Äidiksi uudelleen?

Olen täsä mietiskellyt, että minkälaisia ajatuksia teillä, useamman lapsen äideillä on olllut kun olette toista ruenneet toivomaan? Tarkoitan nyt sitä, että itse olen jotenkin hirmuisen epävarma toisen lapsen saamisesta... Vanhempi on kolme ja luulen, että olisi hyvä aika "ruveta hommiin". Mutta, mutta jotenkin on epävarmat ajatukset. Tähän ehkä vaikuttaa masennus, jonka ekan jälkeen tarvoi läpi. Toisaalta joskus on hyvinkin varma olo toisesta lapsesta. Haluankin nyt teiltä arvon äidit ajatuksianne ennen toista lasta. Mitä päässänne pyörittelitte?

 

Mulle iski niin hirvee vauva kuume melkein heti esikoisen syntymän jälkeen ettei siinä paljoa järjellä ajateltu. Onneksi ukko toppuutteli sen verran että odotettiin reilu vuosi ennen kuin yrittämään ruvettiin.
Odotusaikana tuli aina silloin tällöin mieleen että voiko sitä toista koskaan rakastaa yhtä paljon kun esikoista... Ja nyt on sitten todettu että kyllä voi!

 

Itselläni on 4lasta.3 niistä noin vuoden välein ja nyt oli 4vuotta väliä,nuorimmainen nyt 3kk. Hyvin on mennyt ja olen tosi tyytyväinen pieniin ikäeroihinkin.Veljeksistä kavereita toisilleen ja nyt isommat ovat onnellisia vielä pikku veljestä kun ymmärtävät enemmän,ovat myös kovia hoitaan ja ylpeitä isoveljiä.Ite oon jaksanut hyvin,vaikkei aina oo helppoo ollutkaan.mielestäni on hyvä että lapsilla on sisaruksia! Suosittelen lämpimästi toisen lapsen toivomista!

Onnea eteenpäin ja voimia jaksamiseen! :hug:

 

Kyllä musta tuntuu että kun lapsia harkitsee niin jokaisen kohdalla tuntee jo harkinta vaiheessa epävarmuutta. Se taitaa olla se luonnon keino varmistaa että harkitsee asiaa. Mulla on kaksi lasta ja kyllä mä tunsin kummankin kohdalla epävarmuutta jo harkintavaiheessa mutta kyllä ne lapset on mun aarteita ja päivääkään en vaihtaisi pois niiden kanssa vaikka vaikeitakin hetkiä on riittänyt.
Meille on nyt tulossa kolmas ja innolla odotan että mitä tulevan pitää. Nyt en oikeastaan tunne oloani niin epävarmaksi kun kahdella ensimmäisellä kerralla.
Onnea vaan jos päätät ryhtyä yrittämään uutta. Olishan se kiva jos saisitte esikoiselle seuraa.

 

Mulla oli ihan just samanlainen tilanne, eli mietin pääni puhki ollaanko (tai olenko) valmiita seuraavaan lapseen. Välillä olin ihan varma että saa tulla jo, mut välillä taas mietin että jaksanko kolmatta.(4v. ja 2v.) Toisaalta mietin tätä samaa n. kolme vuotta sitten kun rupesin oottamaan toista lasta. Silloin lapsille tuli ikäeroksi 2v.1kk, nyt tulis kuitenkin JOPA kolme vuotta: Ja tosi hyvin meni ja menee edelleen. Ehkä itseäni epäilyttää siksikin että oon ollu nyt jo yli neljä vuotta vaan lasten kaa kotona...sosiaaliset kontaktit muihin aikuisiin kuin omaan mieheen on olleet vähäisiä! Kuitenkin oon ajatellu asian näin että kun lapsi syntyy (meillä ainakin) kaikki menee niinku on mennäkseen...kyllä minä ainakin rakastan lapsia niin paljon! Toivottavasti saat asian mietittyä (ja päätettyä) niinkuin on hyvä! Minä olen ainakin päättänyt että meille saa vauva tulla heti kun haluaa!! :heart: Onneksi myös mies on samaa mieltä!