Adoptioneuvonta alkaa 2012

Ii55 hyviä pointteja. Meillä just yhdessä katsottu ja jotenkin en ajattele että lähdettäs tervettä hakeen,koska me tiedetään että tiettyihin erityistarpeisiin meillä on valmiudet ja kokemusta lähipiiristä. Ei lähdetä ruksaan että ajateltas että näin ns. Nopeammin vaan oikeasti että mihin valmiudet. Ehkä myös se että meillä muutama erityistarve vahvempana mielessä ja toisaalta tuntuu just na.tilaamiselta ja sit taas että onko jotenki huono ku ei kaikkea hyväksy, paljon tuntuja ja melko henkilökohtaisia ja paljon asioita mietittävä niin itsestä ku muusta, mutta kyl ne täs neuvonnassa tulee että ihan hyvä et on tää mahdollisuus.

Tietysti olemme onnellisia jos sn lapsi tuo hiukka nopeammin perheenjäsenen. Ajatellaan se niin että jos mahasta vaava tulis niin hälläkin vois olla vaiks mitä. Ja kuten joku sanokin et jotain sairauksia voi tulla myöhemminkin. Valitettavasti nuo lastenosastot on täynnä lapsia. Vaiks lapsi ois terve niin voi sairastua vaikka ja mihin, oli bio tai ado. Sitä vaan toivoo että oma lapsi sais olla niin terve ku mahdollista.

Liliales juu kirjotetaan molemmat omat kirjeet ilman että nähdään toistemme...että vähä käy sääliks miesparkaa joka ei ole eläessään kirjettä kirjoittanut niin ja hei hienoa että ootte tuossa vaiheessa. Mä niin toivon että valvira alkas toimaan ettei jonos venys niinkuin sillo joskus.

Mäkin oon miettiny noita kuvia. Oon just kanssa lukenu että vähän parempaa päällä ja elukat piiloon, sukukuvia lienee pari mukaan. Interpedian E-A vissiin sellanen että tehdään leikkaa-liimaa kansio me ollaan tosiaan otettu kesäkuvia siinä toivossa että saadaan laittaa kuvia jo ennen ens kesää, tiedä häntä mutta toivossa on hyvä elää sano lapamato. Aateltiin että myös tulevista kummeista kuva ja molempien siskot sekä veljet kuviin,asutaan kaikki samalla paikkakunnalla. Meilki suunniteltu kokkauskuvia ja puutarhakuvia ja barbegue-party henkeä. Saas nähdä, niin ja vanha kunnon soudellaan järjellä kuva. Ja kyl ny talvikuvakin saatava jotenki hymyylyttää ku viä kaukana tosta niinmelkii tekis mieli ottaan kuvia

Mutta joo näitä aatteita, toivotaan paljon esityksiä ku lomat loppuu.

 

Moikka!

kashmirille ekana iso kiitos sn-listan postaamisesta. Paljon kohtia jo tuossa, hui, miten niistä ottaa selkoa. :O

li55:n selvitys noista erityistarpeista sai jotain loksahtamaan mun päässä kohdalleen! Nyt ehkä vasta ymmärsin tuon erityistarvelistan pointin. Kun aina on tosiaan jotenkin ollut sellainen mielikuva, että sitä sieltä tulee mitä ruksaa ja jos ruksaa monta niin tulee lapsi jolla on sitten ne kaikki tarpeet ja ominaisuudet. Noin niinkuin kärjistetysti. Mutta tosiaan tuo suuntaa-antavuus oli ehkä se avainsana. Onhan se eri asia, pystyykö perhe käsittelemään psyykkisiä erityistarpeita, leikkaushoitoa vaativia sairauksia tai vaikka esteettisiä vammoja.

Lilialesille jaksuja odotteluun...

Täällä on kuulkaa painavaa asiaa loman ratoksi, kun posti toi sekä amazonista tilatut kirjat että adoptioperheiden tietopaketin! Mitähän hittoa mä teen sillä liberokassilla, joka tuli mukana? Vähän aikaista jemmata se odottamaan ennen ensimmäistäkään neuvontaa?

Mut niistä kirjoista... on muuten totista asiaa se Primal Wound. Todella. :| Melkein meinaa epäusko taas iskeä, että onko koko adoptiokonsepti ihan kamala. Mutta sitten taas eihän ne hylkäämiset sillä lopu, että lopetetaan adoptiot, vaan lapset jää laitoksiin tai jätetään kuolemaan. Tieto vaan lisää tuskaa, niinhän se on...

 

BTW, Interpedian lapsitietolista on nyt niin nätti, kun on jokaisesta listalla olevasta maasta tullut vuoronperään esitys.

 

Kiitos vinkeistä Vuvuzela Täytyy alkaa pohtia millaisia kuvia sitä omasta elämästään napsisi. Taitaa ne henkilökuvat kyllä jäädä sinne viime tippaan, mulla kun hiusmalli muuttuu välillä tiuhaankin, niin olis kiva näyttää hakumatkalla suunnilleen samalta kuin kuvissa Ja mä en millään usko, että meidän kuvia tarvittais ennen ens kesää (Kaarin, sä olet ihailtavan optimistinen ), joten napsitaan talokuvia varmaan vasta sitten, kun nyt on pihanlaittokin vielä kesken.

Lady_Gigi, onko ne sun tilaamat kirjat kirjotettu amerikkalaisesta näkökulmasta vai onko niissä asiaa, joka hyödyttää meitä suomalaisiakin? Mua vähän epäilyttää tilata mitään englannin kielisiä/amerikkalaisia tai yleensäkään ulkomaisia kirjoja, kun en etukäteen tiedä onko niissä sitten oikeesti jotain meitä koskevia juttuja. Kun vaikkapa erirotuisuus perheessä on USAssa ihan erilaista kuin Suomessa...

Ootteko jo käyneet surffailemassa Valviran sivuilla: Adoptio - Valvira.fi ?
Mä löysin nuo eilen ja ajankohtaista-sivun alareunasta löytyi vähän tietoa odotusajoista. Ei mitään kovin valaisevaa uutta tietoa, mutta vahvistuipa tuo käsitys, joka jo oli, että pidempiä aikoja nyt odotellaan. Mutta yllätyin positiivisesti, että siellä on mainittu henkilö, jolta voi kysellä oman hakemuksensa tilannetta! Mä kyllä taatusti parin kuukauden päästä laitan sinne kyselyä, jos ei olla siihen mennessä lupaa saatu. Tekee odottamisesta helpompaa, kun on jotain väliaikatietoa, johon keskittyä Ja parin viikon päästä pitäisi sivuille ilmestyä syksyn kokousajatkin...
Katselin sivuilta löytyviä v. 2010 tilastojakin mielenkiinnolla. Harmi vaan kun ei ole viime vuoden tilastoja.

 

Heipparallaa!

Minunkin ajatuksia tuo Ii55:n kirjoitus selvensi. Meillä edelleen sn-lista täyttämättä, ensi neuvontaan (kuun lopussa) pitäisi saada tehtyä. Meillä ei ole oikeastaan mitään kokemusta mistään erityistarpeista juurikaan, joten joudutaan aika alusta asti linjaamaan juurikin, että minkätyyppisiin luulemme omaavamme valmiuksia. Tai no, psyykkiset jutut on itselleni tutumpia työn kautta, mutta valitettavasti en voi sanoa olenko niiden suhteen valmiimpi. Välillä tuntuu, että päinvastoin.

Huuh, ei meilläkään ole tosiaan ainakaan vielä (koputan puuta) ollut puhetta biologiselle äidille kirjoitettavasta kirjeestä, mistä Kaarin kertoi. Kuulostaa kyllä todella haastavalta tehtävältä! Ymmärsin jostain, että Interpedian E-A-kontaktissa biologisten äitien tapaamisia on ollut useammin. Minä kyllä toivoisin tapaavani biologisen äidin jos se vain olisi mahdollista. Mutta meillähän on vielä palvelunanataja ja kontakti haussa.

Siitä puheen ollen, yritämme päästä ensi viikolla Interpedian infoon Helsingissä. Me harkitaan siis Helsingin kaupungin ja Interpedian välillä. Helsingin kaupungin E-A ja Kenia -infossa oltiinkin jo, josko nyt sitten onnistuisi tuo Interpedia. Sitten täytyy varmaan yrittää sumplia jo jotain henk. koht. tapaamista jompaan kumpaan. Olisipa niin mukavaa, kun olisi jo kontakti selvillä. Minä niin tykkäisin alkaa syventyä juuri sen maan kulttuuriin, historiaan yms. Ja kun kaikki myös kyselee, että mistä maasta lapsi tulee, niin olisi kiva pystyä edes jotain vastata. No, asia kerrallaan.

Mukavaa viikonloppua kaikille! Toivotaan auringonpaistetta!

 

Tosi kiva kuulla että kirjoituksestani oli teille hyötyä! Omat ajatukset ovat erityistarpeisiin kypsyneet ajan kanssa. Prosessia aloitellessa vuosia sitten en koko aiheesta tiennyt juuri mitään ja ihan prosessin alussa toivoimme "mahdollisimman tervettä". Sitten tulikin monenlaisia käänteitä ja elämänkokemustakin lisää. Tällä hetkellä näyttäisi meidän erityistarveruksaukset kovin erilaisilta kuin muutamia vuosia sitten.

On toki erityistarpeita, jotka arjessa ovat vaikeahoitoisia ja uuvuttavia. Mutta suurin osa suomeen tulleista eritysitarvelapsista on kuitenkin melko terveitä. Ja toisaalta tosiaan moni "ei-erityistarpeinen" voikin olla kiintymyssuhteeltaan vaurioitunut tai muuten hankalahoitoinen. Maatapaamisissa meidän muksut eivät ikätovereistaan eroa ja jos asiaa ei tiedä, ei todennäköisesti arvaisi että heillä on ollut Suomeen tullessaan diagnooseja. Samaan aikaan Suomeen tulleilla tutuilla "terveillä" lapsilla on osalla ollut paljon isompia ongelmia kuin meidän "erityistarpeisilla".

Tiedostan sen, että meidän lapset on suhteellisen terveitä siihen nähden mitä pahimmillaan olisi voinut olla. Olisin milloin tahansa valmis ottamaan tämän riskin uudelleenkin. Ja vaikka lapsi olisi sairaskin, iso ilo hänestä silti on. Joskus aivan itkettää ajatella, että meidän murut olisivat saattaneet jäädä laitokseen jos sopivaa perhettä ei olisi löytynyt. Varsinkin epävarman ennusteen kanssa näin voisi käydä, millään kun ei voi varmasti tietää miltä tulevaisuus näyttää ja iän myötä mahdollisuudet omaan perheeseen vähenevät koko ajan.

Minusta ihan hyvä motiivi erityistarveadoptiolle on, että lapsen voi saada nopeasti. Ei se tietenkään ainoa syy voi olla ja valmiudet pitää olla kunnossa. Mutta jos olisimme jääneet odottamaan "tervettä" lasta, niinkuin aluksi näytti, emme olisi päässeet nauttimaan näistä ihanista lapsista. Sitä tervettä ei olisi meille vuosikausiin tullut ja hyviä vuosia olisi meidän omastakin elämästä kulunut ihan hukkaan odotusta tuskaillessa.

Tsemppiä pohdintoihin!

 

Sen minäkin olen huomannut, että kyllä tässä prosessissa ajatukset kypsyy ja mielipiteet vaihtuu... Niin kontaktimaiden kuin erityistarpeidenkin suhteen. Me ollaan tällä hetkellä siinä pisteessä, että kaikki on taas auki, palveluntarjoaja, kontaktimaa, erityistarvevalmiudet. Vaikka tähän prosessiin viime syksynä lähtiessä oli olevinaan hyvinkin selvät sävelet...

Heräsi myös yksi kysymys, kun lueskelin Interpedian ajankohtaista-palstaa. Siellä kerrotaan Thaimaa-kiintiössä olevan tilaa. Samaan aikaan olen kuullut ja lukenut, että ihmiset uusivat lupiaan jo toista kertaa ja lapsitietoa ei vaan Thaimaasta kuulu (esim. blogikirjoitus täällä: Jatkolupa | Onni-Ilonan odotusta). Onko tässä jotain logiikkaa, mitä en vain tajua?

Ja toinen kysymys. Tietääkö joku millä perusteilla palvelunantajat päättävät, lähetetäänkö kontaktimaakseen Kolumbian valinneen perheen paperit yksityiseen vai valtiolliseen lastenkotiin? Olen ymmärtänyt, että näiden välillä odotusajoissa voi olla suurikin ero.

Harmillista, Interpedian kontaktiesittely piti olla tämän viikon pe ja olin sitä kovasti odottanut, nyt se siirtyikin parilla viikolla eteenpäin. Malttamaton on mieli.

 

Thaimaan kiintiössä on todennäköisesti edelleen tilaa, koska monikaan ei enää halua sinne ylipitkien odotusaikojen vuoksi. Eli hakemuksia voi lähettää (kuten Kiinaankin) mutta sitä ei voi kukaan luvata että sieltä lasta tulisi. Valitettavasti kaikilla kontakteilla ei ole hakijoiden intressit mielessä, eihän se heitä haittaa jos joku joutuu odottamaan ikuisuuden... Thaimaassa on siis vähän samansuuntaista meneillään kuin Kiinassa, paitsi että siellä ilmeisesti ihan oikeasti on aina vain vähemmän ja vähemmän adoptiovapaita lapsia kv adoptioon. Thaimaassa myös eri maiden hakijat ovat ns samalla viivalla eli se tekee nimeämisprosessista hakijoiden kannalta vaikeasti ennustettavan.
Tuosta Kolumbiasta minulla ei ole sen parempaa tietoa, Kolumbian yksityisten lastenkotien kanssahan yhteistyötä tekee vain Interpedia, ei muut palveluntarjoajat.
ICBF:n odotusajat ovat ilmeisesti 4 vuoden paikkeilla (ja pidentymässä), mutta yksityisistä lastenkodeista voi saada lapsen alle vuodessa. Näiden hakijoiden valintakriteereitä olen joskus itsekin pohdiskellut. Tätä kannattaa varmasti kysyä ihan suoraan Interpediasta. Tosin tälläkin palstalla on ollut pari perhettä jotka ovat adoptoineet ilmeisesti LC:stä, ehkäpä he voivat valaista asiaa jos pyörivät vielä täällä.

 

Moi!

Tuntuu siltä, että eteenpäin mennään aika vauhdilla, ja päätökset kohdemaista taas mutkistuvat.

Kotikäynti oli viime viikon torstaina. Kaikki meni hienosti, adoptioneuvoja oli yhtä mukava kuin aina ja koti oli (kerrankin) siisti... vaikka eihän se niin tärkeä asia ole. Lapset olivat kivasti kiltisti, vaikka 12- ja 14-vuotiaat bonuslapset sanoivatkin neuvojan esittäneen heille aika vaikeitakin kysymyksiä adoptiosta. Me vanhemmat emme olleet paikalla, kun neuvoja haastatteli vanhempia lapsia, joten emme tiedä, mitä ovat vastanneet meistä vanhempina- Apua!!!=) Voimme sitten lukea jotakin vastauksista kotiselvityksessä syksyllä...Nelivuotias biolapsi vastasi pariin kysymykseen leikin lomassa.

Meillä on vielä viimeinen tapaaminen runsaan viikon kuluttua, selvitys ilmeisesti valmis syyskuussa ja paperimme lähtevät lautakuntaan näillä näkymin lokakuussa.

Kaarin: Ei olla ihan vielä lyöty palvelunantajaa lukkoon. Vaikea valinta: Sekä Interpedialla, että Pelalla on sn-adoptio-ohjelma. Mutta Pelan supersymppis superpätevän oloinen Kiinan sn- adoptiosta vastaava vaihtuu pian, eikä vielä tiedetä, kuka tulee tilalle.
Pelalta saimme juuri tiedon, että ikä ja biologiset lapset eivät ole esteenä Flilippiini-adoptioon, vaikka nykyinen, uusi neuvoja oli siihen suuntaan puhunut. Eli kun Filippiinit purkavat moratorionsa, niin voisimme hakea sieltä lasta. Meillähän on alun perin ollut toiveena adoptoida lapsi juuri Filippiineiltä.
Interpediassakin on todellan mukavan ja pätevän oloinen henkilö, joka vastaa sn- ohjelmasta. Hän ei ole vaihtumassa. Eli täytyy pohtia!

 

Heippa,

hyppään tänne hetkeksi tuosta toisesta pinosta

Olisin kysynyt Piakatarinalta sellaista, että miten koette arkenne muuttuvan sitten, kun perheeseen tulee uusi lapsi, muiden sekaan? Miten luulette, että biolapsenne reagoi tilanteeseen? Miten itse, äitinä, luulet reagoivasi?

Meilläkin on 4-vuotias biolapsi ja toki mietityttää sekä se, miten hän suhtautuu asiaan että se, miten itse osaa olla äitinä uudelle lapselle.

 

Piakatarina me käytiin just Interpedian kiinan sn-ohjelmasta vastaavan kanssa juttelemassa, ja hän oli aivan ihana. Vastaili kysymyksiin ja kertoi just öisestä matchaamis operaatiosta (listat tulee suomen aikaan yöllä joten yötyöks menee).

Maanmainio tervetuloa joukkoon. Noita varmasti ehtii miettiä neuvonnassa ja sitten lasta saa valmistettuakin siihen. Ja onhan tilanne aina erilainen ku tulis bio sisarus kun nää adoptiolapset tulee hiukka vanhempana.

Täälläkin mietitetty Kolumbian lastenkotien valintaperusteita. Täällä vikaa neuvontaa odotetaan. Kirje ei vieläkään ihan varma.

 

piakatarina, teilläpä sujuu vauhdikkaasti loppuneuvonta, kun noin äkkiä kotikäynnin jälkeen on jo tulossa seuraava neuvonta! Mukavaa, että välillä noinkin

Valviran sivuille oli jo päivitetty kaks ensimmäistä syksyn kokousaikaa. Niistä jälkimmäinen on suuren kokoonpanon, johon meidän hakemus ilmeisesti joutuu. Eli noin kuukauden päästä on meidän ensimmäinen jännäpäivä Tosin, en oikeasti edes usko, että siinä jo voitaisiin meidän asiaa käsitellä. Mutta ei kai sit voi mitään itselleen, kun kuitenkin joku ihan pieni toivonkipinä jossain tuolla takaraivossa on Hämmästelin vähän sitä, kun kuulin meidän viime syksyn kv-ryhmäläisiltä tietoja, miten he oli saaneet nyt keväällä kuukaudessa luvan... Liekö sitten syynä, että lautakunta halusi mahdollisimman paljon alta pois ennen kesää ja muutosta, vai oliko silloin vain sellainen tilanne, että asiat sujui nopsaan. Antaa kuitenkin vähän toivoa, että ehkä meilläkin lupapaperi on kädessä jo hyvinkin ennen joulua Tai sitten ei...

Mä olen taas vetänyt itseni vähän ylikierroksille adoption suhteen, kun liityin FB:ssä Etelä-Afrikka -adoptioryhmiin ja lueskelin sieltä kaikkia vanhoja kirjotuksia. Ihanaa siinä on se, että kun siellä on mukana paljon Hesan kontaktin odottajia, saa melkosen reaaliaikaista tietoa lapsiesityksistä ja jonon nytkähtämisistä eteenpäin

 

Piti vaan tulla hehkuttamaan, että tänään on Valviran sivuille päivitetty paljon kokousaikoja! Taitaa nyt olla koko syksyn kokoukset siellä lueteltuna, luulisin. Tuli paljon merkintöjä kalenteriin ja nyt sitten vaan odotellaan...

 

Minä puolestani tuun huikkaamaan, että täällä kaikki etenee niiiin hissuksiin. Toinen neuvonta on vasta vajaan kahden kuukauden kuluttua lokakuussa. Pysyttelen varmaan vähän sivummalla ja sukellan syksyn rientoihin, mutta käyn kyllä säännöllisesti täällä lukemassa kuulumisianne. On hauskaa seurata, miten muilla hommat etenee. Ehkä itselläkin joskus sitten... Toisaalta edelleen tuntuu ihan lomalta ja ihanuudelta se, että voi keskittyä naatiskelemaan elämästä tässä ja nyt - ilman piinaavaa hoitoruljanssia. Tästä tulee mainio ja toivottavasti puuhakas syksy. Tai eipäs mennä asioiden edelle... Eli kauniita ja leppeitä loppukesän päiviä palstasiskoille!

PS. Löytyisikös tänne jostain vielä uusia tyyppejä, ehkä sellaisia, jotka minun tapaani pääsevät kunnolla aloittamaan vasta syksyllä..? Huhuu! :wave:

 

Polkka, muistan itsekin miltä tuntui kun oli se päätös adoptioon siirtymisestä tehty ja kaiken muun sai jättää taakse. Tuntui muuten oikein hyvältä Mutta sitten se odotus ensimmäiseen neuvontaan... tuntui niiiin pitkältä. Ja sitten kun prosessi lähti käyntiin, aika onkin mennyt ihan siivillä! Vaikea välillä tajuta, että meillä on kohta jo lupalappu kädessä (toivottavasti siis, ja ei se nyt ihan kohta ole, mutta kuitenkin). Eli kyllä säkin sitten saat ajan kulumaan kotitehtäviä tehdessä ja neuvontoja pohtiessa. Siispä nauti nyt vielä "vapaasta"

 

Polkka Mä muistan kanssa sen parin kuukauden odottelun ekan neuvonnan jälkeen, tuntu niiiiiiiiin pitkältä ajalta ja vielä ootti kesää ja kesälomaakin. Nyt meillä kesätauko menossa,mutta vimppa neuvonta ois tuloillaan (jos kaikki menee hyvin).

Liliales Kiitti vinkista, Valviran sivut koluttu Onko se niin että vain noissa missä puhutaan tosta adoptioistunnosta niin päätetään noista luvista, vai mitä noi pienet ja suuret on? Mä katoin että jos vain adoptioistunnoissa niin sitten realistisesti meidän paperit vois EHKÄ keritä Joulukuulle jos suma purettu, mutta varmaan ens vuoteen menee..Tuntuu tosi pitkältä ajalta, mutta ei auta valitella Onko muuten tietoa että pääseekö jonottaan maahan vasta ku lupa taskussa vai jo ns. jonossa ku jonottaaa valviraan?

Täällä tosiaan ei mitään uutta, palveluntarjoaja päätetty ja rekisteröity asiakkaaks. Etiopian tilannetta seuraillaan, Kiinan sn vielä kummittelee mielessä mutta E-A:n puoleen kääntymässä. Kenia ois ihana, mutta miehen töiden takia ei onnistu.

Syksy tekee tuloaan ja toivotaan että kesän jäljiltä ku maailmalla palataan töihin satelee lapsiesityksiä!

 

Moi!
Tuntuu, että o niin pitkä aika kun odotti lupaa ym.,että alkaa jo asioita unohtamaan. Kun hakee adoptiolupaa niin esim. Suuressa kokoonpanossa käsitellään hakemusta jos on vaikka jokin sairaus ym johon on tarvinnut erikoislääkärin lausunnon. Muutoin se voitaisiin käsitellä pienessä kokoonpanossa. Korjatkaa jos muistan aivan väärin! Maahan voi laittaa hakemusta vasta luvan saannin jälkeen ja joka maallahan on omat kriteerit koska voi paperit laittaa eteenpäin. Mutta minnekkään ei vo lähettää ennen lupaa.

 

Kaarin, ne on ne lupajaoston päivämäärät siellä, jotka on niitä kokouksia. Ja niissä tosiaan pieni tai suuri kokoonpano ja kuten kansku tuossa edellä selittikin, suureen kokoonpanoon menee esim. juuri ne hakemukset, joissa on erikoislääkärin lausunto. En tiedä onko muita kriteereitä, jotka vaikuttaisi siihen kumpaan kokoonpanoon joutuu.
Ja maajonoon tosiaan vasta sitten kun lupa on saatu.

Mitä nyt olen pieniä uutisia tässä kuullut, niin tuo lautakunnan tilanne ei vaikutakaan yhtä huonolta, kuin mihin itsekin jo varauduin Perjantaina olleeseen pienen kokoonpanon kokoukseen oli ehtinyt hakemuksia, jotka oli lähetetty kesäkuussa. Se voi tietysti tarkoittaa sitä, että suuren kokoonpanon kokouksiin on mennyt paljon hakemuksia. Tai sitten sitä että siellä ei olekaan mitään suurempaa sumaa kesän jäljiltä. Silloin voisi jopa olla ehkä mahdollista, että me oltaisiin mukana seuraavassa kokouksessa Mut katsotaan nyt, ei uskalla toivoa liikaa...

 

Aivan mahtavia uutisia Liliales! Täällä neljäs neuvonta häämöttää ja lisäksi olisi tarkoitus mennä kuuntelemaan Interpedian infoa perjantaina! Mukavaa, kun tapahtuu! Hyvää viikon jatkoa kaikille!

 

Täällä tehty vikat tehtävät loppuun..miehellä tosin vähän uupuu..mutta kyllä nekin varmistuu. Kuten tiedettiin jo etukäteen niin kaikista vaikein on tuo kirje. Itselle jo todella hankala laittaa paperille sanoja ja sitten vielä kun tuo mies ei mikään Runeberg ole, mutta jos yrityksestä pisteitä jaetaa niin täydet pisteet.

Liliales Kuulostaapa hyvältä tuo tilanne ja tänks infosta ettei tarvi olla toi adoptio juttu niin noitahan on sit paljon enemmän, toivotaan toivotaan!!

Kansku Juu siis ajattelinkin että maahan vasta ku lupa, mutta jos vaikka E-A odotetaan eka suomessa niin ei pääse odottamaan vielä sitä odotusta ennen kuin lupa. Noh toivotaan tetät lupa tippus pian ja siinä välissä olis tullu tsiljoona lapsiesitystä niin jono ois lyhykäinen.

Eipä muuta, työt jatkuu!

 

Aivan mahtia, kun täällä hommat nytkähtelee eteenpäin ja lupatoiminnassakin on valonpilkahduksia. Onnitella voi varmaan jokaisesta lupaavasta nytkähdyksestä!

Liliales: Tismalleen noin olen ajatellutkin sen jälkeen kun viimeinen hoito oli ohi. Eli että nyt nautitaan, kun ei ole "velvoitteita" mihinkään suuntaan lapsenhankintarintamalla, eikä toisaalta sitä lastakaan vielä. Onhan se elämä leppoisaa näin kahden, on on. Vapaata.

Mutta... Menin kysymään, että voimmeko tehdä jotain tässä pitkänä odotusaikana, ja mehän saatiin sitten ennakkoon se julmetun laaja elämäntarinatehtävä ihmeteltäväksi. En tiedä olisiko se tullut pyytämättäkin, mutta nyt joka tapauksessa tuli. Itselleni kirjoittaminen on kyllä helppoa, tekstiä tulee tautisia määriä ja tautista vauhtia kunhan aihepiiri kiinnostaa, mutta on tuossa kyllä minullekin hommia ja pureskeltavaa. Saati sitten miehelle... Hiukan olen jo aloitellut omaa urakkaani, mutta täytyy jossain vaiheessa kääriä hihat kunnolla.

 

Heips! Pompsahdin vaan vilkuttelemaan Polkalle :wave: Ihanaa, että teillä pikkuhiljaa asiat etenee. Niin meilläkin sijaisvanhemmuus rintamalla. Oli tosi kiva, kun aina jaksoit tsempata mua..

 

Heippa Sharlin myös! :wave: Minäkin sain sulta lohtua vaikeissa paikoissa, siitä kiitos. Näin me huonosti munivatkin vaan könkätään eteenpäin tavallamme, ajan kanssa. Halituksia!

 

Polkka, olettekos te siis Pelalla vai kunnalla neuvonnassa kun olette tuollaisen tehtävän saaneet? Ei kuulosta tutulta näin Pelan neuvonnan läpikäyneelle.

Ja Kaarin, hienoa että olet saanut sen vaikeankin kirjeenkin jo kirjoitettua. Mites, oliko teillä vielä auki että onko seuraava neuvonta viimeinen, vai joko se on varmaa?

Mä olen nyt vähäsen pimahtanut Tai ehkä tätä voisi kutsua hyvissä ajoin valmistautumiseks myöskin. Jos haluaa kaunistella. Mies varmaan kyllä ois tuon ensimmäisen kommentin kannalla Olen nimittäin alkanut miettimään mitä kaikkea tavaraa lapsi tarvitsee, eli mitä pitää hankkia. Mitä voi hankkia etukäteen kun ei tiedä lapsen ikää, ja mitä pitää jättää sinne lapsiesityksen jälkeiseen aikaan. Ja kauhistus mitä kaikkea sitä pitääkään ostaa ja kuinka hirveästi ne maksaa. Pakkohan niitä hankintoja on jaksottaa pidemmälle ajalle, ei talous kestä ostaa kaikkea kerralla sitten parissa viikossa.
Ei vaan parane kauheasti kertoilla tästä miehelle Vaikka se siis on ihan täysillä prosessissa mukana, ei se suostu edes pohtimaan että saadaankohan me lupa seuraavassa kokouksessa vai ei. Sen mielestä ei ole mitenkään tarpeellista miettiä sitä etukäteen, selviäähän se sitten aikanaan! Järkyttävää Mun mielestä on ehdottoman tarpeellista pohtia ja arvailla etukäteen
Ehkä mä voin varovasti kysellä mieheltä, että missä vaiheessa sen mielestä meidän pitäis alkaa miettiä hankintoja, niin tiedän sitten milloin uskallan alkaa enemmän esittelemään netistä sopivia vaunuja ja syöttötuoleja

 

^ Ehdottoman tarpeellista!

Mä oon käyny lukemassa kaiken, mitä ootte kirjotellu, mutta en oo jotenkin saanut itse aikaiseksi kirjottaa. Mulla on nyt selkeästi päällä joku luopumisen prosessi biolapsesta, ehkä kun nyt ois alkanut uusi hoito jollen ois sitä perunut -sitten oon yrittänyt vähän antaa sille tilaa ja jättää adojutut taka-alalle. Pakkohan se on surra jos vielä vaan surettaa, vaikka ärsyttää ihan hirveästi nämä omat tunteet.

Toiseksi kirjoja tuli luettua ahkerasti lomalla, ja niissä on samalla ollut sulattelua. Liliales kyselit millaisia kirjat oli, niin se Primal Wound oli mielestäni tosi avaava ja kaunistelematon ja paljon varmaan sellaista asiaa jota suomalaisessa neuvonnassa painotetaan. I'm Chocolate, You're Vanilla on vähän kesken mutta sen näkökulma yllätti, se onkin itsekin tummaihoisen psykologin kirjoittama ja lähinnä kai mustille (amerikkalaisille) vanhemmille tarkoitettu. Kuitenkin kiinnostavaa asiaa siitä miten lapset ja nuoret kokee ihonvärit ja etnisyydet, tosiaan on kesken. Brown Babies, Pink Parentsia oon vasta vähän aloittanut ja se tuntuis olevan enemmän sellainen käytännönläheinen, en osaa sanoa. Mutta mua kiinnostaa kauheesti tuo aihepiiri muutenkin, joten mua ei niin haittaa vaikka oiskin jenkeille tehty kirja. Mulla menee kaikki!

Mutta tosiaan Primal Woundin lisäksi vähän oon lueskellut sitä Adoptioperheiden infopakettia ja sekin tuntuu välillä kamalan negativiiselta, pelkkää kauhukuvien maalailua. No, realismia ja pakkohan se on kertoa kaikesta mahdollisesta mitä voi eteen tulla, ei auta pistää päätä pensaaseen jos omalla lapsella olisikin vaikka mitä häiriökäyttäytymistä. Mutta tietoisesti oon yrittänyt (huonolla menestyksellä ) vähän himmailla tätä tiedonjanoa ja ottaa asian kerrallaan.

Ensi viikollahan meillä olisi jo se eka neuvonta! :O Iiks. Katotaan, mitä tapahtuu.