Adoptioneuvonta alkaa 2012

Kiitos Kashmir! Meillä neuvonta oli viisi kertaa, joista neljään tuli tehtävät + lukukerta. 8kk neuvonta ja puoltoista kuukautta menee tohon lukukertaan. Marraskuulle kulu aika sovittu, ja katsoin että joulukuun 18 vika valviran kokous. Soittelin palveluntarjoajalle, että miten edetään niin kun kotiselvitys siellä niin sitten tulee vielä kotiin laput täytettäviksi...joten vähän heikolta näyttää tuo Joulukuu, mutta vuonna 2013 ny ainakin.

Neuvonnoista vielä että voi olla pelankin sisällä eroja..meille sanottiin just että parin kuukauden välein ja vuos menee...tämä siis ekassa, ehkä vaan sanotaan että tietää että kestää..oon kuullu että jotkut selviää puolella vuodella ja jollain menee yli vuosi. Tehtävät ovat hyvä vaikka välillä melko haastavia, ainakin miekkoselle, sen runosuoni kun ei oikeen kulje. Mä sanoin että älä turhaan yritä liian pitkiä.

Pari viikkoa ja sitten päästään lukeen selvitys! Oikeesti näin perjantaina työviikon jälkeen tuntuu aika uskomattomalta tuo ajatus..kyllä tää tästä..lapsiesityksiä sitä vaan toivoo lisää, kuten koko ajan täälläkin hoen.

Aika ihanaa että täällä ollaan kohta vuos oltu, hommat edistyny ja uusia kasvoja tulee. Luin just adoptioperheet ry:ltä ostamani 10 tarinaa adoptiosta, oli hyvä.

Kashmir: kandee sopia noi tapaamiset, ei ne infot väldisti se tärkein oo, me sovittiin tapaaminen ja käytiin interpedialla ja todettiin että eiköhän tää oo tässä. Maakin ratkasee jos se on varma. Päätös kandee tehdä kanssa ennen vikaa neuvontaa.Hienoa että kotikäynti oottaa kulman takana, mua jännitti se paljon.

Lady Gigi hyvä että asiat alkaa sujuun! kyllä se etenee, vaikka ei tunnu siltä ja tiedän kuinka tyhmältä toi lause kuulostaa

Teealaura Onnea sijaisperhetielle. Nyt kun on tuo avoin adoptio niin olen kuullut että siellä voi tulla semmosia mahdollisuuksia vaikka ei sitä pidä ajatella silloin kun lähtee. Hurjan rohkeita olette.

Poni06 no voi kurjuus. Mä luulen että toi halutaan ns. pelotella että vain sitkeät selviää tai jotain.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

 

Niin unohtu, mites Liliales?

 

Hui hirvitys, miten tuntuu jotenkin nopeesti nyt menneen aika. Miten te Kashmir oottekin jo noin pitkällä! No, ei siinä mittään, hieno homma. Ja samat sanat niin ikään hienoon vaiheeseen päässeelle Kaarinille!

Arvelisin, että meillä on lupa taskussa ehkä vuoden kuluttua. Kotiselvityksen aika olisi kenties kevätkesällä... Näistä ei ole ollut vielä mitään puhetta.

Me ollaan onnistuttu syksyn mittaan käymään kaikkien kolmen palveluntarjoajan yleisinfot. Tai mies on ennättänyt kuulemaan vain 1,5 infoa, mutta eipä niissä ole pakko molempien käkkiä.

Ei infojen rämpiminen tosiaan ole välttämätöntä. Infoissa jaettu tieto on vähintään 90-prosenttisesti saatavilla myös netistä ja näiltä palstoilta. Toisaalta yllättäen niissä on silti joka kerta irronnut myös jotain pientä ekstraa, ja vieläpä sellaista, joka on sitten hyvinkin muovannut omaa käsitystä tulevasta kohdemaasta. Kuva kohdemaiden tilanteista ja vaatimuksista on tarkentunut - ihan kaikki ei kuitenkaan ole netissä. Mutta varmaan tosi monella etenemistavalla voi päästä hyvään lopputulokseen!

Toisaalta... Loppuviimein, ja infojen käymisestä huolimatta, saatetaan ehkä palata siihen kohdemaahan, joka ihan taipaleen alussa oli mielessä... No, onpahan ainakin ajatuksella ja vakaalla harkinnalla suljettu muut vaihtoehdot pois.

Aurinkoista loppusyksyn viikonloppua ihan kaikille palstan seurailijoille!

 

Heippa vaan!

Joo, Polkka, sanos muuta. Äkkiä on aika mennyt sitten kuitenkin ja neuvonna loppu yllättäen häämöttää!

Ja Kaarin ja muut, varmaan henk. koht. tapaaminen on hyödyllinen, mutta ensin pitäisi tietää maat, josta on kiinnostunut, että voisi tavata oikeita ihmisiä. Melko varmalta näyttää, että Interpedialle rekisteröidytään, mutta kontaktimaasta ei tosiaan ole vielä mitään tietoa. Se Kolumbian yksityiset lastenkodit + Etelä-Afrikka + Etiopia kiinnostaisi ainakin, mutta miksei myös Intia... Niinpä kiinnostaisikin Polkka ja muut kuulla, mitä extrainfoa olette infotilaisuuksissa kuulleet, siis sellaista, mitä ei nettisivuilla lue. Olis tosi kiva, jos jaksaisitte jakaa kuulemianne juttuja!

Ja Polkka, jokos teillä oli 2 tai peräti 3 neuvontaa takana? Kaarinilla huippuhyvässä vaiheessa, superpaljon tsemppiä luparysäkkään!

 

Kashmir ne on ihan satunnaisia pieniä tiedonmuruja sieltä ja täältä. Kuten nyt viimeksi, että paitsi että Kolumbiassa ovat tosi tarkkoja ikäsysteemiensä suhteen, niin siellä ei käytännössä vapaudu adoptioon 3 - 4 -vuotiaita. Pienempiä on sitten enemmän, mutta me taas ollaan liian vanhoja 0 - 2 -vuotiaan adoptoijiksi siellä. Tai että Abba ei ole nykyään enää niin tarkka sen uskonnollisen vakaumuksen suhteen. Ja että Kiinassakin edellytetään valmennusta, mutta sen voi keräillä itse sekalaisista kursseista, luennoista ja jopa Interpedian toimistokäynneistä, kunhan on yht. 12 t. Ja Kiinaan vaaditaan nykyään kolme suosituskirjettä... Ja että moni Interpedian kontakteista on sellaisia, että niihin voi ja kannattaakin olla tyrkyllä kaikkiin yhtä aikaa, eikä jättää yhden kortin varaan (tästä muistaakseni Kaarinkin on kertonut). Lisäksi sain nyt ekaa kertaa sen tausta- ja terveystietolomakkeen.

Ehkä nämä jutut on kaikki netissäkin, eivät vain ole tarttuneet omaan silmään!

Tänne kuuluu nyt oikeastaan kummia. Äkkinäinen käänne, joka voi muuttaa koko adoptiokuvion meidän osalta. Palaan siihen kuitenkin toiste, pitää ensin itse sulatella. Nyt on ehditty käydä 1,5 neuvontaa (kun se eka oli vähän semmoinen tynkä...)

 

Heipä hei,

tsemppiä kaikille loppuvuoteen! Kiitos Kaarin sekä muut onnea toivottaneet.

Meillä täällä odotellaan kaupungin yhteydenottoa pride-valmennusasiassa.

Tosiaankin, meidän tienyt sitten vaihtui aika varmastikin adoptiosta sijaisvanhemmuuteen (joka toki joskus harvoin voi johtaa adoptioonkin). Meille tosiaankin sanottiin jo ennen kun mentiin edes PeLan infoon, että kannattaa miettiä Venäjää, Suomesta ei luultavasti lasta saa/joutuu odottamaan yli 7 vuotta. Ja infossa sitten sanottiin hyvinkin suoraan, että tilanne on nykään sellainen, että adoptioneuvontaan hakevat ovat sen ikäisiä. Joka taas tarkoittaa sitä, että yhä enemmän adptiota odottavista perheistä jää vaille lasta kokonaan, koska ikä tulee vastaan. :/ Sekin jäi silloin vähän kaihertamaan mieltä. Mutta sitten taas eräs tuttava lähtee vielä tänä vuonna hakemaan tyttöä Kiinasta ja juuri kuulin perheestä, jonka kotimaan adoptio oli kestänyt vain jonkun vuoden. Että kaippa se on tämä adoptiokin yhtän sattumaa kuin mikä vain elämässä.

Tosiaan, tuo kotimaisen adoption avoimuus laittoi myös miettimään ja saatiin omille ajatuksille vähän vastinettakin, kun keskusteltiin äidin kanssa, jolla on sekä kotimaasta adoptoituja sekä sijoitettuja lapsia. Avoimesti adoptoidun elämässä kun bioperhe näyttelee myös roolia, aivan kuten sijoitetunkin lapsen elämässä. Heillä eivät lapset kuulemma yleensä liiemmin ihmettele sitä, miksi toiset on adoptoitu ja toiset ei, kaikkien elämä on samanlaista. Tietävät toki taustansa.

Ihanaa alkavaa talvea ja paljon haikaroita!!!

 

Polkka, mitämitä? Tule nyt jo kertomaan!

 

Moikka pitkästä aikaa!

Heti alkuun poni-06, pahoittelut tilanteesta ja tsemppiä jatkoon. Toivottavasti vielä myöhemmin pystytte haaveilemaan adoptiosta uudelleen. Ei niitä pelotteluita kannata ottaa liian vakavasti, vaikka tietysti kannattaakin pohtia onko itsestä varmasti tähän prosessiin. Mutta ei tässä mitään yli-ihmisiä sentään olla kukaan.

teealauralle onnea uudelle tielle Mukava, että löysitte teille parhaiten sopivan vaihtoehdon. Toivottavasti pääsette aloittamaan Priden mahdollisimman pian.

Kaikille muille tasapuolisesti tsemppiä neuvontoihin, osalla alkaakin olla jo hyvin loppusuoralla ja muut tulee hyvää vauhtia perässä

Mulla on ollut superkiirettä viime viikot ja varmaan jatkuu vielä vähän aikaa. Lähden nyt sitten tosiaan pois töistä ja yrittäjyyden tielle hyvin pian Sitten jää vain nähtäväksi miten se vaikuttaa meidän prosessiin vai vaikuttaako mitenkään. Mut sillä negatiivisen vaikutuksen riskilläkin mennään, olisin kyllä aika lopussa ollu parin vuoden päästä, jos ois pitäny tuolla työpaikassa kökkiä lapsitietoon saakka. Joten mun jaksamisen kannalta tämä on parempi vaihtoehto lapsellekin. Saapahan sitten äidin, joka on saanut rauhoitella hermojaan pari edellistä vuotta
Me jopa nytkähdettiin Hesan jonossa yksi pykälä jo eteenpäinkin. Ja tosiaan kohta kuukausi on jo jonotettu, eli jos nyt vaikka oletetaan että kokonaisodotus luvasta lapsitietoon on 24 kk, niin 23 kk enää jäljellä Tosin, taitaa tulla vähän pidempi odotus meidän kohdalle jo, kun ajat on pitenemään päin... Mutta mä oon jotekin lakannut nyt ihan stressaamasta mistään odotuksesta tuon luvan jälkeen. Kun tällä hetkellä ei voida enää tehdä asialle yhtään mitään ja seuraava pykälä on tosiaan tiedossa vasta vuoden päästä, niin mitäs tässä hötkyilemään... Odotellaan rauhallisesti Heh joo, varmaan kuukauden päästä on taas ihan eri ääni kellossa

Ja niin muuten, mitäs se Polkka siellä vihjailee??

 

Ensimmäinen neuvonta kuun lopussa!

Olen niiiiiin iloinen siitä, että matka vihdoin alkaa. Jännittääkin, mutta hyvällä tavalla.

 

Hienoa, Julianne* !

 

Dodii! Taas on rustattu yksi kotitehtävä ja tällä kertaa aiheena Parisuhde. Nyt odotellaan ensi viikon kotikäyntiä, joka siis meidän 4. tapaaminen. Jännää! Sen verran on taas kiirettä pitänyt että maavaihtoja ei olla kunnolla ehditty miettiä. Kolmen kärki tällä hetkellä: Etelä-Afrikka, Intia ja Kolumbia.

 

Moi tänne!

Meillä on nyt tosiaan reilut pari kuukautta siitä lisäselvityspyynnöstä. Ei mitään tietoa koska sellainen ollaan sosiaalityöntekijältä saamassa.. Empä olisi sillon kesällä 2010 uskonut että tämä etenee näin.

 

Lisäselvityspyynnön tulisi kyllä olla kiireellinen tehdä, ainakin teidän tulisi saada jo hyvinkin aika siihen varatuksi. Minä soittelisin ja laittelisin viestiä viikottain, että koska aika siihen saadaan varatuksi. Varmaan olette niin tehneetkin. Kyllä tää prosessin hitaus koettelee täälläkin, siis ei ainakaan kahteen vuoteen ole odotettavissa vielä lapsiesitystä meilläkään.....pisimmän kaavan mukaan mennään.....

 

Hei kaikki! Täällä vasta ensimmäistä infoa odotetaan, mutta mukava lukea teidän pidemmällä olevien tilanteista. Perustankin uuden ketjun vuodelle 2013, jolloin oma adoptioneuvontamme toivon mukaan alkaa. Paljon on jo luettu kirjallistuutta ja varmaan kaikki tieyto, mitä netistä löytyy. Pitkä odotus on alkanut. Kiinnostaisi kuulla erityisesti, jos joku osaa kertoa Kolumbian tilanteesta tällä hetkellä. Se tuntuisi omimmalta maalta, vaihtoehdot kuitenkin avoinna ja omasta puolesta mikä tahansa maa periaatteessa kävisi.

 

No niin, nyt on ajatukset jotenkin kasattuna. Meillä näillä näkymin päättyy tähän tämä adoptioprosessi. Tauolla ollaan joka tapauksessa. Sijaisperhekuvio vähän harkinnassa kyllä, mutta katsotaas nyt.

Hyvää jatkoa teille muille "hankkeenne" kanssa, ja toivon tuiketta syyspimeisiin!

 

Liliales Te ootte ny si virallisesti odottajia...mä pidän peukut pystyssä että jackpot tulee aiemminkin kuin uskotaankaan.

Polkka Varmasti vaikea päätös, mutta hyvä että miettii ja tekee vaikeatkin päätökset. En tiedä mikä tilanne teillä on, mutta onnea elämänpoluille!

Sallisuo Onpas omituista, mä kannatan kanssa soittelua, meille sossu sano että luvan uusimisissa jne pitää itse soitta, että he ei soita.

Julianne siitä se lähtee!!

Mouse77 Kotikäynti jo! Mä muistan että jännitin sitä kovin.

Niin ja kiva saada uusia kasvoja aina tänne.

Talvi tekee tuloaan ja me luettiin perjantain kunniaks meidän kotiselvitys!!! Eli tittitidii...odotetaan nyt sitten valviraan seuraavaksi...Interpediaan selvitystä ei vielä laitettu, mutta tämän aikana lähtee. Joten näyttää siltä, että Tammikuulle aikasintaan meidän lupahakemus ehtii.

Lukutilanne sinänsä oli jännä ja samalla tunteikas. Meidän elämähän siinä oli avattu, naurua ja kyyneliä riitti. Toivotaan ettei nähdä meidän ihanaa sossua minkään lisäselvityksen merkeissä vaan seurantaraporttia tekemässä Toivossa on hyvä elää, sano lapamato.

Lapsiesityksiä saisi tulla kyllä hiukka enemmän ainakin tuolta Afrikan suunnulta mihin me tähdätään. Hienoa on ollut nähdä kuinka noita Thaimaan odottajia on nyt onnistanu.

Lumista talven odotusta!

 

Juu, tottakai ollaan soiteltu ja laitettu sähköpostia. Minkäs teet kun sosiaalityöntekijällä ei ole aikaa sitä nopeammin kirjoittaa. Mutta nyt näyttää siltä että se vielä tänä vuonna lautakuntaan ehtii!

 

Huomasin just et kakkoselta tulee tänään Intiasta adoptoidusta Sunitasta, hänet olen nähny monesti adoptioperheet ry:n lehdessä, pitää katsoa.

 

Heippa kaikille, onpa täällä hiljennyt. Kaikilla joulukiireet jo aluillaan ja neuvonta odotusvaiheessa?

Mikäs Kaarinin ja Valviran tilanne?

Entä SalliSuo, miten teillä edistyy lisäselvitys?

Meillä ei mitään asian tiimoilta, odotellaan tammikuuta vaan... Mun parisuhdekotitehtävät käytännössä valmiit ja mies ei ole aloittanutkaan, tuttu juttu Musta oli kiva noita kirjoitella kun parisuhde on sellanen juttu jossa meillä ei koskaan oikein ole ollut mitään isoja ongelmia, kerrankin sai olla vaan positiivinen. Toivottavasti ei tullut liian kuorrutettua tekstiä ja epäuskottavaa... yritin mä niitä negatiivisiakin juttuja vähän löytää ja avata. Mutta pääasiassa aika helppoa kirjoitella.

Mukavaa alkavaa adventin aikaa kaikille!

 

Hei vaan kaikille!

Ensimmäinen neuvonta takana ja oli mukavaa!

Neuvonnassa pohdimme motiiveja adoptiolle, aivan kuten arvelimmekin. Vastauksemme oli mietitty hyvin etukäteen! Mutta ei sosiaalityöntekijää varten vaan itseämme varten. Motiiveista oli siis helppo puhua. Lisäksi kävimme läpi lähettämiämme lomakkeita ja prosessia ylipäätään. Kaikki on kunnossa niiden suhteen. Lopuksi meiltä myös kysyttiin, että minkälaista me ajattelemme adoptiovanhemmuuden olevan. Aivan kuten motiivejakin, myös tätä on mietitty ties kuinka monta (kymmentä) tuntia, joten haasteena oli saada selkeä, lyhyt vastaus aikaiseksi. Mies onnistui siinä paljon paremmin. Minä tarinoin.

Sosiaalityöntekijä vaikutti erittäin hyvältä - avoimelta, rauhalliselta ja mukavalta. Toivottavasti mekin osaamme olla samanlaisia. Seuraava kerta on aika tasan 2 kk päästä. 6 neuvontakertaa on alustavasti ajateltu. Seuraavaksi kerraksi saatiin vähän luettavaa ja kotitehtävänä on kirjoittaa sellainen pikku juttu kuin oma elämänkerta.

Tulisipa jo seuraava kerta!

 

Me ollaan nyt kerrottu kaikille läheisille adoptiosta!

Päätettiin ensimmäisen neuvonnan jälkeen kertoa kaikille. Aikamoinen kokemus! Ystävät ja sisarukset olivat kaikki iloisia ja onnellisia meidän puolesta. Sydäntä lämmittäviä kommentteja saatiin :heart:.

Äitini ja anoppini olivat yllättyneitä ja pakko myöntää - pettyneitä. Ajatuksissa oli selvästi olleet vain biologiset lapsenlapset. Anopilta tuli kommentteja mitkä olisi voinut jättää sanomattakin . Oma äitini on toipunut pahimmasta yllätyksestä ja tuntee jo iloa asiasta. Äitini osti jo lapselle ensimmäisen lelunkin (aivan ihanan lelun ostikin) . Mieheni isä puolestaa ainoastaan ilahtui uutisesta. Se lämmitti! Hänen kummipoikansa on adoptoitu, joten etuna on se, ettei ole vääriä ennakkoluuloja. Se auttaa asiaa. Ja onhan ihmisissä eroja muutenkin, että miten suhtautuvat uusiin yllättäviin asioihin.

Eiköhän nuo äiditkin tuosta toivu ja asia muutu iloiseksi ja onnelliseksi (joskin välillä tuskastuttavan pitkäksi) odotukseksi. Meidän kohdalla oli oikea ratkaisu kertoa hyvissä ajoin. Varsinkin anoppi tarvitsee aikaa pettymyksen käsittelyyn ja pelkojen hälventämiseksi. Me ollaan miehen kanssa PÄÄTETTY olla loukkaantumatta kommenteista (joskin kyllä sanotaan, jos menee yli) ja yritämme olla tukena asian käsittelyssä. Hyvä tästä tulee!

Ilmoittauduttiin myös ensi kevään adoptiovalmennuskurssille, jonka järjestää Yhteiset lapsemme ry. Onko kukaan täällä käynyt kurssia? Aiheita kurssilla ovat mm. adoptoitavien lasten taustat, lasten biologiset vanhemmat ja sukulaiset, ennakkoluulot ja rasismi sekä adoption etiikka. Tärkeitä aiheita käydä läpi. Odotan jo kovasti kurssia!

Ja sitten vielä lopuksi (jopas mulla on asiaa...) miehen kanssa ollaan mietitty maita ja Afrikka on noussut sydämiimme :heart:. Mutta ei siitä vielä sen enempää, kun ollaan niin alkuvaiheessa...

 

Heippa pitkästä aikaa!

Ainakin Julianne*lla asiat etenee nyt hurjaa vauhtia! Lady_Gigi ja Kaarin taitavat olla lähinnä odotus-modessa?

Meilläkin asiat etenevät. Kotikäynti oli ja meni, siitä selvittiin ihan kunnialla vaikka kovasti se jännitti. Samalla saatiin kuulla, että se olikin jo itse asiassa viimeinen neuvontakerta! Eli neuvonta on nyt pulkassa, tältä erää Nyt odotellaan kotiselvityksen valmistumista, stt lupaili sitä vähän jo ennen joulua valmistuvaksi!

Meillä on palveluntarjoaja vielä auki, mutta uskon vahvasti, että Interpedialle rekisteröidytään. Käydään tapaamassa heitä vielä ennen joulua ja tehdään sitten päätös. Kohdemaat on edelleen auki, tuntuu että maa on jotenkin menettänyt merkitystään, vaikka se neuvontaan lähtiessä oli paljon isompi asia. Jännä juttu miten ajatukset muuttuu.

Mukavaa joulun odotusta kaikille!

ps. Ai niin, Julianne* kysyi adoptiokursseista, me olemme sellaisen käyneet ja kovasti suosittelemme! Jotkut kontaktit jopa vaativat sitä, mutta minusta se oli hyvä kurssi ja olisimme sen käyneet joka tapauksessa.

 

Kivaa että uusiakin naamoja löytyy täältä Täällä tosiaan ollaan niin odotus-modessa eikä suinkaan Joulupukin Joulupukki kyllä tulee ennen meidän Valviran käsittelyä, mutta onpahan Tammikuullekin mitä odottaa..vaikka just nyt ei tunnu siltä vaan sais tulla jo se lupa..mä kyllä luulen että joku lisäselvitys sieltä paukkaa ku se on kuulemma ollu melko yleistä..pelkään pahinta ja toivon parasta.

Kashmir kandee valita se palveluntarjoaja koska sit kun selvitys valmis niin ne lähettää sen alkuperäisen suoraan palveluntarjoajalle ja pitää ennen sitä tehdä rekisteröitymiset ja sun muut. Interpedia lukee ensin kotiselvityksen ja sit lähettää vielä sen sopparin palveluntarjoajasta vaikka jo rekisteröitynyt ja samalla tuli se 1. erän maksu.

Mouse77 mites meni kotikäynti?

Sallisuo toivottavasti ny tulis jo se selvitys...tuskaselta tuntuu ihan teidän puolesta...

Eipä täällä oikeen muuta ku eletty ja aina välillä puheissa liikkuu se lapsi joka saattaapi jo olla syntynyt...Joulua odotan, kummilapsille paketteja ja sisaruksille ja vanhemmille, toiveissa tietty että ehkä tää ois niitä vimosia Jouluja ilman sitä omaa rääkyvää...realistisesti vielä ois ainakin yks joulu edessä mutta toivossa on hyvä elää.

Yli vuosi oltu jo tässä junassa ja itselle tästä paikasta oon ollu kiitollinen ja hienoa että ihmiset on jaksanu täällä olla ja toivottavasti jaksaa jatkossaki ku alkaa pitkä pätkä.

Joulunodotusta kaikille ja ainiin, voitin jouluarpajaisista pehmolelun, eka meinasin paketoida sen mutta päätinkin että tää on nyt se eka lelu mikä jää meidän pienelle <3

 

Heippa kaikille!
Vihdoin sain aikaiseksi liittyä mukaan keskusteluun. Olen kyllä seuraillut ketjua jo jonkin aikaa mutta omista tunnelmista olen kirjoitellut blogin puolella (Haikaranpesää etsimässä). Meillä oli tänään ensimmäinen tapaaminen sosiaalitoimistossa, joten adoptioneuvonta on nyt virallisesti alkanut

 

Kotikäynti meni oikein mukavasti! =) Juotiin kahvia ja keskusteltiin meidän parisuhteesta. Meillä oli oikein mukavan rento aamupäivä. Seuraava tapaaminen on tammikuun puolessa välissä ja se onkin toiseksi viimeinen tapaaminen! Kotitehtävän aiheena: kasvatus.
Täällä oli puhetta valmennuskurssista. Kävimme Yhteiset Lapsemme-järjestön valmennuskurssin ja voin suositella kurssia lämpimästi. Saimme kurssilta paljon tietoa adoptiosta. Ei pelkästää virallisista osioista vaan paljon myös käytännön kokemuksia. Tärkeintä oli se, että tapasimme muita samassa tilanteessa olevia pariskuntia ja ystävystyimme. Vertaistuki on mittaamattoman arvokasta. Valmennuskurssin aikana kävin läpi sellaisen tunne-elämän kirjon, jota en ole kokenut aiemmin. Tämähän on jo melkein mainospuhe mutta näin tunnen ja ajattelen. Vieläkin tulee pala kurkkuun, kun ajattelen näitä kahta viikonloppua kurssilla. Niitä ihmisiä on valtava ikävä!