Äitini himoaa tontiltani marjoja

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Kävin äitini kanssa tänään seuraavanlaisen keskustelun:
Äiti: Onko sinulla jo hyönteishotellia? Sehän olisi hyvä marjapensaillekin, kun olisi pölyttäjiä.
Minä: En mä välitä niistä marjoista.
Äiti: Nooh, [Paheksuen, tyyliin, että väärin vastattu, eihän kukaan normaali ajattele noin] kyllähän marjat ovat hyviä! Laitat pakkaseen.
Minä: No ei minua kiinnosta, en minä niitä syö kuitenkaan.
Äiti: No, minä syön!
Minä: No, en mä sitä hotellia kuitenkaan ala sinun takiasi laittaa.
Äitini: Kiitos.
Eli äitini alkoi vttuilla minulle ”kiitoksella”, kun en häntä varten hoida puutarhaani. Marjapensaat olivat täällä, kun ostimme paikan ja äskettäin juuri mietin, että kaivaisin ne ylös ja laittaisin tilalle jotain kiinnostavampaa.
En siis normaalisti tietenkään alleviivaisi edes ahneille sukulaisille, että en tee jotain heidän takiaan, joka ei minulle kuulu, mutta sanoin tuon asian äidilleni nimenomaan alleviivatakseni sitä, että sitä, mitä mä elämässäni teen, ei kuulu hänen arvostella.
 
vierailija
Soitin äidilleni takaisin ja sanoin, että hänen ”kiitos” kommenttinsa loukkasi minua. Äitini ei suostu tajuamaan, että pahoitti mieleni, eikä siis välitä minusta yhtään. Alkoi vain häijysti huutaa minulle, että olen hullu. Vaikka en tietenkäön ole, minua vain ei saa kohdella epäarvostavasti.
 
vierailija
Koska tuo ”kiitos” oli vttuilua. Äiti sanoi, että se oli sarkasmia, mutta en koe, että se oli sen jälkeen, kun hän on paheksunut sitä, etten aio hoitaa niitä marjapuskia ja kun halusi marjat itselleen ja sai kylmää realismia niiden hoidosta niskaansa, oli sarkastinen? Ei siihen kuulu olla sarkastinen. Häpeäisi korkeintaan sitä, ettei kysynyt, hoitaisinko marjoja hänen vuokseen.
 
vierailija
Olen etä-äiti ja minun pitäisi tavata tänään lapsiani. Koen, että äitini käytös aiheutti minulle niin valtavan surun, etten halua mennä tapaamaan lapsiani. Lapset eivät ymmärrä, miksi olisin pahantuulinen joten koko ikävä tilanne kaatuisi lasten niskaan. Olen SUPERsurullinen tästä, mutta en vain jaksa enää.
Ap
 
vierailija
Mietin vain, että Miten voin tavata lapsiani loukkaantuneena?
Äitini satutti mieleni tänään ja minun pitäisi mennä tapaamaan lapsiani, joiden seurassa en viihdy. Olen heitä kuitenkin tavannut velvollisuudesta. Samalla perusteella uskon äitinikin aikoinaan hoitaneen minua, vaikka hän itse luuleekin minua rakastaneensa. Hän loukkasi minua tänään olemalla epäkunnioittava, aivan kuin olisi jotenkin oikein halveksia minua. Ei suostu olemaan pahoillaan, että minusta hän oli halventava ja loukkaava.
Haluan tällaisten paskamyrskyjen jälkeen olla vain yksin, vaikka lasten olisi tärkeää nähdä minut iloisena ja hyväntuulisena.
 

Rakastan tätä analogiaa!

Pidät kupillista kahvia, kun joku tulee ja törmää sinuun tai ravistaa kättäsi, mikä saa sinut läikyttämään kahviasi kaikkialle.
Miksi tiputit kahvia?
"Koska joku törmäsi minuun !!!"

Väärä vastaus.

Läikytit kahvia, koska kupissasi oli kahvia.
Jos kupissa olisi ollut teetä, olisit läikyttänyt teetä.
* Mitä tahansa on kupin sisällä, on se mitä tulee ulos. *
Siksi, kun elämä tulee ja ravistaa sinua (mikä TULEE tapahtumaan), mitä tahansa sisälläsi on tulee ulos. Sitä on helppo feikata, kunnes joudut ravistelluksi.

* Joten meidän on kysyttävä itseltämme ... ”mitä on kupissani?” *
Kun elämä on rankkaa, mitä roiskuu?
Ilo, kiitollisuus, rauha ja nöyryys?
Viha, katkeruus, ankarat sanat ja reaktiot?

Elämä tarjoaa kupin, SINÄ valitset millä se täytetään.
Pyrkikäämme tänään täyttämään kuppimme kiitollisuudella, anteeksiannolla, ilolla, affirmaatioilla; ja ystävällisyydellä, lempeydellä sekä rakkaudella toisia kohtaan.
 
  • Rakkaus
Reactions: m1es
vierailija
Voi hyvänen aika teijän kanssanne! Sano äidillesi että tottakai saat hyödyntää marjat, lannoittaa, suojata rastailta, tehdä hyönteishotellin, poimia marjat ja keittää mehut :D mitäs siitä nyt tappelemaan, anna äidilles vapaat kädet, ei se ole sulta pois! Hyvä tahto ihmisillä, eiks niin!
 
vierailija
Mistä kohtaa se on aapee sulta pois, jos äitisi vaikka toisikin sen hyönteishotellinsa ja vaikka hiukan puuhastelisi pihassa ja hoitaisi marjapuskia ja myös aikanaan tyhjentäisikin ne? Mä antaisin vaikka mitä, että saisin äitini hössöttämään vaikka vain päiväksi ja siunailemaan luonnontilapuutarhaani ja sivussa maailmanmenoa.
Miten paljon aivan turhaa mielensäpahoittamista pienistä asioista tänne mahtuukaan ja miten paljon aivan turhasta loukkaantumisesta käännetään selät vastakkaisiin suuntiin.(n)
 
vierailija
Rakastan tätä analogiaa!

Pidät kupillista kahvia, kun joku tulee ja törmää sinuun tai ravistaa kättäsi, mikä saa sinut läikyttämään kahviasi kaikkialle.
Miksi tiputit kahvia?
"Koska joku törmäsi minuun !!!"

Väärä vastaus.

Läikytit kahvia, koska kupissasi oli kahvia.
Jos kupissa olisi ollut teetä, olisit läikyttänyt teetä.
* Mitä tahansa on kupin sisällä, on se mitä tulee ulos. *
Siksi, kun elämä tulee ja ravistaa sinua (mikä TULEE tapahtumaan), mitä tahansa sisälläsi on tulee ulos. Sitä on helppo feikata, kunnes joudut ravistelluksi.

* Joten meidän on kysyttävä itseltämme ... ”mitä on kupissani?” *
Kun elämä on rankkaa, mitä roiskuu?
Ilo, kiitollisuus, rauha ja nöyryys?
Viha, katkeruus, ankarat sanat ja reaktiot?

Elämä tarjoaa kupin, SINÄ valitset millä se täytetään.
Pyrkikäämme tänään täyttämään kuppimme kiitollisuudella, anteeksiannolla, ilolla, affirmaatioilla; ja ystävällisyydellä, lempeydellä sekä rakkaudella toisia kohtaan.
Ihana.
 
vierailija
Mä olen niin surullinen sun puolesta jos pahoitat mielesi ja otat vittuilun heti itseesi. Muiden asenteisiin et voi vaikuttaa, omaasi voit. Älä siirrä harmitusta lapsiisi, ne on aivan syyttömiä tähän että vedät herneet nenääsi noin pienistä.