No joo, en tietenkään tarkoittanut että jokaisen olisi harrastettava yhtä paljon kuin minä. Mutta uskon että edes yksi kodin ulkopuolinen harrastus viikossa antaisi kummasti energiaa.
Harrastan aina kun lapset harrastaa. Esim. huomenna isä vie lapsen voimisteluun, minä menen joogaan. Isä menee punttisalille ja minä haen lapsen. Illalla mennään yhdessä metsälenkille koirien kanssa. Väitän että puuhataan todella paljon lasten kanssa kun vapaa-aikaa on. Tänään ollaan käyty leffassa, tehty pihahommia ja kohta lähdetään sienimetsään. Vaikka kuopus kävikin treeneissä aamulla.
Haastankin nyt kaikki kiireiset perheenäidit miettimään miten sitä ukkoa voisi hyödyntää näissä askareissa. Ei sen kuulu olla niin että mies menee mihin haluaa ja äiti hoitaa kaiken muun.
Yksi kodin ulkopuolinen harrastus olisi kyllä varmasti monelle melko hyvää tekevä asia. Ja vaikka olenkin sitä mieltä, että aika harvoin tilanne on se, että äidin harrastamattomuus oikeasti johtuisi vain ja ainoastaan ajasta, niin kyllä se silti voi monen äidin kohdalla olla ihan faktaa.
Ja on siinä sekin, että toinen joutuu ponnistelemaan todella paljon sen eteen, että pääsee harrastuksiinsa, kun taas joku toinen vain jättää lapsen isälleen vaikka joka ilta, huutaa moikat ja painaa oven perässään kiinni lähteäkseen harrastaman.
Mulla on omat harrastuksen, kuten on miehelläkin. Itse harrastan kodin ulkopuolella joka viikko vähintään kerran, mutta monesti kolmekin kertaa viikossa. Aikaa mulla menee aina yli 2h/kerta. Mies treenaa keskimäärin 3 kertaa viikossa. Toisinaan kahdesti, toisinaan neljästi.
Lapsia on 4, joista 3 harrastaa siten, että harrastukseen tarvitaan aina vanhempi joko vähintään kuskiksi, tai sitten mukaan harrastukseen. Lapsilla on tällä hetkellä harrastuksia neljänä päivänä viikossa, joista yhdelle päivälle osuu kaksi harrastusta. Osa lapsista harrastaa samaa harrastusta, onneksi! Muutoin lapsilla olisi harrastuskertoja viikossa peräti 9 kpl!! Tosin tähän suuntaan ollaan kyllä ennen pitkää menossa.
Miehellä on vuorotyö, meillä on käytössä vain 1 auto, eikä meillä ole mahdollisuutta käyttää julkisia kulkuneuvoja. Sekä mun, että lasten harrastukset sijaitsevat sellaisen matkan päässä, että kulkeminen harrastuksiin ilman autoa on mahdotonta. Mies pystyy omiin treeneihinsä kulkemaan polkupyörällä ja usein niin tekeekin.
Kun pohdin tuota ap:n kertomaa, ajatuksiini nousee seuraavaa:
Mikäli perheessä olisi vain 1-2 lasta, jotka olisivat terveitä ja iältään 3v+ (jolloin heillä olisi harrastuksia, joissa vanhemmat eivät ole mukana), käytössä olisi 2 autoa, olisi tilanne aikalailla helpompi, kuin mitä esim. meillä on nyt.
Meidän ei ole esim. mahdollista harrastaa samalla, kuin milloin lapset harrastavat, vaan me harrastame silloin, kun sille aikaa sattuu jäämään. Omasta valmennuksestani olen kyllä pitämässä kynsin ja hampain kiinni, mutta senkin suhteen olen joutunut lasten treenien vuoksi joustamaan. Laitan kuitenkin loppupeleissä aina lasten harrastukset omieni edelle.
Perheessämme on alta 1v, joka tarvitsee rattaat. Joten esim. metsässä tarpominen on koko perheen voimin aikalailla pois suljettua noin niin kuin liikuntaharrastuksena sitä ajatellen. Toki sen 1v:n voisi ottaa kantoreppuun (minä en pysty huonon selän vuoksi, mutta mies pystyy), mutta meillä olisi tuolloin mukana myös 4v, joka ei pysty kävelemään pitkää matkaa ja vielä vähemmän, kuin maasto on epätasainen. Aikalailla samoiluksi ja heinän puremiseksi moinen siis menisi
Enkä siis missään nimessä valita (ihan itse olen elämäni rakentanut), vaan tuon tämän nyt vain esiin siksi, että ihmiset saisivat erilaisiin elämäntilanteisiin paremmin perspektiiviä. Eikä tässäkään vielä edes kaikki. Toisilla vaan sitä virtaa tosiaan riittää enemmän, kuin toisilla, kuten joku tuolla jo toi esiin
