Äidin vastuullako

Olisi kiva kuulla teidän kokemuksianne/mielipiteitänne miehen osallistumisesta lapsiperheen arkeen.

Itselle oli yllätys lapsen syntymän jälkeen (nyt 1-vuotias) että jäin niin yksin lapsen kanssa. Mies koittaa mahdollisimman vähän osallistua arkeen ja tekisi vain kaikkea mikä on itselle kivaa. Minä huolehdin ruokailut, ulkoilut, hommaan vaatteet, tarvikkeet. Välillä tuntuu kuin olisin yksinhuoltaja... Miten muilla?

 

Meillä oli ensimmäisen lapsen kanssa vähän samalla lailla. Isä teki lähinnä remonttia ja omia hommiaan ja minä olin kaiken ajan lapsen kanssa. Vasta kun esikoinen oli vajaan kahden vuoden isän rooli kasvoi kotihommissa. Ja kun saimme toisen lapsen kun esikoinen oli kolmevuotias, mies osallistui arkeen kiitettävästi. vauvan hoito on kuitenkin ollut minut harteillani, ehkä se onkin niin ettei mies koe itseään niin tarpeelliseksi pienen lapsen hoidossa?

 

Meillä sama homma.Minä teen kaiken ja mies vetoaa siihen et olen äitiyslomalla.Sit sekin ärsyttää et kun mies lähtee viihteel ni voi olla kaverilla yötä et saa rauhas potee krapulaa ja ottaa rauhas,mut mä en oo ollu kertaakaan yötä pois.jos harvoin oon päässyt menemään ni sillonki oon heränny pulloa lämmittää yöllä ja aamulla krapulassakin.En kyllä koskaan juo paljon ku tiiän et joudun ite hoitaa muksun.Nyt oon kyl saanu tarpeekseni.Miehet ovat epäreiluja :headwall:

 

\

Vauvan hoito on kuitenkin ollut minut harteillani, ehkä se onkin niin ettei mies koe itseään niin tarpeelliseksi pienen lapsen hoidossa?

Tai ehkä se on vain epävarma? Vielä kun väsyneeltä äidiltä tulee pari tylyä kommenttia vääristä otteista, niin äkkiä sitä vetäytyy.

Tai mitä minä olen sanomaan, kun vasta esikoista odotan. Itseäkin pelottaa, miten tässä tähän asti tasa-arvoisessa suhteessa käy, kun ensimmäistä kertaa minä olen se, joka on kotona ja mies on töissä.

 

Kiitos vastauksista! Kiva kuulla, että kohtalotovereita löytyy! Joskus tulee niin kade, kun näkee isiä lastensa kanssa puistossa, ulkoilemassa tai kun kuulee, miten muiden miehet osallistuu kotitöihin ja on muutenkin "läsnä".
Eihän sitä tosiaan tiedä, jos meilläkin malli muuttuuu, jos ja kun saadaan toinen lapsi. Se on suunnitelmissa jossain vaiheessa, mutta vielä en ole halunnut yrittää, kun pelottaa, että jos sama meno jatkuu toisen lapsen syntymänkin jälkeenkin...

 

Voisitteko vaihtaa edes joksikin aikaa?! Siis sinä töihin/opiskelemaan ja mies olisi kotona. Tää mistä kirjoitit kuulostaa jo sille että sulla on nyt jo kaks lasta. Tuskin se muutos tulee automaattisesti vaan jos saatte vielä yhden lapsen. Päättäkää etukäteen iltoja/ viikonloppuja jolloin sinä menet yksin johonkin niin saa sillä aikaa "opetella".

 

Meillä on ollut myös samanlaista... Tai mies oli esikoisen syntymän jälkeen oikein paljon mukana lapsen hoidossa jopa niin että kun tulimme laitokselta niin olisi halunnut omia vauvan itselleen. Hän leikki ja osallistui pojan elämään täysillä, mutta... kun tuo kuopus syntyi niin kaikki kaatui saman tien minun niskaan. Mies ei ymmärtänyt vaikka kuinka yritin selittää ja välillä huutaakin. Hoidin siinä sitten jossain vaiheessa kahta hoitolastakin omieni lisäksi enkä koskaan käynyt kauppaa pidemmällä yksikseni ja sielläkin oli yleensä lapset mukana kun miehellä oli muuta tekemistä. Nyt vasta kun palasin työhön ja olen joutunut olemaan paljon pitkiä päiviä poissa ja sijaisena kaikki koulujen loma-ajat töissä, niin hän on joutunut tarttumaan arkeen ja tekee jo ruuatkin kun olen töissä. Oltuaan viikon yksin lasten kanssa viime hiihtoloman aikaan hän vasta ymmärsi mitä olen perheen eteen tehnyt. Siinä kun oli viikon ollut kaikki päivät yksin niin alkoi mies vonkua iltalomaa. Siihen sitten kauniisti tokaisin että nyt jo? Minähän tein tota hommaa lomitta neljä vuotta! Ja voi sitä häpeän määrää mitä mieheni koki kun tajusi mitä olin hänelle vuosia tolkuttanut. Nyt on siis vihdoin ääni muuttunut kellossa ja arvostus tekemääni työtä kohtaan noussut. Enää en siis ole yksin arjen kanssa. Koitapa siis järjestää miehen loman aikaan itsellesikin viikko lomaa arjesta ja jätä miehesi yksin lapsen kanssa. Puhelimitse voit jotain ylimalkaisia ohjeita antaa, mutta anna miehen ratkaista arjen pulmat ihan itse. Tekee hyvää myös isä lapsi suhteelle kun et ole koko aikaa antamassa pukemiseen, leikkeihin ym. asioihin ohjeita.

 

Meillä kanssa näin... välillä tuntuu et oon yksinhuoltaja...
Meillä minä hoidan, tytön puetuksen, ruokailun, kylvetyksen, nukuttamisen, aamulla sen kanssa herään, kakkavaipat ja yleensäkkin vaipan vaihdon kaikki oikeestaan mitä lapsenhoitoon kuuluu... sekä, siivoon, pesen pyykit, viikkaan ne kaappiin, kerään likaset, tiskaan, imuroin, pesen lattiat ym.....

meillä ei tehdä mitään ilman käskemättä... iso ihminen luulisi olevan jonkinlaista oma-aloitteisuutta!
en jaksa käskee... jso pyydän vaihtaa kakkavaipan nii vastaus saattaa olla "enkä vaihda" silloin suutun ja saatan mököttää.... teen sen selväksi et se ei ainoastaan ole mun homma... asia muuttuu joksinki aikaa...
rupee taas mitta olemaan täynnä... oon viimeksi saanut nukkua KOKO
yön ja pitkään aamulla niin lokakuussa 2004... eipä näytä vaikuttavan millään lailla....
Tuntuu ettei mitää arvostusta saa siitä että koti on suht siisti joka päivä, vaatteet on puhtaat ja viikattuna kaapissa...... ja joskus jopa ruokakin on valmiina pöydässä.. (mies harvoin syö viikolla kotona)

ei edes äitienpäivänä saanu kahvia valmiina vaan itse keitin ja lahjaakaan ei ollu ostettuna.....

kaipa oon sitten itsestäänselvyys

 

ihan kuin omalla kohdallani tuo crissin teksti. näin myös meillä.

 

\

Meillä kanssa näin... välillä tuntuu et oon yksinhuoltaja...
Meillä minä hoidan, tytön puetuksen, ruokailun, kylvetyksen, nukuttamisen, aamulla sen kanssa herään, kakkavaipat ja yleensäkkin vaipan vaihdon kaikki oikeestaan mitä lapsenhoitoon kuuluu... sekä, siivoon, pesen pyykit, viikkaan ne kaappiin, kerään likaset, tiskaan, imuroin, pesen lattiat ym.....

meillä ei tehdä mitään ilman käskemättä... iso ihminen luulisi olevan jonkinlaista oma-aloitteisuutta!
en jaksa käskee... jso pyydän vaihtaa kakkavaipan nii vastaus saattaa olla "enkä vaihda" silloin suutun ja saatan mököttää.... teen sen selväksi et se ei ainoastaan ole mun homma... asia muuttuu joksinki aikaa...
rupee taas mitta olemaan täynnä... oon viimeksi saanut nukkua KOKO
yön ja pitkään aamulla niin lokakuussa 2004... eipä näytä vaikuttavan millään lailla....
Tuntuu ettei mitää arvostusta saa siitä että koti on suht siisti joka päivä, vaatteet on puhtaat ja viikattuna kaapissa...... ja joskus jopa ruokakin on valmiina pöydässä.. (mies harvoin syö viikolla kotona)

ei edes äitienpäivänä saanu kahvia valmiina vaan itse keitin ja lahjaakaan ei ollu ostettuna.....

kaipa oon sitten itsestäänselvyys

Apua! Mikä siinä miehessä viehättää?

 

meillä sama juttu mun hommia kodin hoito ja lapsen hoito. En saanu äitenpäivänä kahvia vaan itse keitin. Äitienpäivää edeltävänä iltana riideltiin ja sain myös turpiin! Onko rakkautta???????

 

Ei tuo kuulosta rakkaudelta että antaa sulle mies turpaan.Miten sä siedät sellaista miestä???

 

\

meillä sama juttu mun hommia kodin hoito ja lapsen hoito. En saanu äitenpäivänä kahvia vaan itse keitin. Äitienpäivää edeltävänä iltana riideltiin ja sain myös turpiin! Onko rakkautta???????

 

aivan kuin minun kirjoittamaa tuo alkuperäisen teksti :ashamed:

 

Hoidan mielelläni kotia sekä lastani..MUTTA.. vaikkei mies sen kummemmin osallistuisikaan arjen pyöritykseen (mikä on töiden osalta osittain mahdotonta) toivoisin häneltä arvostusta sen eteen mitä kotona teen!! Löhes joka päivä kun saa kuulla, että ethän sä edes tee täällä v...u yhtään mitään, niin tekee mieli pakata kamat ja häipyä.. Me asutaan täällä jumalan sel'än takana, joten olen päivät yksin vauvan kans kotona, kun ei ole toista autoa, ja se rasite sinäänsä..Kaipaisin parina iltana viikosta vapaata ja ennenkaikkea rakastavaa syliä johon väsyneenä käpertyä, se kun ei olisi edes ajasta kiinni..mutta miehen pitää raskaan työpäivän jälkeen saada olla rauhassa. Jospa tämä ajan kanssa..Jaksamista muille kohtalotovereille!

 

\

Hoidan mielelläni kotia sekä lastani..MUTTA.. vaikkei mies sen kummemmin osallistuisikaan arjen pyöritykseen (mikä on töiden osalta osittain mahdotonta) toivoisin häneltä arvostusta sen eteen mitä kotona teen!! Löhes joka päivä kun saa kuulla, että ethän sä edes tee täällä v...u yhtään mitään, niin tekee mieli pakata kamat ja häipyä.. Me asutaan täällä jumalan sel'än takana, joten olen päivät yksin vauvan kans kotona, kun ei ole toista autoa, ja se rasite sinäänsä..Kaipaisin parina iltana viikosta vapaata ja ennenkaikkea rakastavaa syliä johon väsyneenä käpertyä, se kun ei olisi edes ajasta kiinni..mutta miehen pitää raskaan työpäivän jälkeen saada olla rauhassa. Jospa tämä ajan kanssa..Jaksamista muille kohtalotovereille!

Tuo alku kuulosti niin tutulta ja suurin osa muustakin tekstistä. Minäkään en koe saavani minkäänlaista arvostusta enkä tukea. Ei mitään muuta kuin rahallista (siis vuokra maksetaan jka laskuja mitä en ite pysty kotihoidotuista maksamaan) ja sitten vaan haukkuja päälle kun en ole korjannut tavaraoita tai pidä kotia tarpeeksi siistinä. Kyllä minä sen ymmärrän, että on rankkaa pienellä palkalla perhettä elättää, mutta kyllä tässä toimeen tullaan, siis rahallisesti... AJatusmaailmat vaan tuntuu olevan ihan omissa nurkissaan. Ja minkäänlaista keskustelua on turha yrittää, kun menee monologiksi ja toinen vaan sanoo, että ei halua puhua. Kun yritän kysellä mitä hän sitten haluaa, niin ei vastaa mitään. Sen eilen sanoi, että talosta yms. haaveilemisen hän on jo unohtanut, kun ei meidän tuloilla taloja ostella... Ei tietenkään käteisellä, mutta kai nyt kahden ihmisen tuloilla sitten kun olen töissä taas, saan lainaa hoidettua??? Se nyt vaan tuntuu olevan niin kova paikka tuo, kun hänellä ei ole mitkään insinöörin tulot ja kun mulla ei tällä hetkellä ole paljoa tuloja. Kaikkein eniten tosiaan sapettaa, kun ei voi edes yrittää ymmästää minun tunteita. Sanoo vaan että tee niinkuin haluat... Me on vielä vasta vähän aikaa sitten menty naimisiin ja nyt jo välillä käy mielessä että tulikohan sitä astuttua sittenkin p***aan... Ihme juttu. Kuusi vuotta tulee yhteiseloa ja nyt vasta on alamäkeä alkanut tulla. Vai olisikohan kyse herra X:n kolmenkympinkriisistä (jota hänellä ei tietenkään omien sanojen mukaan ole)? Sekin on vielä ihan älytöntä, kun minä yönnän, että en aina ole helppo ihminen ja että osaanolla inhottava, niin hän ei kyllä sitä tee... Nyt tuntuu siltä, että tekisi mieli jättää koko ukko yksin tänne kotiin ja mennä jonnekkin, vaan on ensi viikolla tulossa lomalaisia kylään ja sitten pitäisi lähteä ite lomareissuun perheen kanssa... Mitähän siitäkin tulee...

 

:'( kurja kuulla että monella muullakin on asiat samalla mallilla ja vielä kurjemminkin.toivotan jaksamista kaikille.täältä ilmottautuu kanssa "naimisissa oleva yksinhuoltaja" porukkaan mukaan.ukko menee ja kulkee kaverien kanssa,niinkun jo johonkin aikasempaan viestiin laitoin niin olen samaa sarjaa kuin hella,astianpesukone ja mikro,ei niilläkään ole vapaata.tuntuu välistä kyllä aika vetämättömältä.kerran tässä keväällä mainitsin että tuntuu kuin viimesillä voimilla pitäis kaikki tehdä,niin johan sitten oli helvetti irit.en ymmärrä kuulemma sitä,miten kiire miehellä on töissä,miten paljon tekemistä jne jne ja minä saan olla kotona....ihmisillä(MIEHILLÄ) on ihme käsitys siitä että kotiäidit ei tee mitään.monena päivänä ei ehdi edes istahtaa omiin ajatuksiinsa kertaakaan,ei tosiaan.mäkin olen aika tarkka eli siivoan ja laitan ja kaikki on kunnossa ja siistiä eikä paikat repsota,ruokaa on ja laset puhtaita,vaatteet samoin siistejä jne pyykit pestynä.mutta väsynyt EI saa olla vaikka henki menisi!koko yötä en ole nukkunut........siitä asti kun esikoinen syntyi 02 ja nyt on pikkusisko vielä aamuyötissillä.tänä vuonna edes äitienpäivänä ei saanut nukkua.iltasin yritän valvoa että näkisi sitä miestä edes hetken...
kyllä me ollaan ihan onnellisia enkä haluaisi vaan valittaa,mutta kun väsyttää niin kaikki tuntuu niin toivottomalta.väsymystä vaan ei saa näyttää miehelle.sitä se ei ymmärrä.kotiäidin arki on raskasta ja sen tietää vain toinen äiti.VOIMIA! :wave:

 

Hienoa, että vastauksia on tullut näin paljon! Saa taas uusia voimia arkeen, kun tietää, että jotkut toisetkin on samassa tilanteessa. Oletteko muuten kukaan käyneet missään parisuhdeterapiassa tai psykologin vastaanotolla? Itse olen miettinyt sitäkin vaihtoehtoa, kun ei kahdenkeskiset keskustelut tuota tulosta...

 

Tere!
Mä en oikein voi käsittää näitä kirjoituksia äijien käytöksestä. Me3illä ei tulisi kuuloonkaan minkäänlainen epäkunnioittava käytös ja #&%£$!*, puhumattakaan nyt mistään turpaanvetämisestä. Parisuhde ja perhehän on rakkautta, ja rakkaudella meidän tulee toisiamme kohdella Pienet hermostumiset ja tiuskimiset nyt tietysti on eri asia, mutta vielä kertaakaan ei meillä ole toista loukattu. Meillä mies osallistuu kodin/lapsen hoitoon sen kohtuullisen määrän mitä töiltään ehtii, ja oikein mielellään. On ollut myös puhetta siitä, että mies hoitaisi poikaa vuoden verran kotona, jos minä lähtisin oppisopimuksella töihin. Hän tekisi sitten vain viikonloppuisin keikkatöitä. Homma toimii ja palautetta tulee, enimmäkseen ihan positiivista kuitenkin. Tsemppiä, lujuutta ja rakkautta kaikille!

 

\

Meillä kanssa näin... välillä tuntuu et oon yksinhuoltaja...
Meillä minä hoidan, tytön puetuksen, ruokailun, kylvetyksen, nukuttamisen, aamulla sen kanssa herään, kakkavaipat ja yleensäkkin vaipan vaihdon kaikki oikeestaan mitä lapsenhoitoon kuuluu... sekä, siivoon, pesen pyykit, viikkaan ne kaappiin, kerään likaset, tiskaan, imuroin, pesen lattiat ym.....]

Tuo käy minunkin kohdalleni - laitan myös ruokaa 2 x päivässä, käyn kaupassa, huolehdin kaikki kodin laskut sun muut, huolehdin koirista ym kaiken mitä arkeen kuuluu.

Samoin - mieheni ei tee mitään pyytämättä, tekee siis jos pyydän mutta aina en viitsi edes pyytää, tuntuu niin älyttömälle että ISO ihminen ei näe :headwall:

Itse olen kotiäidiksi halunnut, ei kai pitäisi valittaa. Rahallisesti tulemme toimeen oikein hyvin, siitä ei ole kiinni. Mieheni työ on hyvin vapaa muotoista - vapaa-aikaa on paljon. Hänellä on myös paljon harrasteita - moottoripyörä, filmaus/valokuvaus, jousiammunta, ym ym ja kummasti hänellä on aina aikaa niille .... Minä en ole pojan syntymän jälkeen käynyt kauppaa pitemmällä, (paitsi kampaajalla,) ja sinnekin mene usein pojan kanssa. Omaa aikaa minulla on silloin kun poika nukkuu, eli öisin. Kuinka moni koti-äiti harrastaa öisin ja mitä ... ?

Ja tuo koti-äitien arvostus . Erehdyin olostani valittamaan juuri pari päivää sitten, ja siitä että apu olisi joskus tervetullutta. Varsinkin kun miehelläni on aikaa. Sain kuulla olevani huono äiti, kun en kerran pysty edes koti-äidin hommiin :'( Tunnen oloni tosi kurjaksi - miehelläni on mahtava taito kääntää tilanne aina niin että hän on se 'uhri'...

Tulipas vähän pitkästi tätä nyt mutta edes vähän helpotti. Voimia teille kaikille koti-äideille ! :flower: