A
apua vajoan
Vieras
olen huomannut että jännitysniskani pahenee jos mulla on jotain asioita jotka painaa mieltä tms. mä en varmaan ikään pääse tästä oravan pyörästä kun ei ole ketään jolle puhua näistä asioista. Sitten jos joskus olis joku meen aivan lukkoon enkä oikein enää edes tiedä mistä aloittaisin. Välillä tuntuu että olis helpompaa kun joku kyselis multa ja mä vastaisin tosin mistäpä kukaan osaa kysyä niitä oikeita kysymyksiä. Viimeiset pari vuotta ollu yhtä sekavuutta vaan.. Musta tuntuu että olen kadottanut itseni täysin... Ainoa mitä tiedän on että rakastan lapsiani ihan valtavasti niin paljon että sydämeen oikein sattuu.. Siksi mä olenkin varmaan seonnut.. 