Äitiin takertuva lapsi!

Äitiin takertuva lapsi!

Kohtalotovereita? Poikani on nyt 3v7kk ja hän on todellinen äidinpoika. Jos olemme vaikka pienenkin hetken erossa, lapsi kertoo, miten kova ikävä hänellä oli ja miten paljon hän rakastaa äitiä Esim. poika ei millään jäisi kotiin isän kanssa, jos käyn vaikka kaupassa. Isällä ja pojalla on hyvä suhde ja isä on aina hoitanut poikaa saman verran kun minä. Mutta jos olemme kaikki kotona, isä ei kelpaa mihinkään Päiväkotiin vieminen pelottaa, koska kerhokin meni ihan itkuksi syksyllä/keväällä......Poika on ollut vain vähän hoidossa, eikä koskaan vielä yötä. Miten saisin poikaa irti itsestäni edes vähän, vai ikäkö vasta auttaa?

 

Eiköhän se oo lapsen luonteesta kiinni tuo takertuminen. Aika varmasti auttaa ja totuttelu. Aloita pienistä esim. just kauppareissusta ja jos lapsi hyväksyy pidennä pikkuhiljaa eronhetkiä. Tuskinpa lasta kannattaa pakottaa, tosin hankala tilanne jos hoitoon joutuu. Mutta enpä ole kuullut yhestäkään lapsesta joka hoitoon ei olisi tottunut vaikka alku voi hankalaa ollakin. Meillä 6v poika ollut aivan vauvasta saakka hoidossa usein myös öitä mummolassa. Yleensä ei koskaan ole ikävöinyt ei edes huomannut kun olemme itse lähteneet, mutta nyt "isommaks" tultuaan on alkanut ikävöimään ja itkee siellä nukkumaan mennessään ym...kai nämmä on jotain kausia..välillä taas ei mitään. Sama juttu kun hoitoon vie , joskus takertuu kaulaan ja yleensä jää tosi reippaasti.Eihän me aikuisetkaan aiina tykätä jokapaikkaan mennä

 

Meillä ollut kausittain samanlaista. Vaikka pojat molemmat olleet
hoidossa pienestä. Nuorimmainen oli n4v. vanhana samanlainen ulvoi kuin susi kun piti jäädä isän ja veljen kanssa kauppareissunajaksi, huusi äiti älä mee mä rakastan sua jne.

Minä ole aina lähtenyt iloisesti vilkuttaen ja mieheni on yrittänyt keksiä sille hetkelle jotain mielenkiintoista.

Uusi äitiin takertuminen tuli 5v. iässä ja isommalla pojalla 8v. vanhana. Välillä ei sitten kumpaakaan kiinnosta tippakaan. Moitteita tosin saan pidemmistä shoppailuista.