Aarmottoman tyyylsäää (kotona vauvan kanssa!?)

Äh äh ja äh. Miksei ihminen voi koskaan olla tyytyväinen siihen, mitä sillä hetkellä on?

Kauan olin odottanut, että uskallan "tehdä" lapsen. Opiskelut oli vihdoin valmiit ja työkokemusta saatu. No, nyt olen ollut vuoden kotona ja olen niiin ikävystynyt ettei ole tosikaan :/

Ärsyttää tämä oma kiittämättömyys ja mielikuvituksen puute. Töihinkään ei voi vielä palata, siellä taantuman takia ei tällä hetkellä ole tilanne sellainen, että minua tarvittaisi töissä.

Perhekahvilat ja kerhot on nähty, leikkipuistoon tms. lapsi on vielä liian pieni (ei kävele). Tutut on töissä ja sukulaisia olen nähnyt kyllästymiseen asti viime aikoina.

Ruuanlaitto ja siivoaminen kotona ei enää innosta. Valokuva-albumi on järjestetty aikapäiviä sitten. MITÄ IHMETTÄ MÄ VOISIN TEHDÄ??

 

Leikkiä ja ulkoilla lapsen kanssa? Tavata uusia ystäviä kellä samanikäisiä lapsia?

 

Nauti lapsestasi

 

leikkiä lapsen kanssa...

 

Jos vain keskittyisit nauttimaan tuosta ajasta kun lapsi on pieni? Leikkikää, lukekaa, laulakaa jne. Ja voihan siellä leikkipuistossa tehdä vaikka mitä vaikkei lapsi vielä kävelekään.

Kyllä meillä ainakin lapsi tutki innoissaan maailmaa pihalla jo konttaamallakin ja istuskellen.
Mites joku äiti-vauva-jumppa, muskari, vauva-uinti tms. harrastus jos kerhot ei tunnu kivoilta?

 

et voi mennä leikkipuistoon? Olet ollut vuoden kotona eli lapsesi on sitten lähemmäs vuoden ikäinen? Ei kun ulkoilemaan. Lapsi nauttii jo siitä että saa seurata muiden touhuja ja itse saat seuraa siinä myös. Käykää myös vaikka uimassa. Tuon ikäisen kanssa on vielä mukavaa kun ei ole uhma päällä.... Itse kulutin aikani tuossa vaiheessa jo ulkona, kavereiden luona kahvilla, uimassa, shoppailemassa, syömässä ulkona jne. Vieläkin kaiholla muistelen noita "vapaita" aikoja.

 

No nautin, nautin lapsesta Mutta mistä ihmeestä ne kaikki kotiäidit ammentavat sitä jaksamista ja inspiraatiota että jaksavat sitten touhuta pilttiensä kanssa? Ajattelin alussa että ihanaa, vihdoinkin voin olla kotona ja elää omaan tahtiin, ei opiskelun tai työelämän pakkoaikatauluja. Ja tässä sitä ollaan...

Ehkä tämä ei sovikaan minulle? Ainakin 2 vuotta ajattelin olla kotona joka tapauksessa, ja ehkä "tehdä" toisenkin lapsen tähän perään. Mutta miten kestän vielä 2-3 vuotta kotona? Nehän unohtaa mut töissäkin sinä aikana

 

Kuulostat ihan minulta. Meidän lapsi nyt 10kk, ja kotonahan tässä ollaan aika tarkkaan köllötelty. Sinä olet ollut paljon aktiivisempi vielä kuin minä. Ja mulla ei noita ystäviäkään tällä paikkakunnalla ole. Joskus näyttää siltä että lapsellakin teksi mieli vaihtaa maisemaa!
Jos voitan ujouteni, me kokeillaan tuota avointa päiväkerhoa (kunnan) seuaavaksi.

 

Leikkipuistoa on kokeiltu...Lapsi viihtyy pari minuuttia vauvojen kiikussa...Maassa ei oikein voi istua, on niin kylmä. Kun sen laittaa maahan, se vaan istua tököttää tumput suorina ja pian on naama nurinpäin

 

No nautin, nautin lapsesta Mutta mistä ihmeestä ne kaikki kotiäidit ammentavat sitä jaksamista ja inspiraatiota että jaksavat sitten touhuta pilttiensä kanssa? Ajattelin alussa että ihanaa, vihdoinkin voin olla kotona ja elää omaan tahtiin, ei opiskelun tai työelämän pakkoaikatauluja. Ja tässä sitä ollaan...

Ehkä tämä ei sovikaan minulle? Ainakin 2 vuotta ajattelin olla kotona joka tapauksessa, ja ehkä "tehdä" toisenkin lapsen tähän perään. Mutta miten kestän vielä 2-3 vuotta kotona? Nehän unohtaa mut töissäkin sinä aikana

Opiskele jotain huviksesi? Vaikka joku uusi kieli, ja "lupaat" itsellesi palkkioksi aikanaan matkan kohdemaahan?

 

moi,miul4lasta.Ikä luokka8v,tyttö.
7v,tyttö.3v,poika ja3kk,tyttö.
hyvin aika menee vaik vanhimmat koulus nuorimmat kotona,
mut ei miua tylsistytä ainakaan yhtään....
me ollaa ulkona yms....ja hyvi on menny....mä oon ollu kokoajan lasten kans kotona,......

 

Sen vielä omasta tilanteesta voisin lisätä, että olen varma että kun töihin palaan niin kaipaan takaisin kotiin "tylsistymään"; syöttämään, nukuttamaan, ulkoiluttamaan. Osaispa olla tyytyväinen siellä missä on.

 

No nautin, nautin lapsesta Mutta mistä ihmeestä ne kaikki kotiäidit ammentavat sitä jaksamista ja inspiraatiota että jaksavat sitten touhuta pilttiensä kanssa?

Hyvä että nautit Tuo on kuitenkin niin ohimenevä aika, lapset kun kasvaa niin nopeasti ja sitten saattaa huomata kaipaavansa sitä vauva-taapero aikaa.

Mä ammennan jaksamisen siitä, että on niin ihana nähdä itse oman lapsen kasvu ja kehitys, kaikki uusi mitä hän oppii ja se valloittava hymy kasvoilla!
Meillä lapsi nukkuu n. 8.30 asti ja aina aamuisin mietin, miten ihanaa on ettei tarvitse häntä herättää kesken unien ja viedä puolinukuksissa hoitoon vaan hän saa olla kotona ja tehdään jutut oman rytmin mukaan.

 

Mulla kans aikasta samat fiilikset...kaikki kaverit töissä tai koulussa joten arkena niiden kanssa ei paljon tule oltua tekemisissä ja viikonloput menee niillä ryypätessä :/ täytyis rohkeesti mennä tuohon MLL:n kerhoon mut jotenki tyhmää mennä yksin...minäkin kun olen hieman ujon puoleinen.... poikani on siis tällä hetkellä 7kk joten ei nyt hirveesti voi leikkipuistoonkaan viedä...

 

Ihan hyvä idea, kiitos Juuri tällä hetkellä ei opiskelu innosta, sillä valmistuin vasta muutama vuosi sitten yo:sta ja vieläkin sellainen olo, että "ei koskaan enää" Ehkä tuota ideaa voi hyödyntää myöhemmin.

No nautin, nautin lapsesta Mutta mistä ihmeestä ne kaikki kotiäidit ammentavat sitä jaksamista ja inspiraatiota että jaksavat sitten touhuta pilttiensä kanssa? Ajattelin alussa että ihanaa, vihdoinkin voin olla kotona ja elää omaan tahtiin, ei opiskelun tai työelämän pakkoaikatauluja. Ja tässä sitä ollaan...

Ehkä tämä ei sovikaan minulle? Ainakin 2 vuotta ajattelin olla kotona joka tapauksessa, ja ehkä "tehdä" toisenkin lapsen tähän perään. Mutta miten kestän vielä 2-3 vuotta kotona? Nehän unohtaa mut töissäkin sinä aikana

Opiskele jotain huviksesi? Vaikka joku uusi kieli, ja "lupaat" itsellesi palkkioksi aikanaan matkan kohdemaahan?

 

Leikkipuistoa on kokeiltu...Lapsi viihtyy pari minuuttia vauvojen kiikussa...Maassa ei oikein voi istua, on niin kylmä. Kun sen laittaa maahan, se vaan istua tököttää tumput suorina ja pian on naama nurinpäin

Silloin ennen kuin tuo poika oppi kävelemään, niin ajeltiin rattailla vuorotellen eri leikkipuistoihin - kävelymatkan päässä kun niitä onneksi sattuu olemaan tosi monta. Lapsi keinui, laski liukumäkeä niin että pidin kiinni hänestä, pomppi vieterieläimillä yms.
Oletteko kokeilleet pulkkakyytiä vauvapulkalla? Siihen kun laittaa viltin tai vaikka lampaantaljan niin on lämmin.
Onneksi kohta tulee kevät niin sitten on vielä enemmän tekemistä ulkona kävelemättömillekin, mutta sinun pikkuisesi varmaan jo sitten juoksee, potkii palloa, leikkii hiekkalaatikolla yms.

 

Leikkiä ja ulkoilla lapsen kanssa? Tavata uusia ystäviä kellä samanikäisiä lapsia?

Miksi pitää tavata "uusia" ystäviä, miksi ei vanhoja..??

 

Mä en ikinä oppinut nauttimaan leikkipuistoista, perhekerhoista yms. Tehtiin omia juttuja. Käytiin retkillä, kotieläimiä katsomassa, pulkkailemassa jne. Oli kiva käydä paikoissa, joihin ei töissä ollessa kerennyt.

 

Leikkiä ja ulkoilla lapsen kanssa? Tavata uusia ystäviä kellä samanikäisiä lapsia?

Miksi pitää tavata "uusia" ystäviä, miksi ei vanhoja..??

Voi tietenkin, mut eikö ap tekstissään vihjannu et samat naamat kyllästyttää??

 

Lapsesi on kohta siinä iässä, että se ulkoilu alkaa olla antoisampaa. Jos lapsi viihtyy rattaissa niin käy lenkillä tai kauppoja kiertelemässä. Keväällä sit puistoihin jos nyt ei inspaa. Jos sulla on ystäviä, joilla samanikäisiä lapsia niin järjestäkää vaikka ruokatreffejä.
Kuulostaa siltä, että sun ehkä ei kannata tehdä peräjälkeen lapsia vaan käydä välillä töissä. Joillain vaan kaatuu ne seinät päälle vaikka lapsestaan nauttiskin. Ite viihdyn hyvin kotona, vaikka en mikään perinteinen kodinhengetär olekaan..
Mun mielestä muuten tuossa 1 ikävuoden tienoilla ja eteenpäin (ehkä uhmaan saakka tai joitain) lapsi on tosi kivassa iässä. Meillä ainakin tuo loputon iloisuus ja joka päivä uuden oppiminen on aivan ihanaa seurattavaa. Kyllä sunkin fiilikset varmaan kevään myötä paranee! Hyvää jatkoa!