Ahdistaa lapsen päiväkotiin vieminen. Onko päiväkoti edes 2-vuotiaan paikka?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "voiei"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"voiei"

Vieras
Olen palaamassa töihin ja ahdistaa lapsen päiväkotiin vieminen jo nyt. Mietin sitäkin onko 12 lapsen ryhmä oikea paikka 2-vuotiaalle? Päivistä tulee hirvittävän pitkiä :(

Kunpa voisin vielä olla kotona yhden vuoden lapsen kanssa... mutta se ei ole mahdollista :(
 
Riippuu niin paljon siitäkin millainen ryhmä on. Meillä nykysessä on alle 3v max 9 lasta ja varsin leppoisa ryhmä. Kun taas eräässä toisessa oli 17kpl alle 3v..ei todellakaan hyvä kellekään. Omani meni 2v hyvälle pph:lle, halusin sinne tarhan sijaan. Edelleen 6v muistelee tuota hoitajaa. Kaikenkaikkiaan ja työntekijänä minusta pienelle sopii paremmin kodinomainen hoito kun päiväkoti.
 
Riippuu tosiaan paikasta ja hoitajista. Meidän pk on tosi ihana, vaikka toki täynnä kuten kaikki kunnalliset paikat on. Itse en luota pph:in niin paljon että laittaisin lastani sellaiseen. Tässä on kyllä voimakkaana taustalla omat kamalat kokemukseni, tiedän kyllä että on ihaniakin hoitajia.

Mutta hoidon sujuminen riippuu loppupeleissa ihan vanhempien korvien välistä. Jos lasta viedään sinne sillä asenteellaa ettei se pärjää, tää ei ole sen paikka, kaikki on kamalaa jne niin ei siitä hyvä tulekaan. Kaksivuotias pärjää kyllä ihan hyvin. Kyllä lapsi sen vaistoaa jos äiti on ihan paniikissa, silloin kauhu tarttuu eikä lapsikaan sopeudu (koska jotain kamalaa siinä on kun äiti ei haluaisi jättää sinne).

Mun isompi "vauvani" menee ensi syksynä kouluun ja ihan samalla tavalla mä mietin että miten se pärjää ja miksei vielä yksi vuosi pk:ssa ;)
 
Riippuu tosiaan paikasta ja hoitajista. Meidän pk on tosi ihana, vaikka toki täynnä kuten kaikki kunnalliset paikat on. Itse en luota pph:in niin paljon että laittaisin lastani sellaiseen. Tässä on kyllä voimakkaana taustalla omat kamalat kokemukseni, tiedän kyllä että on ihaniakin hoitajia.

Mutta hoidon sujuminen riippuu loppupeleissa ihan vanhempien korvien välistä. Jos lasta viedään sinne sillä asenteellaa ettei se pärjää, tää ei ole sen paikka, kaikki on kamalaa jne niin ei siitä hyvä tulekaan. Kaksivuotias pärjää kyllä ihan hyvin. Kyllä lapsi sen vaistoaa jos äiti on ihan paniikissa, silloin kauhu tarttuu eikä lapsikaan sopeudu (koska jotain kamalaa siinä on kun äiti ei haluaisi jättää sinne).

Mun isompi "vauvani" menee ensi syksynä kouluun ja ihan samalla tavalla mä mietin että miten se pärjää ja miksei vielä yksi vuosi pk:ssa ;)

jepjep...arvaa kuka miettii miten mun koulunalottava tulee pärjäämään sielä maailmassa. Tuntuu kovin pieneltä vielä. Päiväkodissa se on kuitenkin vielä enemmän käsissä ja hoidon alla.
 
Onhan se, jos lapsella on hoidon tai varhaiskasvatuspalvelujen tarve ja perhe on katsonut päiväkotihoidon parhaaksi vaihtoehdoksi siitä mitä on tarjolla (tai muita vaihtoehtoja ei ole tarjolla). Saa ahdistaa, saa pelottaa, jää surettaa, vaikka kunhan asia asettuu oikeaan mittakaavaan niin se hyvin suurella todennäköisyydellä ei tunnu enää niin pahalta. Onko sulla kavereita joiden kanssa jutella ja jotka ymmärtää sun fiilikset eikä mitätöi niitä? Olis hyvä, että saisit niistä puhua, että sitten jaksaisi lapselle olla kannustava ja innostava ja positiivinen asian suhteen :) Kerro myös päiväkotiin ajatuksistasi (siis omasta napanuorasta, ei ehkä kannata sanoa pelkäävänsä päiväkodin olevan huono ;) ), mutta älä lapsen kuullen.
 
Voisitko olla aluksi osittaisella hoitovapaalla, niin päivät ei heti tulisi niin pitkiksi?

Kyllä minä 2-vuotiaan jo uskaltaisin päiväkotiin viedä, sitä nuoremman vain perhepäivähoitajalle.
 
eipä aina oo varaa valita,PPH täynnä,menee ens kuussa 1v9kk päiväkotiin onneks heilla on sellanen alle 3vee erillisryhmä siellä. käyty nyt lapsen kanssa tutustumass amuutamankerra,mukavalta vaikuttaa kai ne sopeutuu ja itsekkin,ei voi kun luottaa että kaikki menee ihan hyvin
 
Itselläni on kokemusta ulkomailta, missä jo valtaosa 0–1-vuotiaista tavallisesti menee päiväkotiin, koska maksettuja vanhempainvapaita ei ole tarjolla. Ja se on kamalaa katseltavaa! Lähemmäs puolet tyttäreni ryhmän lapsista järkyttyi kuuden ensimmäisen tarhakuukauden aikana niin pahasti, että heidät piti viedä valkotakkisten toimesta tärisevinä ja kuolaavina lastenpsykiatrian poliklinikalle.

Tutkimusten mukaan vielä aikuisina valtaosa kärsii kohtelustaan niin pahasti, että he joutuvat syömään masennus- tai paniikkihäiriölääkkeitä ja käyttäytyvät lisäksi väkivaltaisesti kanssaihmisiään kohtaan (ilmenee esimerkiksi omien lasten tukistamisina ja läimäyttelyinä), mikä kertoo posttraumaattisesta stressistä.
 

Yhteistyössä