Aggressiivinen lapsi ja piittaamattomat vanhemmat

[pöyristynytäiti]

Hei,

miten toimitte ja miten neuvotte minua toimimaan seuraavankaltaisessa tilanteessa? Naapurustossa asuu n. 4-vuotia poika, joka pihalla tönii, potkii, lyö ja heittelee tavaroilla muita lapsia. Eilen meidän puolta pienempi poikamme joutui tämän kohteeksi ja pisti todella vihaksi huomata, etteivät tämän 4-vuotiaan vanhemmat piitanneet asiasta mitenkään. Hänen vanhempansa ovat "normaalin" oloisia ja aikuisia ihmisiä, joiden pitäisi ymmärtää tilanne minun sitä erikseen osoittamatta.
Eilen olin itse raivokohtauksen partaalla, kun heidän poikansa tahallaan kaatoi useasti kaksivuotiaani ja vanhemmat vain hymyssä suin katselivat ja ihmettelivät. Itse pyysin tätä isompaa poikaa tässä vaiheessa jättämään pienemmät rauhaan ja olemaan koskematta enää poikaamme.
Tähänkään vanhemmat eivät kommentoineet mitään.

Tämä siis tapahtui pihapiirissämme ja näin kesän kynnyksellä on oletettavissa, että tulemme törmäämään usein. Tämän isomman pojan vanhemmat tuovat puheissaan jatkuvasti esille poikansa erinomaisia taitoja, lahjoja ja omia kasvatuspedagogisia näkökulmiaan. Arvatenkin jotain mahtavaa pedagogiikkaa toteutetaan tässäkin tapauksessa, mutta mielestäni koko naapuruston ei tarvitse elää heidän oppien ehdoilla ja nujertua heidän lapsensa edessä. Jotenkin on vaan tunne, että tämän tyypin ihmiset eivät vaan koskaan tajua tai edes halua nähdä mitään ongelmaa.

 

[Jeps vanhempi..]

Voin todellakin samaistua tuohon tilanteeseen. Itse todennäköisesti olisin puuttunut tilanteeseen heti ensimmäisen tönäisyn jälkeen. Noudattivat vanhemmat mitä pedagokiikkaa tahansa, hiekkalaatikolla, ei pienempiä TAHALLAAN tönitä. Mielestäni tuo on vain täysin päivänselvä asia.

Toki on tärkeää lapsen oppia myös puollustamaan itseään mutta jos ikäero on tuon kaltainen ja kyse 2 vuotiaasta, on vanhempien tehtävä mielestäni silloin puuttua asiaan, kuten teitkin. Varmasti tuo 4 vuotias oppii tuon enemmin tai myöhemmin, kun saa muilta nenilleen viimeistään koulussa. Mutta sitä odotellessa, ei mielestäni ole mitään syytä miksi sinun 2 vuotiaasi pitäisi olla koekaniinina ja kärsimässä moisesta käytöksestä.

 

[Tiitiäisen äiti]

Samaa mieltä kuin edellinen. Mutta mielestäni ainoa, mitä voit tehdä, on toimia juuri niin kuin toimit että sanot tiukasti mutta ystävällisesti häirikkö-pojalle että toisia ei tönitä jne. Vaikka heti sen ekan tönäisyn jälkeen. Ehkä ne omat vanhemmatkin pikku hiljaa alkavat tajuta kun tilanne riittävän monta kertaa toistuu.

Ehkä siinä tapauksessa että pojan vanhemmat eivät näe tapahtunutta, voisiko viedä pojan vanhempiensa luo ja kertoa, mitä tapahtui? Mielestäni et voi kuitenkaan heitä mennä neuvomaan kasvatuksessa.

 

[ModestyB]

Minusta voi kyllä sanoa kyseisille vanhemmille, että pyydän teitä katsomaan, ettei lapsenne satuta täällä muita lapsia. Ottakoon pedagogiikkaansa kajoamisena tai kasvatusneuvona tai eivät, ihan poliisintyötähän tuo on. Olipa mitkä vaan arvot itsellä, niin muita ei kiusata tai satuteta.

On kyllä ihan törkeän vaikeaa sanoa mitään tuollaista toiselle vanhemmalle. Meidän pihassa on toiminut, kun on sanottu hyvin selvästi, että tiedän, että lapset keksivät ja kokeilevat kaikenlaista, nyt on tällainen tilanne, juttelisitteko lapsenne kanssa. Eli ei heti teilata koko heidän lastaan ja kasvatustaan, vaan vain lapsen senhetkinen käytös.

Töniminen jne. ovat kyllä ihan normaalia 4-vuotiaan käytöstä, lapsi ei ole paha tai automaattisesti väärin kasvatettu, mutta tottakai siihen pitää puuttua.

 

[asdaa]

Tuotanoin... Huomasin oman lapseni harrastuksen parissa (taaperojumppaa) samankaltaisen ilmiön. Mukana oli muita vanhempi poika, joka oli ilmiselvästi tottunut saamaan aina kaiken periksi ja hyväksikäyttikin isäänsä ihan mennen tullen (jos ei halunnut tehdä, ei tarvinnut, sai hääräillä omiaan jne.). Poika meinasi häiriköidä muitakin, viedä leluja jne. Ja ärsytti tietysti kaikki meitä mammoja.

Mietiskelin kerran mielessäni, että noin pieni hakee edelleen huomiota ja hyväksyntää ja jos vanhempi ei siihen reagoi, muuttuu meno aina vaan agressiivisemmaksi. Päätin kokeilla huomioonottamista (kyselin ja juttelin kun muut mammat suunnilleen kantoivat omansa pois pojan läheltä). Meille muodostui syksyn aikana hyvä kommunikaatiosuhde ja ainakin omaa lastani kohtaan (ja minua) poika tuli ihan erilailla toimeen loppukeväästä.

Eli siis ajattelin vain, että mitäpä jos juttelisit lapsen kanssa ja kysyisit, että haluaako hän tulla teidän leikkeihin, otat mukaan ja puhut kuin isolle lapselle puhutaan. Ja kerrot hänelle, että sinulle tulee paha mieli jos hän koskee lapseesi tai hänen leluihinsa. Uskoisin, että kun lapsi huomaa, että välität etkä vihaa, hän muuttuu mukavaksi. Ehkä saat vanhempiakin siinä huomaamaan mistä on kysymys...

 

[samaa mieltä]

ku edellinen,että jos lapsen vanhemmat eivät kerran tilanteelle mitään tee,niin ainoa mahdollisuus on vaikuttaa lapseen.Juuri noin,että juttelisi lapsen kanssa ja ottaisi häntä huomioon.Aivan ymmärrettävästi tuossa tilanteessa tulee vihaiseksi kiusaaja-lapselle,mutta syy ei oo tosiaan hänen.