Äidin iso huoli hoidon aloituksesta

Hei, kirjoittelen minua vaivaavasta asiasta tälle palstalle vaikka lapseni on vielä alle 3-vuotias, mutta jos kellään on kokemuksia/neuvoja vastaavanlaisesta tilanteesta niin kiitos jo etukäteen!

Lapsi on meidän ainoa lapsi ja ollut kotihoidossa koko ikänsä. Nyt hoitovapaa loppuu ja äidin työt alkavat, poika menee kodin ulkopuolelle hoitoon. Vielä ei tiedetä edes minne, koska meidän kunnassa päivähoitopaikat ovat tupaten täynnä. Ensisijaisesti on haettu päiväkotiin.

Lapsi on luonteeltaan ujo ja arka, hitaasti lämpiävä tyyppi. Ei ole paljoakaan pääsyt tekemisiin toisten lapsien kanssa vaikka muskarissa/liikuntakerhossa/avoimessa päiväkodissa onkin käyty. Lähinnä leikkii itsekseen ja tarkkailee toisten tekemisiä joskus hyvinkin keskittyneenä. Ihan viimeaikoina on antanut "merkkejä" siitä että toisten lasten seura saattaisi kiinnostaakin. Vieraisiin aikuisiin ei luota ollenkaan, menee vanhemman taakse piiloon tai poistuu paikalta. Itkee jos vanhempi lähtee hetkeksikin pois.

Miten tällainen lapsi oikein sopeutuu päiväkotiryhmään? Vaikka käytäisiinkin tutustumassa useamman kerran, oltaisiin pojan tukena, pidettäisiin hoitopäivät lyhyenä ja max3pv/vko hoidossa niin minua äitinä huolestuttaa todella paljon. Mieheni mukaan ihan kohtuuttomasti jo! Mutta sydäntä särkee jos poika pelkää hoidossa koko ajan, eikä esim. uskalla pyytää päästä vessaan kun pitäisi vieraalta ihmiseltä pyytää apua. Onko tiedossa uniongelmia, syömisongelmia, kuivanapysymisongelmia, käytösongelmia yms....

Perhepäivähoitoa mietittiin yhtenä vaihtoehtona, mutta hoitajien jakuvat sairastelut ja varahoitopaikkaan vieminen ei tuntuisi yhtään helpottavan asiaa. Ja onhan poika kohta "jo" 3-vuotias, pph:lla hoidettavat ovat usein paljon pienempiä.

Ihan totta, herään öisin valvomaan ja mietin tätä päivähoitoasiaa. Soitin jo neuvolaan ja kyselin sieltä mielipiteitä ja ajatuksia ja mahdollisuuksia jutella perheneuvolassa pojan kehityksestä ja luonteesta. Sain vastauksen mitä odotinkin: lapset sopeutuvat hienosti ja nopeasti, luonteet ovat mitä ovat, äidin huoli on suuri ja sitä rataa...Ymmärsin että perheneuvola oli paljon vakavampia tapauksia varten kuin puolihysteerisen äidin huolet.

Ymmärrän kyllä senkin että kovasti vaikeaa tuntuu olevan päästää lapsestaan tavallaan irti tiiviin kolmevuotisen yhdessäolon jälkeen. Paluuta tämmöiseen leppoisaan ja kiirettömään aikaan ei ole. Ja tajuan että jos/kun alkuvaikeuksista päästään uusien ihmisten ja tilanteiden oppiminen on lapselle hyväksi ja ihan välttämätöntä.

Mutta sitä ennen viettelen öitäni huolehtien pävähoidon aloituksen kamaluutta

 

Minä ymmärrän huolesi täysin. Olen itsekin samanlainen huolehtija. Itselläni on 3,5-vuotias ujo tyttö. Hän aloitti perhepäivähoitajalla jo 1v4kk ikäisenä ja kaikki on siellä sujunut tosi hyvin. Varahoidossa on ollut ryhmiksessä ja nyt uutena sitten päiväkodissa. Sielläkin kaikki suht hyvin mennyt. Minä lähes vaadin sitä, että varahoitopaikkoja olisi vain se yksi, juuri sen takia ettei aina tarttisi opetella uuteen paikkaan. Nyt kuitenkin ryhmis täynnä ja varahoito siirretty päiväkotiin. Siellä ollut kolme päivää yhteensä vasta. Kaksi ekaa meni hyvin, kolmantena oli istunut hoitajan sylissä lähes koko päivän kun lapsiryhmiä oli yhdistelty. Minulle sanoi että oli liian suuri häly ja meteli siellä ja hän ei siitä tykännyt.

Perhepäivähoidossa on tytön lisäksi kaksi 2,5-vuotiasta (toinen 10 päiväisenä) ja yksi 1-vuotias. Välillä tuntuu että olisi hyvä kun olisi vanhempaakin leikkiseuraa, mutta toisaalta sitä hän saa serkkutytöstään, joka vuoden vanhempi ja varahoidossa ollessaan myös siis päiväkodista tai ryhmiksestäkin.

Tunnistan ajatuksesi aivan täysin ja mielelläni voisin kanssasi kirjoitella enemmänkin!

Esim. tuo, että uskaltaako pyytää vessaan tms. Aivan samaa asiaa minäkin mietin ja mietin vieläkin. Tutussa paikassa toki pyytää, mutta entä kun menee uutena varahoitoon esim päiväkotiin, uskaltaako siellä pyytää vessaan tms. Ollaan kyllä siitä tytön kanssa puhuttu ja toivon että siitä olisi ollut apua. Vielä ei ainakaan ongelmia sen suhteen ole kait ollut.

En osaa oikein auttaa millään tavalla, muuta kuin kertoa että ymmärrän huolesi täysin ja täällä toinen samanlainen äiti!

Olisiko teillä mahdollisuutta esim. tuohon ryhmikseen? Olisi pph:ta isompi, mutta taas päiväkotia pienempi.

 

Tosiaan, sen jälkeen kun tulin äidiksi huolen ja huolehtimisen määrä on kasvanut lähes mahdottomiin mittoihin. Sen voisi vielä hyvänä päivänä kuitata vain vitsinä tyyliin "äidit nyt ovat sellaisia hösöttäjiä". Todellisuudessa olen menettänyt monta hauskaa hetkeä se takia että olen samalla murehtinut jotain mennyttä tai huolehtinut tulevasta.

Päiväkodista olln pojan kanssa luettu kirjoista ja silloin tällöin (en läheskään joka päivä vielä) kerron jotain mitä päiväkodissa tehdään, ulkoilua, leikkiä, päiväunia...Yritän tosissani etten siirtäisi omaa epävarmuuttani ja jännitystäni lapseen. Sitten kun se eka hoitopäivä lopulta koittaa, isänsä saa viedä pojan sinne - luulen että niin on kaikkien kannalta parempi

Minulla ei ole päivähoitomaailmasta minkäänlaisia kokemuksia aikaisemmin. Päivähoitotohenkilökunta on alalle kouluttautunut ja heillä on kokemusta varmaan kaikenlaisista lapsista, jopa minä en jaksa uskoa että oma poikani olisi mitenkään erityisen kummallinen. Kuitenkin, koska olen itsekin kunnallisella työnantajalla hoitotyössä, tiedän miten henkilökunta voi olla turhautunut/väsynyt/kiireinen/sairasloman tarpeessa/motivaation tarpeessa tms. Siihen kun lisää isot ryhmäkoot, hälinän ja metelin niin yhden ujon lapsen sopeuttaminen ja huomioonottaminen ....niin, se HUOLESTUTTAA.

Miksikään curling-vanhemmaksi en itseäni tunnusta, enkä haluaisi lapselleni sen erityisempää kohtelua kuin kenellekään muullekaan. Ihannetapauksessahan kaikki lapset saisivat oman luonteensa mukaan tukea ja oppia ja ymmärrystä - ja rajoja.

Kerroit marke että oma tyttösi oli istunut koko päivän hoitajan sylissä. Hienoa että hän koki sylin niin turvalliseksi että löysi siitä "turvapaikan". Oma poikani olisi todennäköisesti mennyt yksinään johonkin sivummalle. Toivon todella että jostain hoitotädistä tulisi jonkinlainen luottohenkilö johon poika voisi luottaa jos päivän aikana tulee paha mieli tai sitten vaikka se vessahätä.

Tuota ryhmäpäiväkotivaihtoehtoa ei meillä olla oikeastaan kunnolla edes pohdittu. Täytynee ottaa selville missä semmoinen täällä meiiläpäin olisi!

 

Onko teillä Joelle milloinka ajankohtainen se hoidon aloitus? Meillä vaikka tyttö on ujo, niin tuntuu kuitenkin ettei hän ole kovasti muiden "vietävissä". Ainakin serkkujensa kanssa, pienemmän ja vanhemmankin kanssa pitää päänsä jos jotain ei halua tehdä tms. Sitä aina huolehdin, että pitääkö puolensa tms. Varmaan jos olisi joku ns. päälle käyvämpi lapsi tai jos joku kiusaisi, niin voi olla itkut tulisi, mutta ei ehkä siinä tilanteessa osaisi puolustautua. Sitäkin olen yrittänyt opettaa että jos tällainen tilanne tulee, että mitä siihen voi sanoa tai jos ei auta niin menee hoitajalle kertomaan.

Onko teillä lapsi ollut mummoilla tai muilla hoidossa välillä? Meillä aina silloin tällöin on jonkun tunnin tai päivän ollut, mutta nyt on vaihe ettei yökylään halua mummulle mennä, eikä oikein päivähoitoonkaan. Mutta eiköhän sekin asia sitten muutu kun taas isommaksi kasvaa. Oli serkkutytön kanssa yhdessä mummulla tässä jokin aika sitten yötä ja se sujui paremmin kuin hyvin, kun oli tuttu kaveri siinä mukana.

Minä puolestani murehdin aina sitä, että mitenkä saisin tytöllemme ystäviä. Kun hoitopaikka on tuo pph niin sieltä ei paljon kaverimateriaalia ole, ts. on, mutta ei oman ikäistä seuraa nyt ainakaan. Mutta eiköhän tuo sitten tosiaan viimeistään eskarissa onnistu...?!

Olisiko se perhepäivähoitopaikka teille kuitenkin mahdollinen? Jotenkin koen että siinä tulee eri tavalla kuulluksi ja huomioiduksi kuin päiväkodissa. On sama hoitaja aamusta iltaan ja hoitaja joka oppii tuntemaan lapsen erityispiirteet jne. Voihan sitä sitten vaikka jonkun vuoden-parin päästä hakea päiväkotiin jos haluaa. Täälläpäin tiedän useita lapsia jotka ovat olleet perhepäivähoitajalla ihan eskari-ikään saakka. Se varahoitopaikka on tietysti sitten aina vähän kurjempi jos ei pysty järkkäämään varahoitopäiviä itse tai vaikka mummun tms. avulla. Mutta toisaalta, siinä tulisi sitten pienissä erissä tutuksi vaikka se tuleva päiväkoti.

Kirjoittele mitenkä teillä sujuu

 

Hei. Voin reilun 10v kokemuksella sanoa, että kaikki menee varmasti hyvin vaikka alkuvaikeuksia luultavasti tuleekin. Pidätte ensin p.kodissa aloituskeskustelun, jossa kerrot kaiken lapseesi liittyvän hoitajalle. Kerro huolestasi ja lapsesi luonteesta jne...Hoitaja infoaa työkavareitaan lapsesi luonteesta ja he osaavat ottaa lapsesi tarpeet huomioon. P.kotiin tutustumiseen riittää yleensä viikko, jonka jälkeen lapsi on jo hyvä jättää esim.aamupäiväksi ilman vanhempaa hoitoon. Hoitoon ei saa jättää ennen hoitosopimuksen alkamista, koska vakuutus ei korvaa mahdollisia vahinkoja/loukkaantumisia jne.. Lapset tottuvat yllättävän nopeasti uusiin asioihin. Tärkeintä on se, miten puhut lapsellesi hoidosta ja sen aloituksesta. Positiivisesti ja totuudenmukaisesti, muttei yltiöpositiivisesti. Sano suoraan, että äitille tulee sinua ikävä, mutta tulen sitten välipalan jälkeen hakemaan tai millon sit haetkin, mutta kerro lapselle milloin haet ja kuka hakee, se tuo turvaa. Lapsi luultavasti yrittää tarrautua sinuun lähdön hetkellä, mutta ota hänet vaikka syliin, sano hei hei ja ojenna hoitajalle. Älä koskaan livahda ns.sopivalla hetkellä vaan huomioi aina lapsi ennen lähtöä. Lähde reippaasti ja päättäväisesti vaikka lapsesi jäisikin itkemään, itku loppuu suurella todennäköisyydellä muutaman minuutin kuluttua sinun lähdettyäsi. Alussa yleensä siirtymävaiheet ovat lapselle vaikeita mm.pissallemeno, ulkoa sisään, syöminen, nukkumaanmeno...hän tottuu niihin kuitenkin aika pian. Ole aktiivinen, kysele, kyseenalaista kaikenlainen mieltäsi askarruttava toiminta. Toivon kuitenkin miellyttävää hoidon aloitusta ja reipasta mieltä!

 

Itse tein (pienemmän) lapseni kanssa niin, että olin ensin loppuviikon ja vielä seuraavan maanantain ja tiistain mukana päiväkodissa. Sitten jätin pariksi tunniksi kerrallaan, vähitellen pidentäen. Hyvin sujui, vaikka on hidas ja hiukan arkakin lapsi.