Masennus on lääkärinhoitoa vaativa sairaus.

Puhu ja hae tukea, sinulla ja syntymättämällä lapsellasi on siihen oikeus. Raskauden aikainen masennus voidaan hoitaa!

 

[kuinka jaksan?]

Tänne taidan kuulua minäkin... Aloitin juuri ketjun: Onko mies tarpeeksi kiinnostunut minusta ja vauvasta?

>Lievään masennukseen auttaa parhaiten kumppanin hellyys ja henkinen tuki.< Juu, tätä kroppani suorastaan huutaa, mutta tätä ei ole tarjolla;-(((((

 

[Anonyymiini]

Hienoa, että tämä ketju on saanut vastauksia. Odotus-palsta on täynnä onnea ja iloa, mutta vastapainona monella saattaa olla hyvinkin ahdistunut olo, ja siítä ei uskalleta kirjoittaa, ettei leimaudu...vaikka pelaillaan nimimerkeillä, monille on kehittynyt jo hyvinkin selkeä "palstaprofiili". Toivoisin, että tämä ketju auttaisi meitä kaikkia.

 

[ei pysty]

Minäkin olen ollut ahdistunut toisesta raskauskuukaudesta asti. Ahdistustus, joka tuntuu avuttomana raivona etsii kokoajan purkautumistietä. Vielä olen saanut hallittua sitä jatkuvalla puhumisella, puhun puhun puhun, ihan kaikille jotka vaan jaksavat kuunnella - ja välillä vaikka eivät jaksaisikaan. Ahdistaa tämä KAIKKI muutos. Elämä sellaisena kuin sen tiedän muuttuu kokonaan, pelkään etten jaksa, en pärjää, en osaa, en jaksa! Inhoan muuttuvaa ulkonäköäni ja sitä että joudun jäämään pois töistä. Harvinaista kyllä, minulla on työpaikka jossa viihdyn ja ympärillä työkaverit joista pidän, pomo on joustava ja raskauteni työpaikalla on otettu iloiten vastaan. Siis häh! Kaikki ihmiset ympärilläni iloitsevat!

Mieheni sanoo että kyllä me pärjätään ja että kaikki menee hyvin. Silti minusta tuntuu että elefantti istuu rintani päällä enkä saa happea. Ahdistaa niin että vi...ttaa! Aaaaargh! Ihan sumeilematta vuodatin kaikki neuvolan tädille kun olin raskausviikolla 20. Hän sitten ehdotti että hormoonit ne vaan jyllää. Just. Annoin tulla vielä selväsanaisemmin miltä tuntuu, niin hän sitten ehdotti ammattiauttajan apua.
Mietin kyllä, että mitä se ammattiauttajakaan voi tehdä, kun itse tiedän tasan tarkkaan mistä on kysymys ja mistä ahdistus johtuu.

On kamala huomata että ei pysty hallitsemaan omia ajatuksiaan ja tunteitaan.
En ole enää oma itseni.

 

[emilia1980*]

Hei.

Minä olen sairastanut vakavan masennuksen 2 kertaa ja syön lääkkeitä, vaikkei tällä hetkellä masennusta ole.
Olen raskaana 17 rvlla ja syön Seronil 40mg päivittäin. Loppukolmannekselle olisi tarkoitus vähentää 20mg ja sitten lopettaa hetkeksi ennen synnytystä.

 

[avustava..]

On kamala huomata että ei pysty hallitsemaan omia ajatuksiaan ja tunteitaan.
En ole enää oma itseni.

Just tässä se ammattiauttaja voi olla avuksi.

 

[Ahdistunut myös]

Anonyymiini: Syön neuroleptia nimeltä Peratsin. Paljon tutkittu, vanha lääke ja turvalliseksi todettu sikiölle. Syön samalla pienellä annostuksella raskauden loppuun saakka.