Äidin oma elämä

Mitä se tarkoittaa? Milloin äidillä tulee olla omaa elämää? Onko äiti kummajainen jos ei ole sitä omaa elämää vauvan synnyttyä?

Esimerkiksi minä olen kotona, vanhinta lasta käytän kerhoissa muutaman kerran viikossa ja nuorempaa (1,5kk) imetän lapsentahtisesti. Joskus öitä valvotaan ja päivällä torkutaan. Olen saanut joiltakin ystäviltäni ihmettelyitä miksen ole palannut harrastamaan tai käy edes jumpassa heidän mukanaan (mulle mieluisa ryhmä olisi kerran viikossa), mutta ei he ymmärrä etten näin pienen aikataulua voi ennakoida joten on helpompaa odottaa kunnes tämäkin pärjää isän hoivissa muutaman tunnin ilman ruokamasiinaa. He itse ovat palanneet muutamassa kuukaudessa synnytyksestä lähes kaikkiin harrastuksiin, paitsi toinen antaa ratsastuksen vielä odottaa, itselläni hieman painostava olo että pitäisikö minunkin tehdä kuten muut.

Mutta heidän ajatusten pohjalta minulla ei kaiketi ole "omaa elämää" kun elän nyt lapsiamme varten ja olen hyvin sisäänpäin kääntynyt, koti ja perhe ensin. Jumppaan kyllä ehdin myöhemminkin. Tämä on vääränlaista ajattelua?

 

Tunnetko sä itse siinä olevan jotain vikaa jos otat pahasti itseesi toisten kommentit? Yhden ja toisenkin korvan ohi ja kyselyihin voi aina vastata 'tämä sopii minulle tällä hetkellä parhaiten'.

Tuskin moni muukaan on 1,5kk ikäistä vauvaa sen erityisemmin "hylännyt" jos muutamaa kuukautta synnytyksen jälkeen on palailtu harrastuksiin. Saattaahan sullakin olla parin kuukauden päästä fiilis että haluat välillä yksin pois kotoa

Lapsentahtisesti, mutta erityisesti äidintahtisesti. Erilaisille ihmisille sopii eri jutut, jopa samoille ihmisille eri tilanteissa. Eikä siinä ole mitään pahaa

 

Mä kanssa aina ihmettelen näitä omaa aikaa ja omaa elämää juttuja. Mulle ainakin ne lapset on mun elämää. Ja niiden kanssa vietetty aika on ihan mun omaa aikaa, jota mielelläni vietän lasteni kanssa. Siksihän mä lapsia olen halunnut.

Jos tarkoitetaan sellaista "irtiottoa" lapsista, sellaisia en usein tarvi. Voin surffata netissä, kun lapset nukkuu (nyt), tai kun isänsä on niiden kanssa. Joskus lähen johonkin yksin, kun isä on lasten kanssa ja joskus meemme yhessä kun mummu on lasten kanssa. Mulla ei ole tarvetta säännöllisille omille harrastuksille, harrastan lasten kanssa. Lisäksi tapaamme ystäväperheitä jne. En kaipaa sen enempää. Eikä ainakaan silloin ole tarvetta, kun eletään vauva-aikaa. Mutta ihmiset on erilaisia. Jotkut tarvii vauvan kanssa jaksaakseen enemmäm irtiottoja ja itsekseen tekemistä. Se heille sallittakoon. Se vaan on kurjaa, jos toisen tekemisiä arvostellaan, elleivät ne oikeasti ole moraalittomia, vaarallisia tms. Jokainen tyylillään.

 

itse aloin käydä jumpassa 1-2 krt viikossa kun vauva oli 4kk, olen poissa 1-1,5h kerralla. Se on minun omaa aikaa

 

Vaikutatte ihan terveiltä ajatuksinenne. Ei se "oma aika" tarvi olla itsekseen tehtyä kauppareissua kummempaa, jos siinä ajassa ehtii hieman rentoutumaan.

Itse ihmettelen niitä mammoja, jotka eivät voi jättää vauvaa EDES isän hoiteisiin esim. kauppareissun ajaksi - puhumattakaan siitä että vanhemmat kävisivät vaikka yhdessä elokuvissa tai syömässä (muutama tunti). Eihän se elämä puolisona/vaimona lopu siihen lapsen syntymään! Ja enkä nyt tarkoita joka viikkoista ulkonakäymistä vaan ehkä paremmin tyyliin kerran kuussa kun lapsi on esim. puolen vuoden ikäinen.

 

Itselläni vanhin nyt 9v eikä ole vieläkään tullu mitään harrastuksia ikävä.

 

mulle omaa aikaa on tämä kotona olo ja touhuilu lasten kanssa, en edes kaipaa muuta. käydään pari kertaa viikossa kerhoissa, viikonloput ollaan mummolassa.

olen tyytyväinen elämääni.

ja silti mun omat vanhemmat jaksaa syylistää mun miestä kun se menee viikonloppuina kavereidensa luo harrastustensa kanssa. ( rakentelee offroad autoa ja metsästää) ja totta kai se viikonloppuna ottaa kuppia. mutta ei se mua haittaa, mutta mun vanhempia haittaa. isä varsinki v******ee kokoajan asiasta ja yleensäki joka asiasta ukolle, se ei osaa hengittääkään oikein sen mielestä... vetää varmaan hirmuset pultit kun sille selviää että mennään naimisiin ennen joulua=)

arvatkaa kutsutaanko mun vanhempia niihin juhliin...

 

Mä oon alkanut kaipaamaan omaa aikaa siinä vaiheessa, kun muksut on ollut about 5kk ikäsiä. Ja mun oma-aika tarkottaa jumpalla käyntiä, vaatekaupoissa käyntiä tms. Ruokakaupassa oon pikaseen käynyt kyllä ihan vauvojen ollessa pari viikkosia.

Emmä näe sun ajattelussa mitään outoa.

 

Mitä se tarkoittaa?
-Sitä mitä äiti haluaa ja kokee sen tarkoittavan.

Milloin äidillä tulee olla omaa elämää?
-Silloin kun äidistä siltä tuntuu ja hän sitä haluaa.

Onko äiti kummajainen jos ei ole sitä omaa elämää vauvan synnyttyä?
-Ei ole, jos se tilanne on äidille itselleen ok.

Mä en henk.koht. halua olla pelkästään lapsia varten. Lapset on mun elämää, tottakai. Mutta mun elämään kuuluu paljon, paljon muutakin. Enkä ole antanut edes sen ratsastamisen odottaa synnytysten jälkeen yhtään enempää, kuin sen että jälkivuoto on jotakuinkin loppu.

En toisaalta ole sen tyyppinen, että lähtisin hyvältäkään ystävältä tenttaamaan, miten se on ajatellut oman aikansa järjestää lapsen synnyttyä, tai kyselemässä miksi joku ei tee näin tai noin tai jotain.
Ei.Kuulu.Mulle.
Jos joku, tuttu tai tuntematon, on onnellinen ja elämäänsä tyytyväinen eläessään vain lapsia varten ja vauvan kanssa symbioosissa vaikka ensimmäiset 2 vuotta, niin se ei ole multa millään lailla pois. Jos kyseessä on hyvä ystävä, niin yritetään sitten sen ehdoilla ja lapsentahtisesti vaan sopi se keskinäinenkin kanssakäyminen.

 

mulle omaa aikaa on tämä kotona olo ja touhuilu lasten kanssa, en edes kaipaa muuta. käydään pari kertaa viikossa kerhoissa, viikonloput ollaan mummolassa.

olen tyytyväinen elämääni.

ja silti mun omat vanhemmat jaksaa syylistää mun miestä kun se menee viikonloppuina kavereidensa luo harrastustensa kanssa. ( rakentelee offroad autoa ja metsästää) ja totta kai se viikonloppuna ottaa kuppia. mutta ei se mua haittaa, mutta mun vanhempia haittaa. isä varsinki v******ee kokoajan asiasta ja yleensäki joka asiasta ukolle, se ei osaa hengittääkään oikein sen mielestä... vetää varmaan hirmuset pultit kun sille selviää että mennään naimisiin ennen joulua=)

arvatkaa kutsutaanko mun vanhempia niihin juhliin...

Kyllä minustakin pienten lasten isän paikka on viikonloppuisin enemmän kotona kuin kavereiden kanssa harrastelemassa. Eikä kaikki miehet "totta kai" ota kuppia viikonloppuna. Hienoa, että sinulla on lähipiirissäsi järkevän ja terveellä tavalla aikuisen miehen mallina lapsillesi oma isäsi. Miehestäsi siihen ei selvästikään ole.

 

Ne sun kaverit on kateellisia, kun ei oo itse jaksanut olla vauvan kanssa kauempaa. Toki tekee hyvää päästä aina hetkeksi johonkin ilman vauvaa. Mutta teet niinkuin itsellesi ja vauvallesi on parasta. "Omaa elämää" keerkeää kyllä vielä olemaan myöhemminkin.

 

[QUOTE="vieras";24898875]Kyllä minustakin pienten lasten isän paikka on viikonloppuisin enemmän kotona kuin kavereiden kanssa harrastelemassa. Eikä kaikki miehet "totta kai" ota kuppia viikonloppuna. Hienoa, että sinulla on lähipiirissäsi järkevän ja terveellä tavalla aikuisen miehen mallina lapsillesi oma isäsi. Miehestäsi siihen ei selvästikään ole.[/QUOTE]

Samaa mieltä...olettaen että sun miehesi on arkisin töissä, niin kyllä lapset sentään ansaitsevat saada viettää aikaa isänsä seurassa edes viikonloppuisin. Oli niiden äiti miten kiiltäväsädekehäinen superäiti tahansa.

 

[QUOTE="vieras";24898875]Kyllä minustakin pienten lasten isän paikka on viikonloppuisin enemmän kotona kuin kavereiden kanssa harrastelemassa. Eikä kaikki miehet "totta kai" ota kuppia viikonloppuna. Hienoa, että sinulla on lähipiirissäsi järkevän ja terveellä tavalla aikuisen miehen mallina lapsillesi oma isäsi. Miehestäsi siihen ei selvästikään ole.[/QUOTE]

kyllä lastenisä on enemmän miehnemallina kuin ukki... ja eihän se joka viikonloppu kuppia ota.

 

[QUOTE="vieras";24898902]Samaa mieltä...olettaen että sun miehesi on arkisin töissä, niin kyllä lapset sentään ansaitsevat saada viettää aikaa isänsä seurassa edes viikonloppuisin. Oli niiden äiti miten kiiltäväsädekehäinen superäiti tahansa.[/QUOTE]

tämä isä käyttää vanhempaa kaksi kertaa viikossa uimassa ja nuoremman kanssa ovat vastaavasti kahtena iltana muuten kahdestaan, joten kyllä hän lastensa kanssa on. ja en todellakaan ole mikään sädekehäinen superäiti.
normaali maalaistollukka, joka ei natisi jokaisesta pikkuasiasta.

 

Jokainen äiti on erilainen. Ei tee huonoa äitiä vaikka haluaisi harrastaa suoraan synnäriltä tai että haluat olla kotona kunnes lapsi muuttaa pois kotoa. Jokainen tekee niinkuin itsestä parhaalta tuntuu.

 

Itselläni vanhin nyt 9v eikä ole vieläkään tullu mitään harrastuksia ikävä.

Ja tämäkö on HYVÄ asia?

 

mulla ei ollu harrastuksia ennen lapsiakaan joten miten mä osaisin kaivata niitä nyt?
lenkillä voin käydä samallalailla nytkin lasten kanssa kuin ennen, maksullisia harrastuksia minulla ei oo ikinä ollu.