S
"selja"
Vieras
siis ollaan asumuserossa,miehen toiveesta oltu n.6kk, mutta mies ei ole pistänyt eroa vireille.. tilanne on sekava,koska mies ei puhu(no sitä ei oo tehny ennenkään kun tunteista on kyse), välillä näyttä äettä välittää välillä että on täysin välinpitämätön.
yleensä viikonloppuisin lapsi on toisen yön hänellä ja toisen minulla..
ongelmana on nää yöt kun lapsi on mun luona, koska mä nään hänet baarissa iskemässä jonkun kivan panon matkaansa.. en tiedä onko se sitä mitä tapahtuu vai ei...mutta mua niin ahdistaa se että jos mies voi jakaa sängyssä jonkun tuntemattoman kanssa,mutta ei oman vaimon.
tiedän että mun pitäs vaan pistää piste tälle ja jatkaa eteenpäin ainakin näennäisesti... koska nythän en pääse käsittelemään eroa, kun virallisesti ei olla erottu...eroamassa..
mutta en myöskään saa tarvitsemaani läheisyyttä/hellyyttä enkä edes vastauksia.. en siis pääse käsittelemään myöskään suhteemme ongelmia.
joten olen tilanteessa joka ahdistais varmaan aika montaa muutakin.
mutta mä en osaa päästää irti
tekis mieli soittaa miehelle jotta voin varmistua siitä onko baarissa vai ei,mutta en soita,sillä hän varmasti tekee mitä itteä lystää..mun soitot ei siihen vaikuta.
ahdistaa vaan niin pirusti se että joku toinen viettää yön mun miehen vieressä.. hän koskee jotakuta toista ja haluaa tätä... eikä mua.
ahdistaa ja pelottaa että tää on meidän avioliiton loppu..sitähän se varmaan on muutenkin..mutta minä en vaan tahdo hyväksyä sitä..mitä mulla sitten enään on? yksinäisyys,särjetty sydän eikä luottamusta mihinkään..
ihan ku seisois uppoavan laivan kannella tietäen että hukkuu,mutta koettaa valehdella itselleen toivoa
yleensä viikonloppuisin lapsi on toisen yön hänellä ja toisen minulla..
ongelmana on nää yöt kun lapsi on mun luona, koska mä nään hänet baarissa iskemässä jonkun kivan panon matkaansa.. en tiedä onko se sitä mitä tapahtuu vai ei...mutta mua niin ahdistaa se että jos mies voi jakaa sängyssä jonkun tuntemattoman kanssa,mutta ei oman vaimon.
tiedän että mun pitäs vaan pistää piste tälle ja jatkaa eteenpäin ainakin näennäisesti... koska nythän en pääse käsittelemään eroa, kun virallisesti ei olla erottu...eroamassa..
mutta en myöskään saa tarvitsemaani läheisyyttä/hellyyttä enkä edes vastauksia.. en siis pääse käsittelemään myöskään suhteemme ongelmia.
joten olen tilanteessa joka ahdistais varmaan aika montaa muutakin.
mutta mä en osaa päästää irti
tekis mieli soittaa miehelle jotta voin varmistua siitä onko baarissa vai ei,mutta en soita,sillä hän varmasti tekee mitä itteä lystää..mun soitot ei siihen vaikuta.
ahdistaa vaan niin pirusti se että joku toinen viettää yön mun miehen vieressä.. hän koskee jotakuta toista ja haluaa tätä... eikä mua.
ahdistaa ja pelottaa että tää on meidän avioliiton loppu..sitähän se varmaan on muutenkin..mutta minä en vaan tahdo hyväksyä sitä..mitä mulla sitten enään on? yksinäisyys,särjetty sydän eikä luottamusta mihinkään..
ihan ku seisois uppoavan laivan kannella tietäen että hukkuu,mutta koettaa valehdella itselleen toivoa
