ad/hd lapset

Wautsi, uusi palsta! :) Mut asiaan...

Eli laitanpa tähän aloituksen ad/hd lapsista! Itsestäni olisi kiva vaihtaa kokemuksia, joidenkin kanssa onkin laiteltu yy:tä. :)

Eli itselläni on 11vuotias ad/hd poika. Ah/hd diagnosoitiin reilu vuosi sitten, mutta oireet olleet toki ihan pienestä asti. Tutkimukset oli katkolla jonkin vuoden, mutta pyynnöstäni aloitettiin uudestaan viime vuonna.

Mutta enemän asiasta myöhemin, kiva jos löytyisi ihmisiä ajatusten vaihtoon!! =) Myös yy:tä voi laittaa jos aihe on liian arka julkisesti kirjoitettavaksi. Tiedän kokemuksesta että niinkin voi olla. :/

Kirjoittelemisiin!! :wave:
 
meillä pojalla 7v. ei vielä diagnosoitu mutta psykologilla ja tomintaterapeutilla on käyty ja vastedes myös tulee käytyä!On se niin villi ja ei hahmotus ja keskittyminen oikein onnistu eli tässä lyhyesti tuli meidän tarina :flower: ja liikunta lähinnä pojan sydäntä ja salibandya alkaa kohta harrastamaan :wave:
 
En kyllä muiste mitä kaikkia tutkimuksia meidän pojalle on tehty, tutkimukset kun on alunperin aloitettu jo pari vuotiaana. Neuropsykilogilla kyllä on käynyt, sen muistan varmasti. Oireiden perusteella sai sitten lopullisen diagnoosin reilu vuosi sitten. Käyn lisäilemässä tähän jos jotain muistuu mieleen! :)
 
No minulla tuo dg on ollut harkinnassa reilun puoli vuotta. Ja aina kun asiasta kysyn, niin sama vastaus: "Vaikka ko sairaus oliskin, se on hoidollisesti toissijainen..." No psykiatri onkin täys kusipää, vaikka osaakin tehdä työnsä hyvin... Kemiat kohtaavat satunnaisesti.
 
Meidän perheessä epäillään nti 12v olevan adhd-lapsi. Viime talvena kuljettiin perheneuvolassa, siellä tehtiin tarkat testit ym. mutta siellä ei puhuttu adhd:n mahdollisuudesta mitään. Juuri tänään oltiin sitten ekaa kertaa lasten ja nuorten psykiatrian konsultaatiopoliklinikalla. Siellä otettiin tämä mahdollisuus esille ja asiaa aletaan tutkimaan. En tiedä sitten milloin.
Kotiin tullessa etsin tietoa netistä, löysinkin adhd-keskuksen sivut.
http://www.adhd-center.com/

Sieltä jostain (mitä on ad/hd) löysin listan oireista ja nehän sopii tyttöön just. Jotensakin helpottavaa, kun ei tartte niin syyllistää itseänsä. "huonosti kasvatettu lapsi..." Ja onhan se lapselle helpotus tietää, ettei ole täystuho ilkeyttään.
Oireita meillä keskittymiskyvyn puute, tottelemattomuus, juoksentelu sopimattomissa paikoissa, yleensäkin riehuminen, ei hyvää ystävää (ikäistään), ei juuri edes kavereita. On siis yliaktiivinen ja impulsiivinen.
Vaikka virallista diagnoosia ei ole vielä, niin kyllä ainakin näin maallikon silmin ad/hd se on.
Olenkin ajatellut, että kyllä on vaikea kakara, suorastaan r a s i t t a v a... Vaikka onkin iloinen ja muuten symppis tyyppi.
Onko kukaan kokeillut mitään luontaistuotteita yliaktiivisuuteen? Onko ollut apua?
 
Minäkin haluaisin tietää millaisia lapsenne ovat olleet 2-4-vuotiaina ja sekä vauvana. Ja milloin aloitte epäillä, ettei kaikki ole kohdallaan ja miksi? Ja sujuiko joku asia kuitenkin hyvin?
 
Keittiönoita
Junnulla diagnosoitiin ADD 1,5 vuotta sitten. Tutkimuksina oli neurologin konsultaatio, EEG, verikokeita sekä neuropsykologin testit.

Nelli kyseli, millaisia nämä lapset olivat leikki-iässä. No meillä junnu oppi puhumaan aika myöhään, vasta 3 veenä. Tosin sille joutavanpäiväiselle lörpöttelylle ei varmaan junnun mielestä ollut mitään tarvetta, sillä osoittamalla kirjahyllyssä olevaa leikkihelikopteria ja huutamalla "JEPEKOIJA" mä sen helikoterin ymmärsin antaa. Ei tarvinnut junnun sanoa, että "olisitko äiti kiltti ja antaisit minulle tuon helikopterin tuolta kirjahyllystä, jotta voisin leikkiä sillä" ;) Liikunnallisesti junnu kehittyi nopeasti. Neuvolan 2-vuotistarkastuksessa junnu ei terveydenhoitajan mieliharmiksi sanonut edes "äiti", mutta seisoi kyllä sujuvasti käsillään :LOL:

Junnu oli pienenä täysin peräänkatsottava. Jos halusi saada kiellot menemään perille, junnu piti pysäyttää ja katsoa junnua suoraan silmiin samalla kuin kielsi. Seleän takaa oli ihan turha komentaa, sillä junnu ei tainnut edes tajuta, että hänelle jotain puhutaan. Ekan kerran aloin varsinaista vikaa epäillä junnun ollessa ala-asteella. Tavallinen pyöreä kellotaulu ei nimittäin mennyt millään junnulle jakeluun. Ei vaikka miten yritti. Digikellosta sen sijaan osasi katsoa ajan. Samoin liikenteessä junnulla näytti olevan vaikeuksia hahmottaa etäisyyksiä ja nopeuksia.

Junnulle itselleen tuo diagnoosin saaminen oli suuri helpotus. Ei tarvinnut enää ihmetellä, miksi ei kaikessa ole yhtä hyvä kuin muut ja miksi joitakin asioita on niin kerta kaikkiaan vaikea tajuta. Nyt, pian 14 veenä, junnu ymmärtää jo liikenteessäkin olla tavallista varovaisempi ja keskittyä tienylityksiin ihan toisella tavalla kuin ikätoverinsa.

Mä suosittelen mahdollisimman varhaista asioihin puuttumista. Junnulla meni käytännöllisesti katsoen koko ala-aste ihan vituralleen ja junnu oli opettajien mieliharmina koko ala-asteen ajan. Nyt yläasteella ja ESY-päätöksen myötä koulu on alkanut sujua. Opettajat tiedostavat, että junnulle pitää antaa selkeät ohjeet eikä junnulla ole kykyä lukea rivien välistä, mitä opettaja oikein tarkoittaa. Junnusta tulee varmasti jollekin aikanaan painajaismainen aviomies, sillä junnulle on ihan turha koittaa hienovaraisesti vihjailla yhtään mitään. Vihjeet eivät nimittäin mene perille vaan junnulle on tulevan vaimonkin sanottava selkeästi ja suoraan, mitä haluaa.
 
varovaisesti kyselen täältä apua.. mulla on 5v kummipoika. olen jo pitkään epäillyt että hänellä on adhd. tarhastakin on tullut palautetta hänen käytöksestään ja häntä oli käynyt joku asiantuntija tarkkailemassa yhden päivän, mutta ei mitään mainittavaa sinä päivänä ollut. äitinsä vaan haukkuu tarhan täteja ja sanoo, että he on nyt silmätikkuja vaan jostain syystä. mutta mitä olen lukenut, nähnyt televisiosta ja kuullut, kaikki viitta siihen että pojalla on adhd. ja joku sanoi, että mitä aikaisemmin diagnoosi, sen parempi. mitä voin tehdä, vai en mitään? :x :x :x
 
mami30
Muakin kiinnostaisi tietää millaisia ADHD- lapset on ollu 1-3 vuotiaana. Mulla 2,2 v poika ja puolivuotias tyttö. Poika syntyi 6 viikkoa ennenaikaisesti. Jo ennen tytön syntymää,pojalle tuli tavaksi töniä muita samanikäisiä kavereita. Ei isukin kans ymmärretty riittävän napakasti puuttua asiaan ja tämä töniminen jatkuu aina vaan riippuen vähän kavereista. Esim. samanikäisten serkkupoikien töniminen jatkuu aina vaan, mutta selvästi vanhempien lasten esim. kouluikäisten ei niinkään. Välillä serkkupoikien kanssa leikitään kiltisti traktoreilla mut jos joku lähtee riehumaan (juoksemaan), meidän poika ottaa ja tönäisee kumoon! Pojan 2-v. synttärit oli yhtä helvettiä kun oli paljon lapsia ja poika työnti kumoon kavereita! Ollaan ajateltu isännän kans että poika jotenkin ajattelee että pienemmät kaverit kumoon koska olettaa niiden olevan kilpailijoita vauvasta( vauvan kanssa samalla tasolla).Pojalle on selitetty ettei saa töniä ja että toinen saa kipeää ja tuntuu kyllä tajuavan asian koska sanoo välillä että tönii, kiusaa. Eli yhdistää nämä asiat toisiinsa.

Ollaan ajateltu että pojalla on huomion hakeminen tässä taustalla koska en odotusaikana voinut ottaa poikaa syliin niin paljon kuin olisi pitänyt supistusten vuoksi (jotka alkas jo 16 rask.viikolla). Lisäksi jouduin olemaan yllättäen 5 viikkoa laitoksella ennen tytön syntymää ja poika näki mut tänä aikana vain 2 kertaa. Eli tytön syntymän jälkeen poika oli erittäin mustasukkainen ekat 2 kk, varsinkin kun isukilla alkoi keväällä peltotyöt melko pian.

Ollaan perheneuvolassa käyty asiaa selvittelemässä mutta 2 vuotiaalle ei vielä tehdä mitään tutkimuksia tms. Poika on just semmonen ettei käskyt mene perille ja energiaa on vaikka muille jakaa. Jos kiltisti pyydät jotain tekemään, poika tekee mutta jos käsket, ei niin teekkään ennekuin otat pois tekemästä kiellettyä. Eli vilkas jästipää!

Toisaalta poika on tosi älykäs lapsi. Osasi sanoa ÄITI-sanan selvällä suomenkielellä jo puoli vuotiaana. 1- vuotiaana oli jo paljon sanoja ja nyt 2 -v. sanoo 3-4 sanan lauseita!! ja joka sanan minkä äiti suusta päästää (kirosanatkin). 2-vuotiaana levittää voita leivälle ja on muuten kova tekemään "töitä" mutta voi leikkiä ittekseen traktorilla puoli tuntiakin. Videoita ei malta pysähtyä katselemaan. Voisiko tällainen olla ADHD-lapsi?? Kertokaa kokemuksia..

Kävin eilen tutustumassa netissä ADHD- lapsiin ja oireisiin ja ahdistus iski koska oireet niin muistuttaa sitä. Neuvolatädin kanssa asiasta on tullut puhuttua ja meinas ettei poika ole ADHD- lapsi, koska pystyi ainakin jonkun aikaa keskittymään esim. palapeliin mut mä en oo niin varma..

Kertokaa te joilla on ADHD-lapsi, mitä voisin tehdä. Nyt ollaan ruvettu käymään seurakunnan perhekerhossa että poika tottuisi muihin lapsiin ja töniminen ja kiusanteko loppuisi.
 
3 tytön äiti
Suosittelen kaikille ADHD lasten vanhemmille liittymistä paikallisosastoon ja sitä kautta ADHD liitoon sieltä saa asianmukaista tietoa ja voi hakeutua esim sopeutumisvalmennuskursseille.paikallisyhdistykset löytyvät osoitteesta http://www.adhd-liitto.fi/yhdistykset.html noissa yhdistys tapaamisissa saa paljon vertaistukea joka mielestäni on varsinkin diagnoosin saanti vaiheessa todella tärkeää.
 
Mami30 :lle! Musta tuntuu, että poikasi ei olisi adhd. Yleensä juuri tuota keskittymiskyvyn puutetta korostetaan ja Sinun vesselisihän osasi aika ajoin keskittyä! Älä ole huolissasi. Vaikka sellainen diagnoosi joskus tehtäisikin, niin se on vain lapsesi parhaaksi.

Minusta nuo poikasi kokemukset ennen ja jälkeen sisaruksen syntymän, ovat olleet rankkoja pienelle ihmiselle ja varmasti ovat myös ottaneet koville. Ihme, jos ne eivät olisi jälkiä jättäneet. Muistetaan vielä, että lasten kuuluu olla eläväisiä ja kaikilla on jotkut huonot puolensa, niin eiköhän asiat sillä ajan myötä selviydy.

Tietenkään en voi tietää lapsestasi kuin sen minkä luin, että puhu vaan neuvolassa, jos Susta itsestä siltä tuntuu! Äiti tuntee lapsensa parhaiten!!
Tsemppiä eloon!!!
 
Onko lapsellani ad/hd? Poikani on kolmevuotias. hän hyvin vilkas, mutta vieraiden ihmisten kanssa ujo ja usein piiloutuu "helmoihini ja apinaa päätään alaspäin kun vieras alkaa jutella. Kotona ja pihalla energiaa riittää vaikka muille jakaa, ei yleensä ikinä tee mitään "pahaa" kuten kiusaa muita. tekee kyllä joitakin asioita mitä pyydetään, mutta usein saan korottaa ääntäni, että tottelee. Kotona hyppii sängyillä, sohvilla, juoksee ympäri keittiötä, siis juoksee kokoajan. Ei malta keskittyä palapeleihin, piirrettyihin max 15min/kert. Ei todellakaan jaksa kuunella satuja. Neuvolassa kysyttiin, että onko hän aina noin levoton, sanoin että on. Siihen jäi se keskutelu. Ei jatkanut aiheesta.

Miehelläni on todettu ad/hd, onko tämä periytyvää? Ja olenko vain yli tarkkavainen lapseni suhteen? ja kuvittelen vain?
 
Jonsered
Taipumus adhd:n "saamiseen" on osittain perinnöllinen. Enopuolellani on, minulla on, tyttärelläni on ja pojallani on. Yksi tytär on tutkimatta, hänellä on enemmän asperber-tyypisiä oireita ja mahdollisesti ODD, mutta saa olla, sillä hän kyllä pärjää ilman diagnoosiakin - ainakin toistaiseksi.
Itse olen menossa tarkempiin neuropsykologisiin testeihin syksyn aikana tarkaavaisuushäiriöni vakavuuden kartoittamiseksi. Kyllähän minäkin voin mielenkiintoiseen asiaan paneutua moneksi tunniksi kerrallaan, mutta unohdan ulkomaailman kokonaan. Organisointi kykyä ei ole, eli en "osaa" esim. siivota, eksyn helpolla ja sosiaalisissa tilanteissa en aina ymmärrä sanatonta viestintää tai saatan kesken keskustelun unohtua omiin ajatuksiin..
 

Yhteistyössä