Agapille (ja muillekin)!

[Huonosti nukahtava]

Hei, olen se joka täällä joskus muutamia päiviä sitten aloitti ketjun miten voi saada lapsen nukahtamaan itse. En vaan nyt löydä ketjua mistään joten haluan kysyä sinulta yhden asian. Muistan, että ehdotit kunnon "koulutusta" näissä nukkumisasioissa. No, siis kun meidän 1v. lapselle ei ole tehonnut mitkään tassuttelut ja kun lapsi aina nousee sängyssään eikä osaa tulla alas (vaikka ajattelit, että osaa) ja tätä laskurumbaa saa tehdä 100 kertaa illassa ja aina raivoaa kun poistuu huoneesta. Jouduttiin nyt sitten olosuhteiden pakosta kokeilemaan tätä kaiken karmivaa huudatusta ja että ei mennä koko ajan laskemaan, vaikka niin kamala olo itsellä onkin. Vasta yksi ilta takana, joten en voi sanoa miten on mennyt. Tänään siis rauhallisten tuttujen iltarutiinien jälkeen toivotettiin kauniita unia ja pusut ja halit mukaan lukien laskettiin lapsi sänkyyn. Saman tien lähdin pois. No, huuto alkoi heti ja taapero pomppas pystyyn. Annettiin olla joku aika ja sitten käytiin laskemassa ja sanottiin "nyt nukutaan". Taas annettiin huutaa. Huuto oli protestimaista, mutta lopulta yltyi hädäksi. Käytiin jälleen laskemassa, mutta ei sanottu mitään. Pidennettiin huutamisaikaa. Lopulta annettiin huutaa niin kauan kuin huutaa (luottaen siihen, että lapsi todella osaa mennä itse maaten!) ja tosiaan itku väheni ja lopulta oli vaikerruksen kuuloista. Sitten kun se loppui (2 tunnin jälkeen), kävin katsomassa huoneessa miten lapsi voi. Hän oli nukahtanut istualteen ja pää nuokkui alaspäin. En voinut muuta kuin purskahtaa itkuun. Sillä hetkellä tuntui, että olen pahoinpidellyt lastani! Siis onko tämä sinusta oikein, että lapsi joka ei ole vielä motorisesti niin taitava että laskeutuisi ja osaisi ottaa sängyssä hyvän asennon nukahtaakseen, pakotetaan nukahtamaan itse? En uskalla edes kokeilla huomenna tätä tekniikkaa, niin pahalta tuntuu lapsen puolesta. Se vaikerrusääni mitä sieltä kuului, oli varmaan kipuvaikerrusta, koska lasta väsytti ja istuen nukkuminen ei varmaankaan ollut miellyttävää! Muutkin saa kommentoida jos haluavat.

 

[Mummy Sunshine]

No kyllä itkettää muakin! Ei tuota huudatusta suositella nykyään ja vaikka just vastasin jollekin, että tapansa kullakin niin enpä voi kuin olla surullinen siitä, että joidenkin mielestä lapsen YKSIN huudattaminen on hyvää unikoulutusta.
Mä peräänkuulutan äidinvaistoa!

 

[Juno]

epäilen kyllä että ton huudatuskoulunkaan tarkoitus on antaa lapsen huutaa 2 tuntia ilman että käy edes katsomassa.

 

[mami]

meillä vaihettiin justa pinniksestä isoon sänkyyn ja samalla alkoi "ongelmat" tähän mennessä ollaan nukutettu tyttö syliini ja siitä kannettu pinnasänkyyn,on niin liikkuvaista sorttia ettei muut keinot tepsineet enkä halunnut huudattaa..olen kuitenkin saanut käsityksen että ns.unikoulu on yösyötöstä vierottamista..olinko ihan väärässä`?
oli miten oli nyt siis istun vieressä välillä 15min välillä venyy 45min ja paijata/tassutella ei saa mutta peitto pitäisi kääriä ympärille jottei pysty "liikkumaan" itse vetää peiton niin että kädetkin jää sisäpuolelle ns.kapalotyyliin..tuntuu kai turvallisemmalta,välillä tuntuu etteikö mikään muu auta kun kestää ennenkuin nukahtaa ennen sammui 15 min. sisällä.mutta sitkeesti luotan johdonmukaisuuteen.
kokeilkaapa tuta kapaloa ja kertokaa toimiiko teillä`?
ja vaikka kuinka pälättäisi niin ei sanaakaan,ei edes sitä nyt nukutaan lausetta..

 

[Huonosti nukahtava]

Serendipity: Käsitit väärin, ei nyt suinkaan kahta tuntia huudatettu vaan se oli se yhteenlaskettu aika mikä meni siinä että lapsi nukahti. Toki käytiin katsomassa, mutta pidennettiin välejä joka kerralla. En keksinyt enää muutakaan keinoa, koska tosiaan tassuterapiat ja muut on kokeiltu mutta se on vaan lisännyt heräämistä öisin kun lapsi tietää että aina tullaan tassuttamaan kun herää. Joka tapauksessa, pitkää huudatusta en enää kokeile enkä luota siihen, että kyllä se lapsi pääsee itse alas ja löytää hyvän asennon.

 

[Juno]

\

Serendipity: Käsitit väärin, ei nyt suinkaan kahta tuntia huudatettu vaan se oli se yhteenlaskettu aika mikä meni siinä että lapsi nukahti. Toki käytiin katsomassa, mutta pidennettiin välejä joka kerralla. En keksinyt enää muutakaan keinoa, koska tosiaan tassuterapiat ja muut on kokeiltu mutta se on vaan lisännyt heräämistä öisin kun lapsi tietää että aina tullaan tassuttamaan kun herää. Joka tapauksessa, pitkää huudatusta en enää kokeile enkä luota siihen, että kyllä se lapsi pääsee itse alas ja löytää hyvän asennon.

okei =) aattelinki et aika julmalta kuulosti. koittakaa keksiä jotain muuta kun ei tuo huudatus näköjään ollut paras vaihtoehto. mie en ikävä kyllä voi auttaa kun ei ole kokemusta unikouluista. tule kertomaan jos keksitte jotain =)

 

[Zant]

Meillä poika oppi nousemaan tukea vasten seisomaan 10kk iässä ja silloin nukahtamiset menivät todella hankaliksi,sitä ennen oli nukahtanut aina itsekseen,niin yö kuin päiväunille.Mutta tuon seisomaan nousun oppimisen jälkeen jos vein pojan vain sänkyynsä ja lähdin pois,niinkuin ennenkin,niin siitä seurasi ihan hysteerinen huuto.Jos yritin tassutella tai pitää aloillaan sängyssä,että poika nukahtaisi,ei onnistunut.Rupesin jo olemaan aika epätoivoinen,mutta sitten yhtäkkiä keksin kokeilla sitä,että laitoin pojan sänkyynsä ja toivotin kauniita unia,sitten istuin lattialle vähän matkan päähän sängystä,en puhunut pojalle enää mitään,istuin vain.Jos poika rupesi itkemään niin hyssyttelin hiljaa hiukan,mutta en mennyt pojan luo.Pikkuhiljaa poika rauhoittui kun huomasi etten jätä häntä yksin ja rupesi touhuamaan sängyssä,annoin touhuta ja aikansa touhuttuaan poika rupesi etsimään hyvää nukkuma-asentoa ja nukahti.Eka päivänä meni muistaakseni kolmevarttia siihen että poika nukahti,sen jälkeen aika lyheni ja lyheni,poika nukahti aina vain nopeammin.Lopulta rupesin pikkuhiljaa jättämään poikaa yksin nukahtamaan,ensin lähdin pois silloin kun poika oli juuri nukahtamaisillaan,jos rupesi itkemään hyssyttelin ovelta ja poika rauhoittui takaisin.Pikkuhiljaa lähdin aikaisemmin ja aikaisemmin pois ja lopulta päästiin takaisin siihen,että vein vain pojan sänkyyn ja lähdin pois,näin nukahtaa edelleen ja ikää reilu 1v2kk.

Pidän peukkuja,että rupeaa sujumaan

 

[vieras2]

HUS - Vauvojen unihäiriöt

...Perinteisin malli, jota usein kutsutaan huudatusunikouluksi, lähtee siitä, että lapsen yöllinen heräily ja lohdun tai avun vaatiminen on manipulatiivinen yritys ottaa tilanne hallintaan. Kieltäytymällä kuulemasta lapsen "vaatimuksia" vanhemmat "näyttävät hänelle kaapin paikan" eli opettavat, että vanhemmat määräävät ja lapsen on sopeuduttava riippumatta siitä, miltä se lapsesta tuntuu. Jättäessään lapsen yksin huutamaan huoneeseen, kun hänen on vaikea saada unta, vanhempi ajattelee auttavansa lasta itsenäistymään. Useissa tapauksissa tämä toimii ja parin kolmen yön jälkeen lapsen heräily vähenee.

Mallin ongelmana on ensinnä se, että temperamenttisesti hyvin vahvat lapset jaksavat protestoida yksin jättämistä tuntikaupalla ja harvan vanhemman vaistot antavat myöden näin selkeälle lapsen viestille. Siinä joutuisi kieltämään itseltään sen perusajatuksen, että lapsen viesti omasta kokemuksestaan on todellinen ja siihen kuuluu ainakin jollakin tasolla vastata. Toinen ongelma on kiinnittymistutkimusten havainto siitä, että lapset yleistävät kokemuksensa vanhempien tavasta vastata heille heidän tarvitessaan apua tai lohtua.

Toistuvissa kokemuksissa, joissa vanhemman vastaus on torjuva tai hylkäävä, lapsi kehittää välttelevän kiinnittymissuhteen, jolloin merkittävä osa hänen omasta kokemuksestaan jää jakamatta vanhempien kanssa. Näiden lasten sisäinen maailma kehittyy kognitiivista hallintaa korostaen vailla yhteyttä suureen osaan lapsen omia tunteita, erityisesti pienuuden, avuttomuuden, pelon ja lohdun tarpeen tunteita.

Suomessa paljon esitelty unikoulumalli on kuvattu Mannerheimin Lastensuojeluliiton julkaisemassa kirjasessa "Unikoulu kotona". Se lähtee yllä mainittujen unihäiriöiden hoidon perusperiaatteista mutta painottaa vahvasti, ettei yli puolivuotiaan vauvan yöllistä hätää tule missään tilanteessa hoitaa ruualla. "Yli puolivuotias lapsi ei tarvitse yösyöttöä". Oman sängyn ja oman huoneen merkitystä lapselle korostetaan perustellen, että lapsen on hyvä herätä yöllä samassa paikassa, jossa on itse illalla nukahtanut.

Lapsen yöllinen vaativuus kehotetaan tässäkin mallissa torjumaan, mutta ei yhtään samalla vahvuudella kuin ensin kuvatussa. Lapsen luo voidaan siinä mennä toteamaan, että on yö ja aika nukkua. Lapseen suoran kontaktin ottamista on kehotettu vahvasti välttämään. Pulmana on tilanne, jossa lapsen hätä on niin suuri, että vanhemman sanallinen rauhoittaminen ei lainkaan auta. Myös yli puolivuotiasta lastaan imettävän äidin on vaikea toteuttaa tätä unikoulumallia.

Montrealin McGillsin yliopiston professori Klaus Minden kehittämä malli eroaa perinteisistä unikouluista korostaessaan unihäiriöisen vauvan aitoa tarvetta saada apua sisäisen tilansa säätelyyn. Siinä luodaan vahva rytmi päivään, jolloin vauvan kanssa ollaan paljon aktiivisessa vuorovaikutuksessa. Yöllä itkevää lasta ei jätetä yksin, vaan hänen luokseen mennään silloin, kun itku ei ole rauhoittumassa itsekseen (ei siis heti, kun vauva alkaa itkeskellä, jolloin hän saattaa vielä tyyntyä ilman apua). Yleensä vauvan luo menee isä (tai isän ollessa poissa, jotakin toista äidille läheistä aikuista, joka suostuu tähän rooliin), jotta äitiin liittyvä ehdollistunut muisto maidosta ei aktivoituisi. Hänelle on annettu ohje puhua vauvalle hiljaa ja rauhoittavasti ja laskemaan käsi tyynen vahvasti hänen päälleen. Iso painava käsi rauhoittaa useimmiten tilanteen....


Lisää aiheesta...
http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2547,6444,6445,7649

 

[Paavo-Riikka]

Kannattaa lukaista myös unikoulutapoja taaperoille, samansuuntaista keskustelua aloittelin sinne. Meillä kanssa "huudatettu" nyt yksi ilta ja katsotaan avoimin mielin miten jatkuu. Itse opetin ensin lapselle vähitellen kuinka laskeudutaan, joten meillä kyllä nyt osataan se. Aloitin niin, että kannoin pinnasängyn meidän sängyn viereen ja olin siinä reagoimatta (välillä avustin alastuloa) huutoihin. Kun se alkoi sujua seurasi siirtyminen takaisin omaan huoneeseen ja pikkuhiljaa on täälläkin tarkoitus pidentää yksinolo aikoja. surulliseksi tulin minäkin lukiessani ap:n tekstiä. Toivottavasti huudot vähenis vähitellen!

Tule kertomaan vaikka unikoulupinoon kuinka teillä menee. Olis kiva kuulla kohtalotoverin kuulumisia.

 

[Huonosti nukahtava]

Juu luinkin sun aloitusta, että samassa tilanteessa ollaan.. Kerro kuulumisia ja mä kerron kanssa, mielenkiinnolla odotan tätä iltaa mut tosiaan luulen että en pysty enää siihen samaan huudatukseen kun eilen. Koitan olla vaikka samassa huoneessa mut en silittele tai muuta...en tiedä. Pääasia nyt että koko perhe sais vihdoin nukuttua, eihän siitä tule mitään jos äiti on ihan nukkuneen rukous koko päivän ja en myöskään usko että lapselle on hyväksi nukkua rikkonaisia ja lyhyitä öitä kuukauskaupalla...

 

[yks provo vaan]

vieras2:lle
eli kirjathan on aina oikeassa koska ne perustuu yleisiin tutklimuksiin,
itse vastusta tuota näkemystä,eritoten yli "puolivuotis ei tarvitse ruokaa",lapset ovat yksilöitä..
muutenkin pistää vihaksi sellaiset äidit jotka "ottavat oppinsa" kirjoista
miten ennen on kasvatettu lapset kun ei oppaita ole ollut..hitto tätä nyky yhteiskuntaa..maalaisjärkeäpeliin ja vanhempien hellyyttä.meillä ainakin vauva määrää kaapin paikan, ei pidä hommata lapsia jollei ole valmis uhrauksiin..
mielestäni on kamalaa huudattaa pientä lasta "unikoulussa",vaikka rauhottuisikin kolmen päivän päästä niin oppina on:lohtua/apua saa vanhemmilta..kunhan ei ole yö!!
mainiota toimintaa!!
:kieh:

 

[KAUKOMAIJA HARMAANA]

Meillä yölevottomuuteen auttoi syli ja läsnäolo. Pari minuttia typy itkeskeli ja sitten menin minä tai mieheni huoneeseen , silitti ja otti tarpeen mukaan syliin. Tyttö rauhottui helposti. Pelkällä itkettämisellä itku vain yltyi ja oli vaikeampaa ja vaikeampaa rauhoittaa. Tyttö mielestäni halusi tarkastaa, että olemme paikalla ja tarvittaessa lähellä....siinä sinäänsä ei mitään väärää. Nyt nukkuu yön yhdellä heräämisellä , joka usein viiden maita. Silloin saa aamutissin ja jatkaa unia Jokainen lapsi on tietty yksilö, mutta itse vastustan suuren hädän tuottamista pienelle lapselle. Itkusta usein kuulee onko kyseessä hätä vai "temputtelu".Itse olen ollut pitkään pienenä pimeänpelkääjä ja levoton ja siihen ei ainakaan yksinjättäminen auttanut...päinvastoin. Onnea öihin kaikille :wave:

 

[vieras2]

\

vieras2:lle
eli kirjathan on aina oikeassa koska ne perustuu yleisiin tutklimuksiin,
itse vastusta tuota näkemystä,eritoten yli "puolivuotis ei tarvitse ruokaa",lapset ovat yksilöitä..
muutenkin pistää vihaksi sellaiset äidit jotka "ottavat oppinsa" kirjoista
miten ennen on kasvatettu lapset kun ei oppaita ole ollut..hitto tätä nyky yhteiskuntaa..maalaisjärkeäpeliin ja vanhempien hellyyttä.meillä ainakin vauva määrää kaapin paikan, ei pidä hommata lapsia jollei ole valmis uhrauksiin..
mielestäni on kamalaa huudattaa pientä lasta "unikoulussa",vaikka rauhottuisikin kolmen päivän päästä niin oppina on:lohtua/apua saa vanhemmilta..kunhan ei ole yö!!
mainiota toimintaa!!
:kieh:

Meillä vielä 1v6kk on tarvittaessa saanut yöllä maitoa =)

Lainaamani pätkä käsitteli Suomessa "käytössä" olevia unikoulumalleja. Kannattaa kuitenkin lukea linkin takaa löytyvä koko teksti. Siellä todetaan myös seuraavaa...

Kiinnittymissysteemin vakiintuminen 6-10 kk:n iässä on vaihe, jossa olisi erityisen tärkeätä välttää lapsen turvallisuudentunnetta horjuttavia kiinnittymistraumoja. Monet vanhemmat oivaltavat tämän vaistomaisesti ja tuntevat epäluuloa yleisesti toistettua ohjetta kohtaan antaa lapsen huutaa huutonsa yksinäisyydessä. Huudattaminen toki johtaa usein siihen, että lapsi on oppinut nukkumaan yksin - ihminen on nopeasti ehdollistuva olento. Hän on kuitenkin samalla oppinut karvaan läksyn siitä, ettei hänen kokemustaan hädästä aiotakaan kuulla.

Tämän ikäinen lapsi ei pysty manipuloimaan toisia, vaan hän ilmaisee oman kokemuksensa tilanteesta ja odottaa siihen vastattavan. Vastauksen laatu vaikuttaa hänen sisäistyvään perusoletusmalliinsa siitä, kuinka aikuiset ja nimenomaan hänelle tärkeimmät aikuiset suhtautuvat häneen. Lapsen hädän ilmausten sivuuttaminen vahvistaa välttelevää, avun tarpeet tukahduttavaa kiinnittymismallia, joka rajoittaa lapsen tunne-elämän myöhempää kehitystä.

Tässä erityisen vaikeassa vaiheessa vauvat tarvitsevat paljon apua omien tunteiden säätelyssä. He tarvitsevat läsnäoloa, mutta omien unensäätelymekanismien vahvistamiseksi yön ja päivän pitämistä selkeästi erillään, selvästi toisistaan erottuvina. Keskeistä on välttää stimulaatiota öisin (ja tarjota vuorovaikutuksellista stimulaatiota paljon päivisin). Puolen vuoden ikäinen lapsi ei normaalitilanteessa tarvitse lisäruokaa yöllä, mutta hän tarvitsee kiinnittymisen kohteittensa tuomaa turvallisuuden tunnetta. Siksi lapsen luo meneminen, rauhallinen puhe ("nyt on yö, nyt nukutaan") ja tasainen kosketus, selän ja takamuksen rauhallinen painaminen tyynnyttää lasta.

 

[Vieras myös]

Siis tuossa linkissähän kerrottiin kuinka huudatus on haitallista 6-10kk:n iässä oleville, ap:n tapauksessa puhutaan nyt 1-vuotiaasta! 1-vuotias ja sitä vanhempi ymmärtää huomattavasti enemmän puhetta enkä usko että on niin haitallista antaa huutaa jos huuto on protestia, mitä tuon ikäisillä usein on!

 

[Omppu-75]

Mä en kyllä puolivuotiaalle vielä aloittaisi tuota unikoulua. Meillä ollut jo kolmeviikkoa unikoulua yöhuutojen vuoksi, mutta ei kovin lupaavalta näytä, tosin on meille ehkä kerran viikossa yö, jolloin tyttö ei huuda. Mutta meillä ei enää ole ongelmaa nukahtamisen suhteen, eikä siihen olla aikaisemminkaan unikoulua käytetty.
Meitä neuvottiin neuvolassa tuon unikoulun suhteen ja saatiin jotain materiaaliakin. Niissä sanottiin että lapsen saa antaa 5min huutaa, sitten pitää mennä katsomaan ja rauhoittamaan. Ja tärkeää on kuulostella lapsen itkua, onko se hätääntynyt vai kapinaa. Kun menen lapseni luo yöllä, niin sanoa aina, että nyt nukutaan ja peittelen tytön. Meillä korostettiin, että syliin ei saa nostaa, vaan rauhoitella sänkyyn.
Kysykää ihmiset hyvät neuvoja neuvolasta ennen kuin alatte toteuttamaan unikoulua.

 

[Vieras myös]

Meidän neuvolassa ei ainakaan ole sanottu unikoulusta juuta eikä jaata. Sanotaan vaan, että tee niin kun parhaaksi koet...

 

[Omppu-75]

Meillä varmaan on sitten ainutlaatuinen neuvolatäti, tosin onkin ammatiltaan kätilö. On kyllä ikävää, kun kaikki neuvolat ei osaa asiaansa.

 

[Agapi]

Elikkä tuli vähän sellanen fiilis että: sun syy! Mitäs käskit tekemään ja nyt olen suurinpiirtein kiduttanut lastani! No niin, aikuiset ihmiset.

Eli mennäänpäs takasin tohon sun viestiin. Teillä on siis yksi vuotias joka ei osaa mennä itse alas kun nousee ylös sängyssä? Koska hän ensimmäistä kertaa nousi ylös? Eikö hän jo kävele tukea vasten? Tottakai oletin että hyvänen aika, kyllähän jo yksivuotias osaa!

Annoitte huutaa niin kauan kun huutaa, kyllä noin kirjoitin, tietyissä rajoissa ja tietyissä tilanteissa tietty, mutta silloin oletin että lapsi joka on niinkun sanottu yksi vee osaa jo suurinpiirtein kävellä!!!!

Ensinnäkin, lapsen itkua on kuunneltava, millon se on hätä, millon haluan vaan seuraa ja millon kohta nukahdan-itkua. Kyllä yksivuotiaan äidin pitäisi jo tietää oman lapsen itku ja lukea siitä millon on todella HÄTÄ tai paniikki.
Tosta 2h huudatus sessiosta....kuka käski teidän antaa lapsenne itkiä paniikkihuutoa 2h kunnes hän läkähtyneenä tuupertuu sängyn nurkkaan? En ainakaan minä. Sehän on jo epäinhimillistä. Huoneeseen pitää mennä jos lapsi saa paniikkikohtauksen ja huutaa kun susi! Eikun takas makuuasentoon ja tassua selkään...

Lapselle pitää opettaa heti kun hän ensimmäisiä kertoja ponkasee ylös yöllä sängyssään se kultainen alasmeno ja niinkuin sanoin viestissäni että voi tassutella (jopa jos on oikein meno päällä lapsella ja ei rauhotu, painaa selästä hellästi että pysyy alhaalla ja pystyy rauhoittumaan) ja olla läsnä kunnes lapsesta tulee uninen ja alkaa rauhallisesti hengittämään.

Muusta mitä kirjoitin, seison sanojeni takana. Jos on jotain vielä hampaankolossa, kirjoita.
Hyvää kevättä

 

[Hay-D]

siis onko ap:n lapsella joku fyysinen vamma miksi ei osaa mennä itse maate?? Inhoan kyllä itse luokittelua mutta luulin että yksivuotiaat osaavat jo itse mennä vaakatasoon istuma-asennosta.
Meillä poika pisti kaiken jääräpäisyytensä peliin kun unikoulua pidettiin. Ekana iltana roikkui sängyn reunassa pari tuntia vähintään ja huusi suoraa huutoa. Välillä huuto alkoi yskittämään ja saattoi tulla puklit mutta sitten taas meno jatkui.
En todellakaan tunne syyllisyyttä huudatuksesta. Pojan vuorokaudet oli yhtä kiukuttelua ja itkun tuherrusta kun yöt heräili. Ja kaiken lisäksi minä oli pinna tiukalla kun ikinä ei saanut tuntia pidempään nukuttua. Eli pienempi paha mielestäni huudatus kuin jatkuva väsymyksen ja kiukuttelun kierre.

 

[taustalla]

Tottakai oletin että hyvänen aika, kyllähän jo yksivuotias osaa!

Ei välttämättä kuule osaa...Meidän poika nousi 1-vuotiaana pystyyn (laskeutumiseen meni tästä joku kolme viikkoa), tukea vasten käveli 1v2kk ja ilman tukea vasta 1v5kk! Annetaanko jooko lapsien olla semmoisia kuin ovat...ja kaikille ei nuo unikoulusysteemit joko sovi tai toimi.

 

[joo]

Ap:n muksu 1v3kk ainakin toisen ketjun mukaan eikä 1v...Enkä todellakaan usko että huutaa siellä sängyssä seisten siksi ettei osaa mennä takaisin maaten.Jos ei todellakaan 1v3kk ikäinen osaa mennä makuulleen niin neuvoisin kyllä jo soittamaan neuvolaan...se ei paljoa motorista taitoa vaadi,jos osaa nousta seisomaan niin osaa kyllä varmasti mennä myös makuulleen.

Kai se muksu siellä huutaa kun tietää äidin kuitenkin tulevan.Istualleen omakin poikani joskus nukahti alle vuoden ikäisenä kun sängyssä touhotti ennen kuin nukahti (ei siis huutanut siellä vaan tyytyväisenä höpötteli ja touhusi ennen kuin nukahti),sitten kun tuli hiljaista niin kävin aina tarkastamassa miten on nukahtanut ja jos huono asento niin korjasin.Edelleen 1v3kk poikani nukahtaa itsekseen ja kun hiljaisuus koittaa niin aina käyn katsomassa missä asennossa nukkuu,enää ei istualleen nukahda,mutta jalka saattaa olla pinnan välissä ja tuuppaan sen sitten sieltä pois.

Jos tuon yhden huudatus illan jälkeen olisit jatkanut unikoulua niin voisi olla,ettei taapero olisikaan enää huutanut yhtään niin paljon,nyt vain opetit että huutaminen kannattaa,äiti antoi lapselle periksi.Se eka ilta/yöhän aina pahin on.1v3kk ikäinen on jo uskomattoman fiksu ja tietää kyllä mistä narusta vetää.Tottakai hän huutaa kun tietää sillä voittavansa "taistelun".

Meillä monen kuukauden "tuhansien" yöheräilyjen jälkeen pojan ollessa 9kk pidettiin unikoulu,siihen meni kolme yötä ja sen jälkeen pitenivät yöunet ja paranivat,poika saattaa herätä mutta nukahtaa itsekseen uudestaan,päiväunetkin paranivat.Yritin ensin kaikki tassutukset sun muut,mutta muu ei auttanut kuin huudatus,en kertaakaan ollut montaa minuuttia poissa pojan luota.Huuto oli ihan silkkaa kiukkua,ei hätäitkua.Itse aikoinaan vastustin huutounikouluja,enkä kyllä edelleenkään niitä suosittele,mutta jos muut keinot eivät auta niin huudatus käyttöön vaan.On parempi niin lapselle kuin vanhemmillekkin että kaikki nukkuvat kunnolla.Oma poikani oppi silloin nukahtamaan itsekseen ja ilman mitään kitinöitä jää iloisena sänkyynsä höpisemään kun sinne vien,niin yö kuin päiväunillekkin.

 

[joo]

Edelliselle vieraalle sanon,että on ihan normaalia lähteä kävelemään vasta 1v5kk ikäisenä.Mutta jos 1v3kk ikäinen istuu sängyssä eikä siitä muka osaa mennä makuulleen,niin ei oo mun mielestä normaalia...

 

[joo]

Ja se piti vielä sanoa,että taaperot ovat kaikki yksilöitä,kaikille ei tehoa sama unikoulutapa,mutta jokaiselle löytyy varmasti joku tapa "kouluttaa" taapero nukahtamaan ja nukkumaan hyvin.Se on taaperon omaksi parhaaksi,jossain välissähän se taito on opittava,eikä se varmasti ole helpompaa sitten kun taapero on jo monia vuosia vanha.

 

[taustalla]

Varmaan kannattaa ottaa asioista selvää kunnolla muualtakin kuin netistä jossa tuntemattomat ei ammattiihmiset antavat neuvoja, ennenkuin tekee sellasia juttuja joita katuu jälkeenpäin. Mielestäni on turha syytellä jälkeenpäin, jos on vetänyt liikaa ja liianpaljon päätelmiä jonkin kirjoituksista. Ehkä kannattaa tarkistaa asiat kirjallisuudesta tms. ennenkuin toteuttaa kovin dramaattisesti.

Täällähän kuka tahansa voi antaa hyvinkin ammattimaisia neuvoja vaikkei olisi asiasta kuunaan kuullutkaan, järkeä ystävät hyvät!