ADHD kouluikäinen lapsi

Hei

Ajattelin kokeilla kepillä jäätä ja kysyä, että onko täällä kohtalotovereita...

Minulla on 8-vuotias poika jolla on osittain adhd diagnoosi kesken ja on tällä hetkellä erityisluokalla ja ns pienryhmässä,jossa on 6 oppilasta ja 1 opettaja+ 2 avustajaa...

Silloin, kun poikani meni ekalle luokalle ja kerroin opettajalle, että olin saanut pojalleni lääke reseptin siihen rauhoittavaan lääkkeeseen,että koulupäivät sujuisi paremmin ja meidän päätettävissä oli se, että syötämmekö sitä vai ei.

Päätimme kuitenkin pojan isän kanssa, että emme sitä lääkettä hänelle ala syöttämään, kun ei ole niin hullu, kuin opettaja väittää... Siitä päivästä lähtien tämä opettaja on viikon välein muistuttanut meitä, että ne lääkkeet ja lääkkeet. Jos pojalla menee kuukausi hyvin koulussa ilman mitään ongelmia, niin ei tule reissariin kirjoituksia, mutta jos kerran tekee jotain, niin taas tulee tekstiä, että lääkkeet ja lääkkeet.

Nyt sama juttu tokalla luokalla. Laitoin opettajalle tiukka tekstisen palautteen painostamisesta ja ilmoitin, että yritän kaikkeni, jotta poikani pääsee sen luokalta pois.
Hän painostaa minua ja poikani isää. Meillä on yhteishuoltajuus ja soittelee sitten taas poikani isälle, että se antaisi suostumuksen siihen lääkkeeseen.

Olen jutellut muiden poikani luokkalaisten vanhempien kanssa ja heille ei tule teksitä vihkoon, eikä ole lääkitystä heillä. Ei tule siitä edes, että lapset kiroilee tunnilla, juoksee luokassa ympyrää ja näyttelee keskaria, mutta jos mun poika ottaa edes kepin käteen välitunnilla, niin siitä pitää kirjoittaa jo reissariin, että nyt teki näin ja näin.

On sellainen fiilis, että poikani on sen open silmätikku ja sen myös mainitsin hänelle. Ei olis koskaan pitänyt siitä lääkereseptistä mainita, kun se tahtoo lapset huumattuna istumaan penkille.
Ja jos luokassa on 3 aikuista ja ei yhtä oppilasta kuriin saa, niin voiskohan ne katsoa peiliin....

Nyt mulla on tapaaminen rehtorin, kuraattorin ja tän open kanssa koulussa. Saa nähdä, et mitä se ämmä tällä kertaa keksii poikani pään menoksi ja siihen, et saa perustella lääkityksestä...

En saanut pojalleni edes kuraattorille aikaa, kun tää ope oli mennyt sille selittämään pojastani ja kuulemma kuraattori oli ilmoittanut, että ei anna aikoja ennen kuin lääkitys aloitetaan, kun niistä ei kuulemma ole ilman sitä hyötyä...
Muistan vielä sanoneeni opelle, että jos poikani pääsee sinne keskustelemaan, että painaako joku häntä, kun hänen isänsä erosi vaimostaan ja muutti erilleen ja meille on tulossa uusi vauva perheeseemme ja jne, niin ei pääse keskustelemaan, kun lääkkeitä naamaan vaan,niinkylläse siitä.

Ehkä nuo edellä mainitutukin asiat voi johtaa pieneen levottomuuteen tunneilla ja koulussa, mut ei edes juttelemaan pääse.
On kummallinen ope ja kuraattori
 
Hei, ymmärrän huolesi. Minä opetan ADHD-lapsia, niitä on luokka täynnä. Päivä on täynnä erittäin vilkasta toimintaa, ei keskittymiskykyä tehtäviin, tappeluja muiden kanssa jne. Minun kokemukseni mukaan ADHD-lapset ovat älykkäitä kunhan saavat suunnata tarkkaavaisuutensa oikein. Tämä ei kaikkien kohdalla välttämättä onnistu ilman lääkitystä. ERäs erityisopettajatuttuni sanoi että vuosi vuoden jälkeen lääkkeet tuntuvat parhaimmalta ratkaisulta. Ne eivät muuta persoonaa vaan rauhoittavat keskittymään olennaiseen. JOs lapsi on aiemmin viillettänyt koko päivän pitkin luokkaa, esim. tanssinut kaikki tunnit eikä edes tiedä missä oma pulpetti on- onko paha jos lääkkeen avulla hän joskus istuu hetken työkirjan kanssa pulpetin ääressä? Esim. 10-15 minuuttia?!!ANteeksi provosointi, mutta mun kokemuksen mukaan lääkitys auttaa keskittymään, ei muuta lapsen persoonallisuutta ja moni lapsi on sanonut itsekin tuntevansa olonsa mukavammaksi. Varsinkin kun oppii!! Kun pystyy keskittymään.
Eikä opettajilla ole aikaa kirjoittaa jokaisesta käänteestä kotiin, niitä käänteitä on niin paljon, me opet jaksamme ja jaksamme oman sietokykymme äärirajoilla välillä varsinkin erityisluokilla. Pyrin itse tapaamaan vanhempia usein jotta voimme vaihtaa kuulumisia vapaasti ja turvallisesti =) Silloin voi parhaiten miettiä mikä on lapselle parhaaksi. Kannattaa mennä tapaamaan opettajaa.
 
JONSERED Karhunkantaja
Keltikangas-Järvinen kirjoittaa mielestäni hyvin ja osuvasti temperamenttieroista ja koulusta, tullen tätä kautta myös adhd-lasten opetukseen ja mahdolliseen lääkitykseen.

Oma kantani on, että lapsi pärjää ilman lääkitystä (paitsi ääritapauksissa) JOS käytössä on riittävätv resurssit, eli opettaja voi ottaa lapsen huomioon juuri sellaisena yksilönä, kuin hän on. Tähän tarvitaan pienet ryhmät ja superopettajat. Joskus vain lapsi ja koulu eivät sovi yhteen...
 

Yhteistyössä