ärsyynnyin vauvaani-huonoäiti tilitystä..

vauvani on alkanut heräillä-syystä tai toisesta-yhä useammin yöllä. Rauhottuu yleensä aina taputtelulla. Viime yönä vauva ei rauhoittunutkaan vaan karjui-myös sylissäni, sellaista kiukkuitkua, ei hätää.. Vaikka tiedän, ettei vauva itke/raivoa tahallaan, niin mulla meinasi mennävartin kuluttua hermo Kirosinkin yön pimeydessä yksinäni ja teki mieli karjaista vauvallekin että mikä helvetti nyt mättää ja jättää vauva karjumaan keskenään. No, en näin tehnyt mutta jäi paha mieli .

 

Tuttua, niin tuttua. Et ole huono äiti.

 

Et ole huono äiti

 

Toi on ihan normaalia, eikä se susta huonoa äitiä tee. :hug:

 

Voi luoja että te osaatte ottaa raskaasti ton huono äiti -jutun! :xmas: Olisit karjunut, niin olisi olosi helpottunut. Ei se vauva olisi siitä vahingoittunut, eikä sun äitiytesi muuksi muuttunut.

 

Eiköhän toi oo ihan normaalia, mulla joskus sama juttu ja sit jälkeen päin tulee niin paha mieli et itkettää. Tosin meillä vauva nukkuu tosi hienosti yöt, huudot sijoittuu päivään ja iltaan. Tulee vaan niin turhautunu olo kun tuntuu et mikään ei oo hyvin vaikka kaikkensa tekee.

 

:hug: Mä koin samanlaisia fiiliksiä toissayönä..Eipä sille mitään voi..

 

Kyllä mäkin olen joskus joutunut mennä parvekkeelle huulta puremaan kun on niin paljon ottanut päähän pienen huuto ja tyytymättömyys mut onneks siitä aina pääsee yli kun vaan vähän päästää savua korvista!

 

Voi luoja että te osaatte ottaa raskaasti ton huono äiti -jutun! :xmas: Olisit karjunut, niin olisi olosi helpottunut. Ei se vauva olisi siitä vahingoittunut, eikä sun äitiytesi muuksi muuttunut.

no, mutta joskus säikähtää ajatuksiaan. Pitää mennä toiseen huoneeseen rauhottumaan ettei räjähdä pienelle tai tassuttelusta/pepusta heiluttelusta tule "liian rajua".. On vaan paha mieli, koska ei se ärjyminen yön pimeydessä tilannetta ainakaa parantais, ku ei se vauva kiusallaan kitise..

 

Voi luoja että te osaatte ottaa raskaasti ton huono äiti -jutun! :xmas: Olisit karjunut, niin olisi olosi helpottunut. Ei se vauva olisi siitä vahingoittunut, eikä sun äitiytesi muuksi muuttunut.

joo, tunnustan tehneeni pari kertaa noin! eipä ole kyllä vauvan itku loppunut, mutta eipä se ole enää sen jälkeen haitannut kun on pitänyt itsekkin tirauttaa samaan syssyyn... loppuyön on jaksanut taas olla se "hyvä äiti"

 

se on normaalia. neuvolakirjassa on hyvät ohjeet, että sellaisessa tapauksessa voi vaikka mennä toiseen huoneeseen rauhoittumaan vähäks aikaa.

 

kiitos kaikille. Nii.. olen minäki menny eri huoneeseen ja pihissy kiukkuni pihalle tai lyönyt nyrkillä tyynyä.. kun tuntuu olen kaikkeni tehny ja päällänikin vielä seissyt.. ja lapsi vaan parkuu. Ääh..joskus vaan tuntuu että kaikki muut on sellasia "tyyniä, äitiyden perikuvia"..

 

Paras ohje tuohon tilanteeseen on mennä katsomaan itseään peilistä (siis ihan konkreettiseksi). Siinä saa perspektiiviä tilanteeseen ja vihan/ärtymyksen tunteet kaikkoaa hetkessä. Kokeilkaa, jos mahdollista!