Abortin tehnyt

[ap]

Olen aina halveksinut, en abortin tekijöitä -tiedän että tilanteet on erilaisia ja vaikeita- vaan heitä jotka abortin jälkeen katuvat ja itkevät vauvansa perään. Olen aina ollut sitä mieltä, että jos aborttiin päätyy pitää olla aivan ehdottoman varma asiasta.

Mun kohdalla abortista on nyt muutama kuukausi enkä pääse asian yli. Kaipaan vauvaa ja kadun päätöstä syvästi! Haluaisin yrittää lasta mutta en koe sitä ansaitsevani. Tein jotain anteeksiantamatonta joten mikä oikeus minulla on kokea enää äitiyden iloa?

 

[finttu]

Sä oot varmaan se, joka teki abortin miehen painostuksesta. Älä ainakaan saman miehen kanssa enää lasta yritä.
Voimia valitsemallesi ratkaisulle.

 

[Pissis]

Olen joutunut vuosia sitten tekemään abortin. Se oli oikea ratkaisu, olen edelleen sitä mieltä. Mutta se ei sulje pois sitä tosiasiaa, että ratkaisu oli erittäin vaikea. Kuukausien päästä abortti alkoi kalvamaan mieltä ja näin jatkuvasti unia pikkupojasta, jonka kanssa juoksin jotakin isoa miestä karkuun. Vuodet kulu ja nyt olen ihanan pikkutytön äiti. Tämän raskauden aikana abortti palasi taas mieleen, mietin minkä ikäinen lapsi olisi ja että siitä tulisi nyt isoveli tai sisko. Abortti on usein raskas päätös, vaikka se tuntuisi kuinka oikealta. Se ei pyyhkiydy noin vaan mielestä ja minusta menetettyä on lupa surra joka tapauksessa. En osaa asettua sinun asemaan, koska jo nyt kadut päätöstä. Mutta kyllä sinulla on oikeus olla äiti joskus abortista huolimatta. Ehkä on parempi kuitenkin nyt antaa ajan kulua ja käsitellä kunnolla tuo asia ja yrittää sitten myöhemmin uudelleen.