Äkillinen psykoosi

[huoli]

Kellään tietoa/kokemusta? Läheisellä nyt tämä tilanne ja on sairaalahoidossa. Pelottaa kuitenkin, että lääkärit yrittää kotiuttaa mahdollisimman (liian!!) pian, vaikka henkilö itse haluaisi olla hoidossa niin kauan että olo kunnolla parempi... Tällä hetkellä aluksi tiedetään, että seurannassa on maanantaihin asti.
Miten voisin vaikuttaa että hän saa nyt hyvää hoitoa tarpeeksi pitkään? Surettaa muutenkin kauheasti, ollut ihan hirveä vuorokausi ja nyt pelottaa ettei edes hoideta kunnolla... :'(

 

[BääBääLampaita]

Ite olin ihan kotihoidissa kun todettiin. Ei kaikki psykoosit vaadi sairaalahoitoa, mutta voihan siihen lisäaikaa yrittää pyytää. Nykyisin kun sairaalasta potkitaan helpolla resurssien puutteessa pihalle niin aikaisin kun voidaan. Lääkkeet auttaa parhaiten. Saahan hän nyt lääkkeitä?

 

[huoli]

Sepä se, tuo resurssipula. Hänellä on kyllä todella vakava tilanne, ja itsekin haluaisi sairaalahoitoa. Ja mun mielestä sitä ehdottomasti vaatii. Saa lääkkeitä, mutta huomenna vasta hoitoneuvottelu ja erikoislääkärin kierto joten silloin selviää enemmän.

 

[BääBääLampaita]

Usein sairaalan jälkeenkin on jokin hoitomuoto.

 

[kirveli]

meillä taas oli toisinpäin: sairastunut ei itse halunnut olla hoidossa yhtään, eikä meinannut lääkkeitäkään ottaa ennen kuin ne väkisin annettiin. meillä sairaus ilmeni itkuisuutena ja lopulta täydellisenä itkukonserttina ilman mitään oikeaa syytä. ei pystynyt puhumaan (vastaamaan), itki vaan. oli hoidossa 2 viikkoa, mikä oli mielestäni liian vähän, koska ei siellä oikeasti mitään hoidettu, pidettiin vain lääketokkurassa. ja kun kotiutui, niin jätti jossain vaiheessa omatoimisesti lääkkeet pois, ja hetken kuluttua oli edessä taas uusi sairaalakeikka. voimaton olo siinä on läheisillä, kun ei aikuistä ihmistä voi moneenkaan asiaan pakottaa.

 

[BääBääLampaita]

Sepä se, tuo resurssipula. Hänellä on kyllä todella vakava tilanne, ja itsekin haluaisi sairaalahoitoa. Ja mun mielestä sitä ehdottomasti vaatii. Saa lääkkeitä, mutta huomenna vasta hoitoneuvottelu ja erikoislääkärin kierto joten silloin selviää enemmän.

No tilanne saattaa hyvin muuttuakin huomenna. Onko teidän paikkakunnalla päiväsairaaloita? Ne auttavat usein pidempään..

 

[LisaMarie]

Resurssipula on ikävä tosiasia :| Kyllähän ne ammattilaiset parhaansa yrittävät, mutta kun joutuu päättämään, kuinka kiirrellistä kenkin hoito on, niin välillä (usein) käy niin, että läheiset kokee että juuri heidän potilaansa on sairaampi kuin muut ja lääkärin mielestä joku muu tarvitsee sitä apua kipeämmin.
Ole saatavilla, läsnä ja käytettävissä, ja koita tukea, että ystäväsi jaksaa vaatia itselleen muutakin jatkohoitoa kun lääkereseptin.

 

[Knicke Knackerton]

Seuranta kertoo hlökunnalle enemmän siitä, että mistä psykoosi on syntynyt. Voi olla, että kotiutetaan perustein, jotka ovat hlökunnalle selvät, ns. protokollan mukaiset, mutta sitten läheiset kokee sen hoitamatta jättämisenä. Lähtökohtasesti kuitenkin uskoisin, että hoitoketju lähtee nyt pyörimään ja siellä ammattitaitoa on, mutta kuitenkin tietyllä kriittisyydellä, että jos tuntuu, että kotihoitopäätös on väärä, niin silloin lähdetään herkästi takaisin vaatimaan sitten hoitoa. Tämä maanantain "deadline" on kuitenkin ihan hyvä olla, koska se tarkoittaa, että saadaan lisätietoa ja ei tehdä siis hätiköityjä päätöksiä, vaan yritetään sopeuttaa hoito potilaan parasta ajatelleen.

 

[huoli]

Puhuinkin jo hoitohenkilökunnan kanssa että ehdottomasti täytyy jatkaa hoitoa avohoidon puolella. Kyseessä siis vakavat harhat jotka on kuitenkin alkanut pikkuhiljaa ymmärtää epätodellisiksi... Ihminen siis todella sekaisin, en tiedä mikä on tulema jos joutuu ensi viikolla jo kotiin... Henkilö asuu pienellä paikkakunnalla, siellä mielenterveyspalvelut heikoilla kantimilla...

 

[BääBääLampaita]

Miten hänen psykoosinsa esiintyy? Millaisia vaikeuksia kotona ollessa on? Tuokaa nämä asiat hoitoneuvottelussa oikein korostettuna.

 

[vieras]

Sairaalasta pyritään ohjaamaan potilas mahdollsimman nopeasti jatkohoitoon tai kotiin voinnin mukaan. Heti, kun tila on sellainen ettei se tarvitse erikoissairaanhoitoa (esim. psyk.sairaalan vastaanotto-osasto),potilas siirtyy seuraavaan paikkaan. Lisäksi, mikäli pakkohoidon kriteerit eivät täyty, ei ketäänvoida väkisin pitää missään hoidossa vaikka olisi miten "hullu" tahansa.

Totuus on kuitenkin se, että akuutisti vaativaa psykiatrista hoitoa tarvitsevia on paljon ja koko ajan, joten "jonon" tulee liikkua jotta toisetkin saavat hoitoa. Sama juttu kaikessa terveydenhuollossa. Sairauden ja voinnin ja kunnon mukaan valitaan se, tarvitsetko hoitoasi yliopistollisessa, aluesairaalassa vaiko kenties terveyskeskuksessa.

 

[huoli]

Minä asun siis eri paikkakunnalla joten vaikea olla tukena kotiuttamisen jälkeen... siis ihan arjessa mukana. Henkilö nyt täällä isommalla paikkakunnalla hoidossa. Itse menen myös huomenna sinne neuvotteluun.

 

[Huli]

Tämäkin on varmaan niin paljon paikkakunta- ja sairaalakohtaista. Oma sukulaiseni joutui myös psykoosiin, hän on ollut sairaalassa koko syksyn Mutta parempi niin. Toki sairaalaan mennessään tämä henkilö ei yhtään erottanut, että mikä on totta ja mikä ei. Nyt ei sentään ole enää suljetulla osastolla, mutta näin ovat sanoneet, etteivät tämän vuoden puolella kotiin päästä.

Ja tämä siksi, että lääkärit eivät ole pystyneet päättämään sukulaiseni diagnoosista, eikä lääkitystäkään ole saatu kohdilleen.

 

[BääBääLampaita]

Puhuinkin jo hoitohenkilökunnan kanssa että ehdottomasti täytyy jatkaa hoitoa avohoidon puolella. Kyseessä siis vakavat harhat jotka on kuitenkin alkanut pikkuhiljaa ymmärtää epätodellisiksi... Ihminen siis todella sekaisin, en tiedä mikä on tulema jos joutuu ensi viikolla jo kotiin... Henkilö asuu pienellä paikkakunnalla, siellä mielenterveyspalvelut heikoilla kantimilla...

Ikävä kyllä silti ei välttämättä ole perusteita pitää hoidossa. Ei muakaan ole pidetty.

:|

 

[huoli]

Kyseessä siis äkillinen psykoosi joka iski viime yönä. Todella vakavat harhat. En halua niistä tässä kertoa. Ja hänet vietiinkin yöllä hoitoon ja siellä pidettiin. Henkilö oli suht myötämielinen, mutta kysyessäni hoitajilta, sanoivat että kyllä nyt pidetään vähän aikaa hoidossa, pois ei päästetä. Tilanne siis niin vakava...
Mä ymmärrän kyllä resurssipulan ja jonon (itsekin tällä alalla), mutta se tuntuu niin väärältä...

 

[Kowalski]

Mun läheinen oli sairaalassa hyvinkin pitkään psykoosin jälkeen, siis useamman kuukauden. Hän oli aivan sekaisin, harhainen, vaarallinen itselleen...

Mutta nyt voi hyvin. Tai siis siten, että pärjää lääkityksen ja terapian avulla, asuu yksin ja selviää arjesta

 

[huoli]

Kunhan saisivat lääkityksen kohdilleen... Uskon henkilön sitä noudattavan. Mutta hän tarvitsisi myös myöhemmin tukea elämäänsä, on ollut niin paljon vastoinkäymisiä ja elämänmuutoksia...

 

[huoli]

En tiiä... Oon vaan itse niin sekaisin koko asiasta. Elin hänen kertomaa valhettaan yöllä jonkun aikaa, kun en kuvitelmaksi tiennyt...

 

[BääBääLampaita]

Kyseessä siis äkillinen psykoosi joka iski viime yönä. Todella vakavat harhat. En halua niistä tässä kertoa. Ja hänet vietiinkin yöllä hoitoon ja siellä pidettiin. Henkilö oli suht myötämielinen, mutta kysyessäni hoitajilta, sanoivat että kyllä nyt pidetään vähän aikaa hoidossa, pois ei päästetä. Tilanne siis niin vakava...
Mä ymmärrän kyllä resurssipulan ja jonon (itsekin tällä alalla), mutta se tuntuu niin väärältä...

Ei nuo hoitoneuvottelut automaattisesti tarkoita, että pois olisivat potkimassa. Mullakin on niitä monta ollut kun osastolla olin. Tilanne voi siis muuttua.

 

[huoli]

Juu, en semmoista hoitoneuvottelusta ajattelekaan. Musta se on tosi hyvä juttu että jo huomenna on se... mietin vaan että voisinko siihen jotenkin itse valmistautua...

 

[BääBääLampaita]

Kunhan saisivat lääkityksen kohdilleen... Uskon henkilön sitä noudattavan. Mutta hän tarvitsisi myös myöhemmin tukea elämäänsä, on ollut niin paljon vastoinkäymisiä ja elämänmuutoksia...

Nuo asiat hoidetaan terapiassa, ei sairaalassa. Akuutit harhat vaan sairaalassa.
:/

 

[LisaMarie]

Kunhan saisivat lääkityksen kohdilleen... Uskon henkilön sitä noudattavan. Mutta hän tarvitsisi myös myöhemmin tukea elämäänsä, on ollut niin paljon vastoinkäymisiä ja elämänmuutoksia...

Mä en tiedä diagnoosejani, mutta noin vuosi sitten "mä sekosin" eli mulla oli ihan eri todellisuus kun muilla. Se oli sen verran kosketuksissa todellisuuteen, että en mä sitä ihan keksiny ollu, mutta aika sekaisin kuitenkin olin. (Ilmeisesti ei kuitenkaan psykoosi, koska asiat ei ollu ihan keksittyjä, voimakkaasti väritettyjä ja kontekstistaan irrotettuja vaan)
Mä en missään vaiheessa ollu osastolla (pari kertaa yritin päästä) mutta jälkikäteen sanoisin että tärkein hoito oli terapia. Lääkkeitä söin kyllä noin 6kk, koska ilman niitä en olisi pystyny ottamaan terapiaa vastaan. Kyllä usko omaan todellisuuteen sen varran luja oli, että terapeuttikin oli mun mielestä muo vastaan liittoutunu. Pelkkä lääkitys tuskin olis saanu aikaan yhtään mitään, vaan tosiaan hoito oli se terapia -enimmillään 2x viikossa- lääkkeet vaan auttoi ottamaan sen vastaan.

 

[huoli]

Niin toki... se oli vaan semmoista yleistä huolta pärjäämisestä sen jälkeen kun palaa kotiin...

 

[spip80]

Itselläni oli lapsivuodepsykoosi. Aluksi olin tarkkailussa, ja kun oma tilani ei kohentunut, sitten ihan oikeasti osastolla. Minä vastustin hoitoa, kuten yleensä lapsivuodepsykootit tekevät. Ja lääkitystä myös.

Valitettavasti et sinä voi mitenkään auttaa hoidon laadussa..

 

[BääBääLampaita]

Juu, en semmoista hoitoneuvottelusta ajattelekaan. Musta se on tosi hyvä juttu että jo huomenna on se... mietin vaan että voisinko siihen jotenkin itse valmistautua...

Mietit vaan mitä kaikkea sairauteen liittyy ja korostat niitä siellä. Moni voi psykoosissa vaikuttaa melko normaalilta, miehenikin sanoi ettei huomannut päällepäin mitään (vasta mun jutuista tajus). Jos tuttusi on vaikka ollut siellä sairaalassa melko hiljaa niin ei ne välttämättä tiedä tilanteen vakavuutta.