Kiva jotta vastailit noin nopsaan "uteiluihini"
Juupa, kyllä minä taidan stressailla tätä raskutumis asiaa, vaikka ei pitäisi..vaan minkäs mahtaa itselleen :/ kärsimätön sielu kun vielä olen..
Viimeisin raskaus oli minulla jo vaikeampi kuin tuo -87 raskaus.
Oli raskausdiabetes ja toksemia, sairaalassa onneksi vain tuon 3vko:a
Vaavi syntyi suunnitellusti sektiolla, painoa 2210g ja pituutta 46cm-terve ja reipas hoikka poikanen(ei vielä ollut rasvaa nahkansa alle saanut ja oli kuin pieni vanha mies
)
Nyt olen myös henkisesti valmistautunut samoihin ongelmiin..tiedossa kun nyt ovat nuo riskit ja niihin osaan varautua toisella tapaa kuin edellisessä raskaudessa.
Poikasta odottaessani en paljoa muuta peljännyt kuin tuota lapsivesipunktiota ja vastausta siitä..tänä päivänä löytyy paljon netistä tietoa ja se osaltaan luo lisää pelkoa raskauden etenemisestä-alkamisesta puhumattakaan :| ..toisaalta on hyvä keskustella vaikka anonyymisti muiden samassa tilanteessa olevien/olleiden naisten kanssa =)
Olen antanut itselleni aikaa tuon kesän verran..jos ihme ei tapahdu ja en raskaudu, saa asia minun kohdiltani jäädä siihen-onhan minulla kaksi ihanaa ja tervettä lasta ja niistä olen kiitollinen :heart:
Toivotaan siis parasta..jos hyvin kaikki menee ja on rutkasti onnea matkassa, perheemme kasvaa 2010 yhdellä uudella jäsenellä =)ihanaa kyllä olisi!!!!
Ps. Jos jakselet, kertoile miten loppuraskaus meni ja syntyikö pikku neiti sitten
ihan oma aloitteisesti
vaiko pienellä suostuttelulla(käynnistys)
mur-mur