Ahdistaa kerrostalon äänet...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Heini.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Heini.

Vieras
Joten miten tästä ahdistuksesta eroon!?

Tarviin nyt kipeästi keskusteluapua ja neuvoja!

Asun siis -50 luvun lopussa rakennetussa kerrostalossa ja tuntuu et täällä on ainakin seinät kun pahvia... naapurista kuuluu puhe, kusen lorotus ja kaiken maailman muita kolauksia ja muita ääniä... sama myös toisen puolen naapurista, mutta sieltä kuuluu myös musiikkia, tv:n katselun ääniä... Sitten täällä kuuluu kaikki veden laskemiset myös...

Tuntuu että tulen ihan hulluksi näistä äänistä! :(

Samoin pelkään jo omiakin tekemiäni ääniä. Musiikin kuuntelua. Yms. Pelkään et mitä jos kuuntelet mun naapureiden mielestä tyhmää musiikkia ja ne vaan nauraa ja kuiskii seläntakana mun oudoille tavoille ja yksinään nauraa hekottamiselle? tai kuuleeko ne joka pierasun? entä jos käyn vaikka ripulilla wc:eessä...?

JOKA PÄIVÄ OLEN HIRVEÄSSÄ AHDINGOSSA!

Yhtään en kykene rentoutumaan. :(

Mitä tämä on?

Ja haluaisin nyt nauttia mun uudesta kodista ja saada muutenkin elämän onnistumaan, niin ei siihen käy nyt tälläiset epämääräiset tuntemukset!

Ja kyllä on hoitosuhde myös avohoidon puoleen. Mutta ei tunnu kauheesti auttavan, eikä siellä pahemmin noteerata tätä asiaa...

Sit vaikka omasta mielestäni kuuntelen ihan normaalilla volyymillä päivästä toiseen samoja biisejä, koska pidän niistä, mutta kuitenkin niin että ne kuuluu, eli ei hiljaisella, mutta ei liian kovallakaan, vaan siitä välistä... Niin jo hakkaa päiväs aikaan toinen naapurikin jo nyrkillä seinään. :'( ja laittaa omat poppinsa huutamaan täysille... Eli kyttää ja toimii ilmeisesti kostoks samoin.

Miten tälläsessä "helvetissä" voi elää!? Ottakaa mut nyt pliiz vakavasti. Enkä viittis itteäni täällä enää häpästä, koska kummallakin puolilla mun asuntoa, naapureissa, asuu muita nuoria...
 
Tuollaisessa paikassa toistuvat tavat oikeasti haittaavat naapureita eli jos aina kuuntelet musiikkia, niin ei se oikein sovi, jos on pahvitalo. Tajuan tilanteen molemmilta kannoilta hyvin. On kamalaa, jos ei voi vaan olla.
 
Koita olla pittaamatta naapureista. Musiikin kuuntelu normaalilla voimakkuudella ja välillä kovempaakin, on sallittua kerrostalossa aina, paitsi hiljaisuuuden aikana kannattaa laittaa hiljaiselle. Toivottavasti tulevaisuudessa pääset asuntoon jossa naapurit eivät ole nipoja.
 
[QUOTE="otto";30243532]Koita olla pittaamatta naapureista. Musiikin kuuntelu normaalilla voimakkuudella ja välillä kovempaakin, on sallittua kerrostalossa aina, paitsi hiljaisuuuden aikana kannattaa laittaa hiljaiselle. Toivottavasti tulevaisuudessa pääset asuntoon jossa naapurit eivät ole nipoja.[/QUOTE]

No ei tässäkään kukaan nipo oo... Ei oo siis suoranaisesti tullu valittamaan, koska ei oo ollu minun mielestä syytäkään.

Mutta on vaan olo et ne koko ajan kyttää ja kuulee kaiken mitä teen...

Ja ongelma onkin ennemmin se, et musta tuntuu et kuuntelen todella noloa musiikkia oikeasti ja se menee naapurien puolelle ja naapurit nauraa mulle...

Mitä jos noista naapureista tulee joskus mun kavereita ja oon valmiiks häpässy jo itteni!?
 
Ei ole kyse kenen on vika vaan realistista on sopeutua, kun tilanne on tuo. Muuten todellakin saat haukut ja naurut osaksesi. Korville ei ole normaalisti kuunneltuna kuulokkeista haittaa.
 
Ei ole kyse kenen on vika vaan realistista on sopeutua, kun tilanne on tuo. Muuten todellakin saat haukut ja naurut osaksesi. Korville ei ole normaalisti kuunneltuna kuulokkeista haittaa.

Entä jos kuuntelee kovemmalla? mitä tapahtuu vuosien saatossa...?

No miksi minä saisin haukut ja naurut jos elän normaalisti tavallani!? tai miksi edes kuuluisi saada.. Mitä väärää minä teen.. Miksi pitäisi sopeutua elämään josta puuttuu normaalius ja vapaus!? :O
 
Ootko sama tapaus, joka halusi motivaatiovinkkejä ryhmäliikuntatunneilla käymiseen, mutta mikään ei käynyt, koska siellä muut jumppajat ohjaajaa myöten nauravat sinulle ja haluavat nöyryyttää...? Kuulosta ihan samalta tyypiltä...
 
[QUOTE="Vilma";30243580]Ootko sama tapaus, joka halusi motivaatiovinkkejä ryhmäliikuntatunneilla käymiseen, mutta mikään ei käynyt, koska siellä muut jumppajat ohjaajaa myöten nauravat sinulle ja haluavat nöyryyttää...? Kuulosta ihan samalta tyypiltä...[/QUOTE]

NO EN KUULE OOOO!

Ja kannattaskohan sinun ottaa jo se pää sieltä vitusta kanssa ulos ja lopettaa tyhmien kyseleminen...!

Luuletsä helvetin tollo et kukaan oikeesti myöntää, vaikka oiskin???? Joten mitä hyödyt????

Valoja päälle, ääliö, valoja j*malauta päälle taas kerran!

-.-'
 
Ymmärrän periaatteessa, me muutettiin unelmakämpästä (tiivis ja yhtenäinen naapurusto, viheralueita, paksut seinät, tuore remontti) juuri tuollaiseen pahviseinätaloon Tvt:n asuntoon. Yläkerrassa asuu työtön muusikko joka soittaa rumpuja sekä kitaraa. Rumpujen pauke tulee suoraan talon elementtejä pitkin, toinen yläkertalainen omistaa pianon sekä heidän poika pelaa pallopelejä sisällä. Pompotusta kuuluu joskus tuntikin. Seinänaapurin arabit piti 4 päivän juhlat jolloin tuli 20 vierasta vähintään. Yläkerrasta käy alkkismies ruinaamassa ovella rahaa ja naapurin lapset syöttää avonaisesta ikkunasta jotain mun lemmikille, koska olemme katutasossa. Viimeksi vaan näin kun lasten kädet ulottuivat sisäpuolelle, lemmikki söi jotain ja kommentoitiin meidän huonetta. Eräänä päivänä yritin löytää pyykkitupaa ja kysyin pihalla olevalta mieheltä, tää käänsi vaan pään ja oli kuin mua ei olis olemassa.

En tiedä onko itsessä vika mutta tuntuu kuin ois joutunut hullujenhuoneelle. Muutamme heti pois kun taloutemme kohenee. En koskaan tiennyt että näissä vanhoissa taloissa eletään kuin pellossa.
 
Muuta pois. Siihen on AINA keinot, vaikka hankalalta saattaa tuntuakin. Tilanne ei muutu kuin pahemmaksi ajan kuluessa ja mielenterveys on niin arvokas asia, ettei kannata uhrata yhden asunnon vuoksi. :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kauhea lähiö;30243654:
Ymmärrän periaatteessa, me muutettiin unelmakämpästä (tiivis ja yhtenäinen naapurusto, viheralueita, paksut seinät, tuore remontti) juuri tuollaiseen pahviseinätaloon Tvt:n asuntoon. Yläkerrassa asuu työtön muusikko joka soittaa rumpuja sekä kitaraa. Rumpujen pauke tulee suoraan talon elementtejä pitkin, toinen yläkertalainen omistaa pianon sekä heidän poika pelaa pallopelejä sisällä. Pompotusta kuuluu joskus tuntikin. Seinänaapurin arabit piti 4 päivän juhlat jolloin tuli 20 vierasta vähintään. Yläkerrasta käy alkkismies ruinaamassa ovella rahaa ja naapurin lapset syöttää avonaisesta ikkunasta jotain mun lemmikille, koska olemme katutasossa. Viimeksi vaan näin kun lasten kädet ulottuivat sisäpuolelle, lemmikki söi jotain ja kommentoitiin meidän huonetta. Eräänä päivänä yritin löytää pyykkitupaa ja kysyin pihalla olevalta mieheltä, tää käänsi vaan pään ja oli kuin mua ei olis olemassa.

En tiedä onko itsessä vika mutta tuntuu kuin ois joutunut hullujenhuoneelle. Muutamme heti pois kun taloutemme kohenee. En koskaan tiennyt että näissä vanhoissa taloissa eletään kuin pellossa.

Kuulostaapa vähän tutulta...!
 
Muuta pois. Siihen on AINA keinot, vaikka hankalalta saattaa tuntuakin. Tilanne ei muutu kuin pahemmaksi ajan kuluessa ja mielenterveys on niin arvokas asia, ettei kannata uhrata yhden asunnon vuoksi. :hug:

No mielenterveys mulla on jo menny, että ei sen puoleen... sen takia mä siellä avollakin puhumassa käyn! mutta tässä on nyt semmonen juttu, et kun yritän puolestaan taas KARSIA sitä KASAAN...

Nii kiva jos tuntuu tältä... tuleeko mitään???? -.-

Ja ei ole varaa muuttaa ja elämäntilanne nyt estää sen! oikeasti. Pitäisi pystyä nyt asettumaan tähän aloilleen...
 
Hullujenhuone on oikea sana kuvaamaan pahvitaloja. Ei tarvitse olla meluavia naapureita, jos aina tuntee asuvansa kymmenen ihmisen kanssa. Ikuiset kamalat muistot :(. Ihan kaikki haittaa. Kotikissoille ei sovi ollenkaan. Joku kotona hetken tulpat korvissa nukkuva poikamies on varmaan ideaaliasukas.
 
Hullujenhuone on oikea sana kuvaamaan pahvitaloja. Ei tarvitse olla meluavia naapureita, jos aina tuntee asuvansa kymmenen ihmisen kanssa. Ikuiset kamalat muistot :(. Ihan kaikki haittaa. Kotikissoille ei sovi ollenkaan. Joku kotona hetken tulpat korvissa nukkuva poikamies on varmaan ideaaliasukas.

No vietän aika paljon kotona aikaa... Mä en tajua ees et miks tälläsiä taloja on rakennettu...!?

Ja muutenhan tää kämppä on kuin oikee unelma...! ikinä oo ollu muuten näin hienoa asuntoa. :(
 
Ymmärrän sua. Mua ahdisti myös asua kerrostalossa aikoinaan. Just ne äänet, öiset bileet, ovien pauke, kanta-astujat ym. Niin ja se että aina piti olla verhot kiinni kun vastapäätä oli toinen kerrostalo ja suora näköyhteys. Nyt ei ahdista kun asuu omassa talossa maalla, eikä tarvi naapureista välitää.
 
Sen ajan rakennussysteemit ovat olleet susia. Kun on siirrytty oikeista kivitaloista kohti elementtitaloja, niin on tehty aluksi tahattomasti huonoa. Olen asunut vanhassa puukerrostalossakin, joka oli parempi kuin se kammotuspahvikerrostalo.
 

Yhteistyössä