AHDISTAA!!!VIELÄKIN!!!!

[apua]

Eli tulin vuosi sitten raskaaksi uudelle miehelleni(oltiin menty kuukausi aiemmin naimisiin).Raskaus alkoi ehkäisystä huolimatta ja olimme päättäneet että lapset edellisistä liitoistamme saa meille riittää.
No,raskaaksi tulin kuitenkin ja mies ei alkanut edes juttelemaan siitä että lapsi pidettäisiin ikämme takia(44-ja 45v).
Olin aivan rikki ja väsynyt tuohon aikaan .veljeni oli sairastunut vakavaan aivokasvaimeen ja oli kriittisessä tilassa teholla ,itse oksentelin ja lisäksi olin 2 viikkoa aloittanut uudessa työpaikassa.
Niinpä sitten viikon harkinta-ajan jälkeen(lue.järkytysajan jälkeen) tein abortin.Viikkja oli silloin vajaa 7 .Samalla minulta katkaistiin piuhat.
vaikka tuosta on jo melkein 10-kk olen vieläkin tapahtuneesta sekaisin.kadun etten pitänyt lasta ja tuntuu että olen tehnuyt jotain niin kamalaa että tuo jotenkin kostautuu minulle.Jos olisin silloin ollut enemmän "voimissani" en olisi ikinä aborria tehnyt.

 

[vieras]

Turhaa sitä enää katua on.

 

[vieras]

*Halaus*, ei tuohon pysty muuta sanomaan Kamala tilanne.

 

[Dumb]

:hug: vaikea päätös varmasti,mutta asian vatvominen ei tee lainkaan hyvää. Jossittelu on aina turhaa.
Tsemppiä.Ihan oikean päätöksen olet tehnyt,silloin et varmasti voinut muuta.

 

[Fii]

Kyllä tuollaisessa tilanteessa pitää elää omien senhetkisten voimavarojen mukaan. :hug: Pieni lapsi kuluttaa myös niitä voimavaroja, ja on surkeaa jollei millään jaksa olla pienelle iloinen ja rauhallinen vanhempi. Voisitko käydä puhumassa jossakin?