Ei ole omakohtaista kokemusta, vain ammatillista.
ADHD:n OIKEA varhainen diagnosointi aloitettuine kuntoutuksineen antaa lapselle paremmat kehittymismahdollisuudet kun hänen erityisvaatimuksensa voidaan ottaa huomioon ja täten lapsen turvallinen kehitys ja itseluottamuksen kehittyminen mahdollistuu paremmin. Koulunkäyntiä ajatellen on hyvä että lapsi saa alusta lähtien hänelle mukautetun opetuksen jolloin onnistumisen kokemukset vahvistuvat ja lapsi saa eväät suotuisalle kehitykselle.
Lasta ei kohdella "vain häirikkönä" vaan häntä ymmärretään ja annetaan mahdollisuus toteuttaa oppimista tavalla joka hänelle sopii. Koulun pitää mukautua erilaisiin oppijoihin, oppilaan ei aina pidä (koska ei voikaan) mukautua koulun muovaamaan oppijamuottiin. Diagnosoimattomalla ja "hoitamattomalla" ADHD:lla on suuri vaikutus myöhemmällä iällä työhön sijoittumiseen ja mahdolliseen syrjäytymiseen riippuen siitä mikä on oireyhtymän "vakavuus" ja missä vaiheessa kuntoutus on aloitettu. Mm. masennus liittyy usein diagnosoimattomien AHDH-aikuisten elämään.
Ongelma varhaislapsuudessa on se, että vaikka vanhemmat epäilevät lapsellaan olevan poikkeavaa käytöstä, leimataan lapsi toisinaan "vain vilkkaaksi, pojat nyt ovat sellaisia tmv...". Saa siis taistella joskus päästäkseen asiallisiin tutkimuksiin, olemme "asiantuntijoiden" armoilla. Toisaalta on hyvä muistaa että kaikki ylivilkkaat lapset eivät ole ADHD-lapsia, asiantunteva tutkimus on siis paikallaan.
