abortista (turhis)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja endie
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

endie

Aktiivinen jäsen
07.05.2007
14 918
6
36
lähtötilanne on tämä: meillä on yksi, 4vuotias lapsi, miehen kanssa ja minä olen halunnut toista jo kohta sen neljä vuotta. mies ei vielä. no, kävi kuitenkin niin, että kesäkuussa huomasin olevani raskaana ja mutkien kautta päädyttiin aborttiin. lähinnä koska mies ei ollut valmis kakkoseen ja elämäntilanteemme on aika keskeneräinen, niin sanotusti. raskaaksi tulin minipillereiden syönnistä huolimatta.
en ole kenellekkään asiasta kertonut, koska jotenkin kai häpeän sitä tai jotain. en ikinä kuvitellut, että päätyisin aborttiin!vieläkin on vaikea uskoa, että olen sen läpikäynyt.että ikuisesti mun seuraava raskaus on lajissaan kolmas, vaikka mulla onkin vain yksi lapsi.
onko mulla edes oikeutta haaveilla toista lasta? nyt kun taas tuntuu, että jos olisin nyt raskaana, pitäisin. huolimatta mistään mitään.
äh, en tiedä miksi tään kirjoitin.ehkä siksi, etten kellekkään tosielämässä voi asiasta puhua . ja mies on vissii jo tyyliin unohtanut koko jutun. :|
 
Saanko kysyä, mitä ajattelit kun teit abortin siksi, että MIEHESI sen tahtoi??????? IKINÄ -ei ikinä- pitäisi tehdä mitään suurta päätöstä toisen painostuksesta. Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Olen hyvin surullinen puolestasi..........
 
Alkuperäinen kirjoittaja huokaus:
Saanko kysyä, mitä ajattelit kun teit abortin siksi, että MIEHESI sen tahtoi??????? IKINÄ -ei ikinä- pitäisi tehdä mitään suurta päätöstä toisen painostuksesta. Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Olen hyvin surullinen puolestasi..........

joo mä tiesin, että tämä asia tulee esiin, mutta ei muuta kommentoitavaa tuohon, kuin että minua ei painostettu mihinkään. ihan yhdessä tehtiin ratkaisu.ja ei, mieheni ei ole mikään tunteeton paska ( kuten varmaan joku tulee vielä kertomaan)
 
Alkuperäinen kirjoittaja neja:
kaveri teki myös kun miehensä vaati...katui sitä jo viikon päästä!!?!?!??! :o

Mitä tällaisilla naisilla liikkuu päässä (jotka tekevät jotain noinkin suurta ja loputonta toisen painostuksesta) ?? Saati sitten tuollaisilla miehillä (jotka noinkin suureen päätökseen toista painostavat) ??? *alkaa voimaan pahoin*
 
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
Alkuperäinen kirjoittaja huokaus:
Saanko kysyä, mitä ajattelit kun teit abortin siksi, että MIEHESI sen tahtoi??????? IKINÄ -ei ikinä- pitäisi tehdä mitään suurta päätöstä toisen painostuksesta. Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Olen hyvin surullinen puolestasi..........

joo mä tiesin, että tämä asia tulee esiin, mutta ei muuta kommentoitavaa tuohon, kuin että minua ei painostettu mihinkään. ihan yhdessä tehtiin ratkaisu.ja ei, mieheni ei ole mikään tunteeton paska ( kuten varmaan joku tulee vielä kertomaan)

No ehkä sitten en ymmärrä lukemaani...! Sanoit, että sinä toivoit toista, mutta miehesi ei. Teit kuitenkin abortin.
 
:hug: Sinulla on oikeus haaveilla lapsesta ja sinulla on oikeus saada lapsi. Sinun täytyisi saada puhua asiasta jollekin, täytyisi käydä asia kunnolla läpi. Sinulla on riski sairastua, jos et saa selviteltyä asiaa itsellesi. Uutisissa oli, että jos abortti jää vaivaamaan mieltä -riskit sairastua fyysisesti ja psyykkisesti kasvavat. Voit kirjoitella vaikka minulle yv:nä, jos haluat. Lapsen menettäminen tavalla tai toisella vaikuttaa myös parisuhteeseen.
 
musta tuntuu kurjalta kun tehdään abortti ja silti haaveillaan lapsesta. Tuskin tosta mihinkään on edistyttty ,ei kai nyt sen parempi aika ole lasta saada. musta väärin että ekaksi tapetaan ja sitten taas halutaankin.

mutta voimia sulle. oot päätökses aikanas tehnyt. ei kai siinä mitään.kai aina on oikeus haaveilla lapsesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja huokaus:
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
Alkuperäinen kirjoittaja huokaus:
Saanko kysyä, mitä ajattelit kun teit abortin siksi, että MIEHESI sen tahtoi??????? IKINÄ -ei ikinä- pitäisi tehdä mitään suurta päätöstä toisen painostuksesta. Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Olen hyvin surullinen puolestasi..........

joo mä tiesin, että tämä asia tulee esiin, mutta ei muuta kommentoitavaa tuohon, kuin että minua ei painostettu mihinkään. ihan yhdessä tehtiin ratkaisu.ja ei, mieheni ei ole mikään tunteeton paska ( kuten varmaan joku tulee vielä kertomaan)

No ehkä sitten en ymmärrä lukemaani...! Sanoit, että sinä toivoit toista, mutta miehesi ei. Teit kuitenkin abortin.

niin olenkin toivonut toista jo kauan. mutta tämän tullessa ikäänkuin vahinkona eteen, oli se minullekkin "järkytys" - täysi yllätys. asiasta puhuttiin ja mietittiin ja lopulta päädyimme em. ratkaisuun. ei se silloin mietityttänyt, olin varma päätöksestäni jne. ja tiedän myös, että jos olisinkin päätynyt silloin jo lapsen pitämään, ei mieheni olisi lähtenyt mihkään vaan hyväksynyt asian jne.vaikea selittää, kun tuntuu pää niin sekavalta. elämä on.
 
olen tehnyt kaksi aborttia..kumpikin oli puhdas vahinko ja ehkäisy petti..katunut en ole päivääkään koska tein oikein päätöksen siinä tilanteessa. haluan vielä lapsen, mut nyt ei ole vileä sen aika..minusta on typerää että nykymaailmaas ei saisi tehdä aborttia..kun katsoo lööppejä nu jatkuvasti joku äiti on lapsensa väsykssään tappanut..olisi sillkein muksulle ollut hyvä jos ei olis edes syntynyt tai että äiti olisi ollut niin rohkea että olisi päättänyt raskauden heti...abortti ei ole mikään helppo asia..itseasiassa vaikeampi kuin keskenmeno..kosk asen päätöksen kanssa joutuu elämään loppuelämän ja se jos mikä vaatii vahvuutta!
 
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
Alkuperäinen kirjoittaja huokaus:
Alkuperäinen kirjoittaja endie:
Alkuperäinen kirjoittaja huokaus:
Saanko kysyä, mitä ajattelit kun teit abortin siksi, että MIEHESI sen tahtoi??????? IKINÄ -ei ikinä- pitäisi tehdä mitään suurta päätöstä toisen painostuksesta. Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Olen hyvin surullinen puolestasi..........

joo mä tiesin, että tämä asia tulee esiin, mutta ei muuta kommentoitavaa tuohon, kuin että minua ei painostettu mihinkään. ihan yhdessä tehtiin ratkaisu.ja ei, mieheni ei ole mikään tunteeton paska ( kuten varmaan joku tulee vielä kertomaan)

No ehkä sitten en ymmärrä lukemaani...! Sanoit, että sinä toivoit toista, mutta miehesi ei. Teit kuitenkin abortin.

niin olenkin toivonut toista jo kauan. mutta tämän tullessa ikäänkuin vahinkona eteen, oli se minullekkin "järkytys" - täysi yllätys. asiasta puhuttiin ja mietittiin ja lopulta päädyimme em. ratkaisuun. ei se silloin mietityttänyt, olin varma päätöksestäni jne. ja tiedän myös, että jos olisinkin päätynyt silloin jo lapsen pitämään, ei mieheni olisi lähtenyt mihkään vaan hyväksynyt asian jne.vaikea selittää, kun tuntuu pää niin sekavalta. elämä on.

Voi rakas. Kurjaa, että teit sen silloin! Sillä miehesikin olisi asiaan taipunut ja sinäkin kerran lasta toivoit...vaikka järkytys olikin, niin ne saattaa monesti aluksi olla, kenelle vain! No kuten sanottu, tekemätöntä ei saa tekemättömäksi........:´(
 
sori nyt ap, mut toi kuulostaa aika pahalta. "ei, en tahdo ihmeellistä lahjaa nyt, tahdon sen huomenna."
mutta voimia sinulle :hug: ja kuulostaa kyllä siltä, että sun pitää ottaa se mies kunnon keskusteluun ja jutella koko juttu läpi. sinähän olisit pitänyt vauvan jos miehesi olisi ollut innoissaan vai? eli kuulostaa enemmän miehen päätökseltä kuin sinun.
 

Yhteistyössä