Äidin univaikeudet (lapsi 1v)

Haen kohtalotovereita ja neuvonantajia äidin univaikeuksiin. Ennen lapsensaantia uni maittoi minulle hyvin niin yöllä kuin päivällä. Lapsen myötä äidin unenlaatu on vain heikentynyt heikkenemistään.

Vauva-ajan alussa jouduin heräilemään vauvan vuoksi paljon, mikä sotki oman unirytmini täysin. Puolen vuoden jälkeen vauvan nukkuminen parani, mutta oma uneni ei. Lapselle tulivat hampaat vasta juuri ennen yhtä vuotta ja se vaikeutti omaa nukkumistani. Nyt hampaat eivät häiritse ja isäkin on lomalla, joten saisin nukkua sydämeni kyllyydestä.

Mutta ei - uni ei joko tule tai herään keskellä yötä valvomaan. Minkään ei pitäisi stressata tms. En vain osaa enää nukkua. Lisäksi kun unen laatu on heikko, niin kuulen lapsen jokaisen inahduksen mikä vaikeuttaa entisestään nukahtamista ja nukkumista. Nukun kunnon levollisen yön 1-2 kertaa viikossa. Nyt tämä jatkuva väsymys alkaa haitata jo elämää ja parisuhdetta.

Löytyykö täältä kohtalotovereita? Miten olette selviytyneet tilanteesta taas selväjärkisiksi?
 
Itselläni uni heikkeni myös lapsen saannin jälkeen. Varsinkin kun mies on TODELLA sikeäuninen eikä herää vaikka tyttö huutaisi täysillä, hoitaminen yöllä jäi minulle. Kun tyttö heräilee öisin, itselläni menee aina n. tunti kunnes itse saan unenpäästä uudelleen kiinni. Jotenkin jään kierroksille ja odottamaan josko tyttö herääkin vielä ja pitää nousta. Sitten aloin tekemään sellaisia ajatusharjoituksia iltaisin ennen nukkumaan menoa. Kuulostaa varmasti todella hihhulijutulta mutta ennen nukahtamista tavallaan iskostin aivoihini ajatuksen että voin nukkua koko yön putkeen, herään kyllä jos tyttö itkee. Tavallaan vakuuttelin itselleni ettei yöllä tapahdu mitään etten heräisi jne. Kävin kaikkia tapahtumia läpi ja psyykkasin itseni henkisesti nukkumaan. Ja lopulta olen oppinut nyt nukkumaan niin että nukun yön putkeen ja jos tyttöä pitää käydä rauhoittelemassa, palaan sänkyyn ja nukahdan lähes heti.
 
Nukkuuhan lapsi omassa huoneessa? Silloin ei joka risaus kuulu. suosittelen! Jos ei omaa huometta ole, voi itse nukkua vaikka olkkarissa. Mä olen tehnyt niin jo puoli vuotta. Unen laatu parani kummasti. Miedot unilääkkeet yksi vaihtoehto, mutta kierre menee herkästi vain pahemmaksi.Niihin jää koukkuun tavallaan vaikka ei riippuvuutta aiheuta.
 
edes pariksi yöksi...meillä syödään ja heräillään yöllä vielä 4-40 kertaa eli en ole saanut vuoteen vielä yhtenäkään yönä nukkua kuin max pari h kerrallaan (jos hyvä yö)

mutta vakavasti ottaen kokeile tehdä itsellesi iltarutiini, rytmi mitä tehdä joka ilta kun oma aikasi alkaa siihen milloin menet sänkyyn. kannattaa kokeilla.
 
Korvatulpat! Mulla oli myös ongelmia kun heräilin jokaiseen pieneen inahdukseen vaikka lapsi nukkui eri huoneessa lähellä ovet auki (liekö primitiivistä, jotta suojelemme lasta etc.?), mutta kun lapsi oli kyllin vanha nukkumaan läpi yön ja itsellä alkoi olemaan vaarallisia autoilutilanteita väsymyksestä riippuen, niin aloin käyttämään korvatulppia! Ne auttoivat todella hyvin, koska nehän vievät vain n 12 desibeliä pois, joten taatusti kuulee kun vauva/lapsi itkee - mutta suodattaa hyvin juuri ne "turhat" tuhinat.

Uskon että tämä on ongelma jonka kanssa miltei jokainen äiti joutuu tekemisiin... Itselle uni vain on todella tärkeä enkä pysty toimimaan ilman kunnon yöunia, joten oli pakko keksiä keino. Lisäksi kun yrittää olla stressaamatta sitä uniongelmaa niin sekin hellittää - voi kyllä kestää viikkoja tai kuukausia - mutta kyllä se hellittää!! :)
 
Mulla oli sama vaiva kun vauva oli 3kk, ja se oli yhtä tuskaa. Puhuin asiasta onneksi neuvolassa ja sain nukahtamislääkkeen; nukahdin rauhallisesti, mutta heräsin kyllä jos vauva itki, eli en syönyt unilääkettä. Nyt poika on vuoden ja nukkuu omassa huoneessaan ovi kiinni eri puolella taloa ja silti minulla on korvatulpat että saan suodatettua turhat kitinät pois. Silti aivan takuulla herään kun on tarve, kyllä se on joku äitien vaisto tai mikä liekin...


Jaksamista, ja puhu asiasta neuvolassa, ennenkuin alkaa mennä vaaralliseksi; ihminen tarvitsee unta!
 
:wave: Täällä myös yksi uniongelmainen. Nukahtaminen sujuu vallan mainiosti, mutta jos yöllä on jotain häiriöitä, en välttämättä saa heti unen päästä kiinni. Yleensä menee kolmisen tuntia kunnes nukahdan uudestaan. Ja aamulla olen tietysti kamalan väsynyt.

Poika on nyt 2-vuotias ja onneksi olen vielä hoitovapaalla. Kauhulla ajattelen tulevia (väsyneitä) työpäiviä, jotka alkavat vuoden päästä.

Luontaistuotteisiin en muuten usko enkä niihin luota, mutta epätoivoissani kävin tällä viikolla ostamassa sieltä kokeeksi yhden purkin kalliita tabletteja. Niitä olen nyt popsinut kolmena iltana ja pari ekaa yötä nukuinkin mainioisti. Viime yönä uni oli pätkittäistä, mutta se johtui vain siitä, että nukahdin itsekin eilen poikaa nukuttaessa päiväunilleen. :whistle:

Unilääkkeisiin en haluaisi kajota, koska niihin tulee riippuvaiseksi, mutta ehkä jossain vaiheessa on pakko. Ilmeisesti tämä huonounisuus on perinnöllistä, sillä sekä isäni että tätini kärsivät "aamuyönheräilyistä" myös.
 
mulla oli sama ongelma. ja olin jo loputa tulla hulluksi. sain unilääkkeet mutta en uskalatut niitä otta jos lapsele olis jotain sattunu(olen yh), sitten menin mummolaan tytön kanssa ja otin unilääkkeen ja oli seuraavan päivän ihan kipeä oksetti ja tärisytti, eivät siis sopineet mulle, sitten sain nukahtamis lääkettä, se sopi paremmin. olin tosin yöllä muutaman kerran tytön hakenut viereeni enkä muistanut aamulla sitä ihmettelin vain kun se siinä vieressä oli. puoli vuotta söin näitä, määrää jouduin lisäämään ajoittain, ilmankaan en osannut nukkua, lopulta(6kk) terveyskeskus ei enää niitä määrännyt. ja vierottaudunin noin 3vko.. jonka jälkeen univaikuksia ei ole ollu. sain rytmin siis takaisin... mutta saatoin ennen lääkettä valvoa 5vrk putkeen... että vaarallista sekin jo oli minulle ja lapselle. en olisi enää selvinnyt päivääkään ilman nukkumista.
 

Yhteistyössä