Väsynyt äiti
Lapseni on jo hiukan yli 1-vuotias ja olen viime aikoina alkanut kärsiä jonkinlaisesta masennuksesta. En saa nukuttua öisin kunnolla, itkeskelen usein, tunnen oloni apeaksi ja toivottomaksikin. Rakastan lastani yli kaiken ja haluaisin hänelle iloisen, hyvinvoivan äidin. Vaan kun en ole sitä. Olen elänyt tämän vuoden kuin yksinhuoltaja huolehtien yksin lähes kaikesta. Mies on osoittautunut itsekkääksi kumppaniksi lapsen syntymän jälkeen ja jättänyt minut pärjäämään enimmäkseen omin nokkineni. Lapsen allergioiden takia eka vuosi ei ole ollut ihan helpoimmasta päästä. Mietin eroa usein, mutta olen yrittänyt sinnitellä että lapsella olisi kokonainen perhe. Nyt on vaan todella uupunut olo ja ajattelin että täytyy varmaan hakea apua neuvolan kautta tms. Onko täällä kohtalotovereita? Onko tällainen myöhäsyntyinen äidin masennus tavallista? Muut samoja fiiliksiä läpikäyneet, miten olette päässeet eteenpäin kohti valoisampia päiviä?