ADHD:ta vai mikähän on vialla?!

Mietin siis voisikohan pojallani olla jonkinlainen ylivilkkaus häiriö (jos se nyt noin sanotaan :D ) tai jokin..
Ikää pojalla on nyt 2½ vuotta. Ja on siis aivan älyttömän vilkas. Kotona ollessa kiipeilee koko ajan jonnekkin, ottaa tavaroita, joita ei saisi (tai tekee muuta kiellettyä) ja saan koko ajan juosta perässä kieltämässä :/ Välillä tosin jaksaa pidempään katsoa esim. piirrettyjä tai selata kirjoja itsekseen.
Jos ei saa tahtoaan läpi alkaa huuto ja kiukuttelu. Heittelee tavaroita ja raivoaa. Välillä myös lyö, nipistelee ja sylkee.. :|

Ulkoillessa juoksentelee eri suuntiin ja silloinki poikaa täytyy olla koko ajan jahtaamassa, ettei katoa minnekkään tms. Ei jaksa juuri ollenkaan leikkiä paikallaan. Muista lapsista pitää kyllä, muttei muidenkaan kanssa jaksa paikallaan olla, vaan haluaa juosta ja riehua. Keinuakkin jaksaa vain hetken.
Rattaiden kyydissä ei istuisi millään ja siksi varsinkin kauppareissuista ja bussimatkoista on tullut yhtä taistelua :( Nousee koko ajan rattaista ylös, eikä suostu kävelemään kädestä tai rattaista kiinni pitäen, vaan juoksee holtittomasti ympäriinsä.

Yöt sentään onneksi nukkuu ilman ongelmia.. Ja on kyllä todella fiksu lapsi ja osaa olla kiltti ja suloinenkin, olen vaan välillä todella väsynyt tähän.. Olen vielä yksinhuoltaja ja minulla on pojan lisäksi 7 kk tyttö. Eikä ole kiva olla koko ajan kieltämässä ja menettämässä hermojaan, kun mikään ei onnistu niinkuin pitäisi.. :(

Onko muilla kokemuksia tällaisesta? Ja miten selviydytte arjen tilanteissa näinkin vilkaan lapsen kanssa.
 
Vaikuttais siltä että on mustis pikkusiskosta ja käyttäytyy siksi tavallista hankalammin. Muuten aika normaaliakin 2-vuotiaan käytöstä. Selvästi hakee sun huomiota. Hyvällä tai pahalla sitä hakevat. Muistathan antaa sitä, esikoiselle yleensä aika rankkaa tuo pikkusisaren syntyminen. Jaksuja!
 
On kyllä toisinaan mustis pikkusiskotakin, mutta on ollut normaalia levottomampi jo ennen tämän syntymääkin, joten ei se siitäkään voi johtua. Vauvana oli todella helppo ja rauhallinen, mutta ainakin 1-vuotiaasta eteenpäin ollut jo erittäin vilkas ja impulsiivinen. Tiedän toki, että näinkin nuorelle lapselle ei oikein voi mitään diagnoosia tästä tehdä, mutta kiinnostaisi kuulla muilta vanhemmilta, joiden lapsella on todettu ADHD tai vastaava, kokemuksia siitä millainen lapsi oli taaperona? Huomasitteko jo silloin jotain erityistä/käyttäytyikö poikkeavasti?
 
Huomasin jo vauvana et poika oli erillainen, ensin itki 9kk päivät yöt, harvoin nukku ja 9kk hiljenty täysin ja oli omassa maailmassaan monta krt päivässä, muuten ei mitään tolkkua touhuissa, ei ymmärtänyt puhetta. Nyt poika kohta 16v ja adhd.
 
Kaksi vuotiaasta ei tosiaan vielä voi sanoa onko käytös normaalia vai ei. Lapsi saattaa rauhoittua paljonkin kun uhma menee ohi. :)

Meillä on nyt ekaluokkalainen poika, jolla ei ole koskaan varsinaisesti diagnosoitu ahdh:ta. Pienestä asti poika on ollut ihan supervilkas, mutta myös hyväntahtoinen ja ystävällinen. Keskittyminen on ollut hyvin vaihtelevaa, raivokohtauksia ei ole ollut. Kuitenkin pojan kanssa oleminen on ajoittain haastavaa ja päiväkodissa on ollut aina erityisryhmässä, koska isossa ryhmässä toimiminen on vaikeaa.

Adhd-diagnoosia ei ole edes lähdetty hakemaan, koska pojan ongelmat tulevat esiin lähinnä isoissa ryhmissä, joissa aikuinen ei ole "riittävästi" läsnä. Kotona ja pihalla kun aikuinen jaksaa paimentaa ja komentaa, tilanteet sujuvat normaalisti. Eli adhd-diagnoosiin vaadittavat seikat eivät täyty. Koulussa kuitenkin on jatkuvasti opettajalta tullut negatiivista palautetta, kun poika ei pysy paikallaan, keskity, kuuntele jne.

Pojalla on siis joku tarkkaavaisuuden ongelma, lievä adhd (onko tällaista...), tms. mutta tarvitsee tukea. Meillä tilannetta lähdettiin purkamaan päiväkodista käsin, mutta jos asia huolestuttaa, puhu neuvolassa. Sieltä osataan ohjata teidät eteenpäin jos aihetta on. Muista myös pysyä lujana oman tunteesi kanssa, sillä äiti tuntee lapsensa (yleensä) parhaiten.

Kotona meillä on aina ollut tosi tiukat säännöt, eikä niistä ole juuri poikettu edes erityistilanteissa. Arjen jaksaminen on välillä haastavaa myös kahden aikuisen taloudessa ja varmasti vielä sinulla yh:na. Määrätietoinen käytös aikuislta on tärkeää, että lapsi oppii aikuisen olevan tosissaan. Jatkuva kieltäminen on meillä kyllä tuottanut tulosta, vaikka sillä hetkellä se ei aina siltä tunnu. :) Lisäksi riittävä aikuisen läsnäolo, tukeminen ja auttaminen on meillä edelleenkin tärkeää, että päivittäiset asiat sujuvat. Hetkittäin tuntuu, että olisi niin helppo antaa vaan periksi, mutta lopulta se vie ojasta allikkoon.

Jaksamisia vilkkaan pojan kanssa!
 
neonvihreä
Alkuperäinen kirjoittaja nacsu:
Mietin siis voisikohan pojallani olla jonkinlainen ylivilkkaus häiriö (jos se nyt noin sanotaan :D ) tai jokin..
Ikää pojalla on nyt 2½ vuotta. Ja on siis aivan älyttömän vilkas. Kotona ollessa kiipeilee koko ajan jonnekkin, ottaa tavaroita, joita ei saisi (tai tekee muuta kiellettyä) ja saan koko ajan juosta perässä kieltämässä :/ Välillä tosin jaksaa pidempään katsoa esim. piirrettyjä tai selata kirjoja itsekseen.
Jos ei saa tahtoaan läpi alkaa huuto ja kiukuttelu. Heittelee tavaroita ja raivoaa. Välillä myös lyö, nipistelee ja sylkee.. :|

Ulkoillessa juoksentelee eri suuntiin ja silloinki poikaa täytyy olla koko ajan jahtaamassa, ettei katoa minnekkään tms. Ei jaksa juuri ollenkaan leikkiä paikallaan. Muista lapsista pitää kyllä, muttei muidenkaan kanssa jaksa paikallaan olla, vaan haluaa juosta ja riehua. Keinuakkin jaksaa vain hetken.
Rattaiden kyydissä ei istuisi millään ja siksi varsinkin kauppareissuista ja bussimatkoista on tullut yhtä taistelua :( Nousee koko ajan rattaista ylös, eikä suostu kävelemään kädestä tai rattaista kiinni pitäen, vaan juoksee holtittomasti ympäriinsä.

Yöt sentään onneksi nukkuu ilman ongelmia.. Ja on kyllä todella fiksu lapsi ja osaa olla kiltti ja suloinenkin, olen vaan välillä todella väsynyt tähän.. Olen vielä yksinhuoltaja ja minulla on pojan lisäksi 7 kk tyttö. Eikä ole kiva olla koko ajan kieltämässä ja menettämässä hermojaan, kun mikään ei onnistu niinkuin pitäisi.. :(

Onko muilla kokemuksia tällaisesta? Ja miten selviydytte arjen tilanteissa näinkin vilkaan lapsen kanssa.
Meillä myös varmasti jotain vastaavaa, mutta todettu vasta häiriö.
 
neonvihreä
:'( Meillä isä aikoinaan erityiskoulkussa ja pojat kehityneet hitaasti, vasta 4v ja 5v alkaneet puhumaan. Molemmat vanhemmat puhuneet normaalisti, mutta isällä kaikenlaista kehitysviivästymää.
 

Yhteistyössä