Adoption syyt?

Mitä muut pidätte hyvinä syinä harkita adoptiota? Olen ajatellut adoptiolasta, mutta tiedän, että ainakin osa syy sen hankintaan olisi hillitön synnytyspelko. Onko ainoa "oikeutettu" syy adoptiolapsen hankintaan lapsettomuus?

 

Meillä syy adoptiolapsen hankintaan oli, että halusimme vielä yhden lapsen. Mitään lapsettomuutta ei meillä todennäköisesti ollut. Yksi syy minulla oli se, että koska olimme juuri muuttaneet Hollantiin ja edellinen raskausaika oli aika rankka (en juuri voinut kävellä) eikä siis ollut ketään auttamassa, adoptiossa sitä kuitenkin on jotakuinkin täysissä voimissa lapsen odotusaikana ja lapsen saadessaan (ainakin niin luulin!!!). Nämä syyt kelpasivat täällä.

 

Mikäli voit itse tulla raskaaksi, ei synnytyspelko ole sille vauvanteolle este. Synnytyspelko on täysin pätevä syy sektiolle. Jos äiti todetaan joko fyysisesti TAI henkisesti kykenemättömäksi synnyttämään alateitse, on elektiivinen sektio ainoa vaihtoehto. Riskitön se ei ole ja toipuminen saattaa olla rankempaa mm. haavakipujen takia. Jos taas jo ajatus sektiostakin hirvittää, alkaa adoptio ajatuksena ainakin kovasti houkututtaa. Tsemppiä! Mihin tulokseen päädytkin...

 

Kiitoksia ihanista vastauksista. Voisin kyllä jotenkuten kuvitella elektiivisen sektion kun se on kuitenkin tapahtumana hallitumpi. Vaan näihin pelkoihini liittyen ole ihan varma, että mut pakotetaan synnyttämään alakautta ts. että vaikka oltaisi sovittu sektiosta, en sitä sitten sen hetken tullessa saisikaan. Tai jos vauva esim. alkaakin syntyä ennen aikaisesti, saanko silloin päivystyssektion, jos elektiivisestä on sovittu? Näitä pyörittelen välillä yöt ympäriinsä mielessäni. Saatan esim. yöllä herätä kauhukokemukseen, jossa olen pakotettuna alatiesynnyttämässä jne... Laitoinkin tuonne toiseen ketjuun kerran, että mun pitäisi päästä sinne pelkopoliklinikalle jo etukäteen ennen kuin olen raskaana, jotta saan lupauksen sektiosta. En uskalla ainakaan nyt tällä hetkellä hankkia lasta, koska en tiedä etukäteen saanko 100% varmasti sektion.

 

Yritä päästä jonkun synnytyslääkärin yksityisvastaanotolle. Saattaisi onnistua helpommin tuo sektion saaminen.

 

Ainakin täällä Turussa kaverini sai pelkopoliklinikkakäynneistä huolimatta heti luvan sektioon. Ei ollut mitään ongelmia. Jos ei kerran yksinkertaisesti kestä ajatusta alatiesynnytyksestä, niin kai se pelko ja stressi pahempi sille lapselle on. Vähän aikaa sitten tuli ohjelma, jossa äidit valitsivat sektion sen takia, että halusivat lapsen syntyvän tiettynä päivänä. Että kyllä pelko syynä mielestäni vielä tuon voittaa.

 

Omat syyni adoptioon olivat:

-hillitön synnytyspelko
-jollain tavoin inhottattaa ajatus jostakin kasvamasta sisälläni
-en ole koskaan tuntenut tarvetta lisääntyä itse, vaikka lapsia rakastankin


Otettuani selvää (tämä on ollut noin 10 vee prosessi ajatuksissa) adoptiosta ymmärsin miten vaikeaa ja kallista se voi olla. Niinpä otin selvää myös vaihtoehtoisista tavoista synnyttää (allassynnytys jne.) sekä luetuani ja nähtyäni muiden naisten kokemuksia synnytytksistä aloin pitää ajatusta raskaudesta ja synnytyksestä siedettävänä, en toivottavana vaan siedettävänä. Vaikka tietenkin edelleen pelotti.

Olen silti päätynyt adoptioon, syynä on tuo viimeinen alussa listaamani. En näe tarvetta lisääntyä itse, jos jossakin on lapsi odottamassa äisin ja isän syliä. Samasta syystä olen halunnut tarjota kodin kissoilleni. Ne olivat aikoinaan hylättyinä eläinsuojassa. Jos minulla on mahdollisuus antaa koti sitä tarvitsevalle, eikö se kuulu inhimillisyyteen?


ps. Nyt en tarkoittanut nostaa itseäni jalustalle "hyvänä ihmisenä", vaan mielestäni on vain rationaalista, että jos ei VÄLTTÄMÄTTÄ halua omia geenejään levittää, voi yhtä hyvin antaa rakkautensa lapselle, joka on jo olemassa ja sitä tarvitsee.