Ahdistaa tämä raskaus...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Pakko purkaa sydäntä kun jos helpottais näin...
Eli toinen muksu tulossa, yllätyksenä, mutta lapsirakas kun olen ja vauvakuumeillut jo jonkin aikaa niin ei pitäisi haitata. Olin pitkään ajatellut että sitten kun aletaan vauvaa tekemään ja tärppää niin olen varmaan onnesta soikeena ja kaikkea muuta ihanaa. Mutta, nyt kun viikkoja 6+ on paha olo ihan hirveä (paljon pahempi kuin edellisestä), pelottaa ja ahdistaa koko vauva. Yhtään ei mieli herkisty muiden vauvoja katsellessa (enää), ahdistaa turvonnut maha ja pelottaa kertoa sukulaisille ja töihin. Sain just vakkari-paikankin joten on niin noloa kertoa heti että jään kesällä pois...
Vaikka luulisi, että kun jo yksi on niin tietää mikä muuttuu ja eihän ne asiat enää niin radikaalisti muutukkaan mutta silti näen kauhukuvia unettomista öistä ja hirveästä sirkuksesta kotona ja siitä, että olen lasten kanssa yksin ja onneton. Pelottaa mitä parisuhteelle käy kun se ei ole kovin vahva nytkään. Olen monesti huomannut katselevani nyt viime aikoina kateellisena lapsettomia pariskuntia jotka omistautuvat toisillensa, vaikka ennen katselin kateudesta vihreänä lapsiperheitä :/
Olen jopa miettiny aborttiakin pari kertaa mutta en kovin tosissani...

Tiedän et mielialoja voi olla monenlaisia raskauden aikana mutta tämä nyt ahdistaa kovasti, miksen voi tuntea onnea ja ihanuutta jota nyt pitäisi tuntea?!
 
Joo, ei se vaan oikein onnistunu, yritin tällä viikolla. Ei vaan oikein kemiat kohdannu neuvolan tädin kanssa ja se vaan sano et kyl se siitä, onhan teillä jo yks niin tiedät ja osaat kaikki... Ekan kanssa mulla oli samanlaista ihan raskauden loppuun saakka ja vasta kun lapsi oli syntyny ja muutaman viikon ikäinen alkoi se rakkaus lapseen tulla vahvasti. Nyt vaan ajattelin että kaikki olisi toisin kun tiedän jo mitä on saada vauva ja vauvakuumekkin on aiemmin ollut kova. Ymmärtäisihän sen jos ensimmäistä odottaisi että pelkoja olisi monenlaisia...
 
Mua ahdistaa tää vauva-arki. Pojalla koliikki, eikä mitenkään lievänä... Kovasti on toivottu ja haluttu lapsi enkä vaihtaisi häntä mihinkään, mutta raskasta on. Tällä hetkellä ei lohduta edes se, että koliikki on ohimenevää.

Itse sain myös vakituisen työpaikan raskausaikana. Olin jo haastatteluissa raskaana, mutta en tietenkään kertonut asiasta vasta kun sitten kun olin virallisesti vakihenkilökuntaa. Eikä pomolla ollut asiaan mitään sanomista.
 
Ahdistaa vaan mikä minussa voi oikein olla vialla että tällaisia ajattelen...! Ehkäpä ei tuntuisi näin yksinäiseltä ja ahdistavalta koko asia jos mies olisi mun puolella, en tiiä. Mies ei nimittäin sanonu raskausuutiseen mitään eikä ole asiasta puhunu kertaakaan sen jälkeen, ei halannu eikä tehny mitään. Harmittaa kun kattoo salkkareita jossa Eerot ja muut pakahtuu onnesta kun kuulee saavansa lapsen ja meillä ei anakaan todellisuus mene noin :(
 

Yhteistyössä