Äääh, miten voi noi lapset olla niin erilaisia

[minä]

Esikoinen ja kuopus ovat sellaisia perushyväntuulisia iloisia lapsia. Leikkivät mielellään keskenäänkin, vaikka ikäeroa on 8 vuotta. Tulevat juttelemaan, kun on asiaa, vastailevat kun kysellään ja useimmiten tottelevat melko hyvin. Vaikuttavat siis onnellisilta ja tasapainoisilta, vaikka tottakai kummallakin luonnetta ja kenkkuiluakin ja omat ikään liittyvät "kriiseilyt" löytyy.

Keskimmäinen taas on oikeasti aivan järkky narisija. Hänellä on kaikki muka aina huonommin kuin kahdella muulla. Kulkee kotona koko ajan aikuisten perässä, ei yritäkään olla sisarusten kanssa (kavereita kyllä on jonkin verran), useimmiten ihan normaalit asiatkin esittää itkua tuhertaen (tyyliin: kaikki sukat on likaisina, buhuu, elämä romahtaa, sen sijaan että pyytäisi laittamaan koneen päälle). On aivan mielettömän kateellinen luonne, vaikka aina yritämme olla tasapuolisia huomion, hankintojen yms kanssa. Normaali juttelukin on sellaista, että suunnilleen joka lause alkaa minä, minulla...

Välillä äitinä pelottaa, että mitäköhän tuostakin tulee. Tottakai hän on meille rakas siinä, missä helpommat sisaruksensakin, mutta ihmistyyppinä hän on muuten sellainen, jota mielellään karttelee. En ainakaan usko, että olisimme olleet epäreiluja missään kohti kasvatuksessa, kaikille on aikaa ja huomiota tasapuolisesti yritetty antaa, kaikkien kanssa tehdään asioita niin, että ovat "ainoina aurinkoina", mutta myös paljon yhdessä.

*huoh*

 

[no]

Toi on keskimmäisen lapsen tragedia. Lue siitä netistä, kannattaa.

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/36772-oletko-esikoinen-keskimmainen-vai-kuopus-nain-syntymajarjestys-vaikuttaa-elamaasi

 

[Tsirpukka]

Miulla 12v. ja 1v10kk pojat ,ja eroa ,kun yöllä ja päivällä.Esikko oli tosi helppo vauva ja lapsi,tää taapero on ihan eri maata "ei,enkä,eikä...." ja nyt hokee "haluan imurin",just joo .Joka asiasta pitää kätä vääntää...Voimia sulle :hug:

 

[ja toi]

http://www.grapevine.nu/sf/SFno0621_syskon.htm

Esikoinen on meillä rauhallinen , samoin kuopus, mutta siihen keskelle jäävät lapset ovat selkeästi erilaisia, "hankalampia", ja tarvitsevat enemmän huomiota. Ja vaikka sitä huomiota antaisi, niin silti heistä toisinaan tuntuu, että muut ovat saaneet jotain "enemmän".

 

[ap]

Toi on keskimmäisen lapsen tragedia. Lue siitä netistä, kannattaa.

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/36772-oletko-esikoinen-keskimmainen-vai-kuopus-nain-syntymajarjestys-vaikuttaa-elamaasi

Jep, olen tuota miettinyt, että vaikuttaako hänen kohdallaan.
Toisaalta kun ilmiöstä olen ainakin jonkin verran ollut tietoinen, olen yrittänyt myös mahdollisuuksien mukaan välttää noita tyypillisiä stereotypioita. Vaikka väkisinkin niitä aina tulee, kun pakkohan pienintä on hoivata ja isoimmalla nyt väkisin on eniten vapautta - toisaalta vastuutakin.

 

[ap]

Miulla 12v. ja 1v10kk pojat ,ja eroa ,kun yöllä ja päivällä.Esikko oli tosi helppo vauva ja lapsi,tää taapero on ihan eri maata "ei,enkä,eikä...." ja nyt hokee "haluan imurin",just joo .Joka asiasta pitää kätä vääntää...Voimia sulle :hug:

Kiitti. :-/
Kyllä minä jaksan, hän on rakas juuri itsenään... mutta elämässä pärjääminen vaan mietityttää. Ehkä tuo on vain kotirooli, kun onneksi kavereita kuitenkin löytyy.

 

[Jellonainen]

http://www.grapevine.nu/sf/SFno0621_syskon.htm

Esikoinen on meillä rauhallinen , samoin kuopus, mutta siihen keskelle jäävät lapset ovat selkeästi erilaisia, "hankalampia", ja tarvitsevat enemmän huomiota. Ja vaikka sitä huomiota antaisi, niin silti heistä toisinaan tuntuu, että muut ovat saaneet jotain "enemmän".

Mutta toisaalta kyllä se on paljon temperamentistakin kiinni. Meillä on keskimmäinen myös "se hankala". Mutta se oli nähtävissä jo ennen kuin hän oli keskimmäinen, eli ennen kuin kuopus syntyi. Tietysti se keskimmäisen osa voi korostaa niitä hankalia luonteenpiirteitä.

 

[argh]

No meillä esikoinen on just sellainen narisija. Koskaan ei ole mikään hyvin, aina on pienemmillä paremmin/enemmän/hienommin. Lisäksi esikoinen on meidän kolmesta lapsesta ainoa, joka koko ajan satuttaa muita. Ja mikä parasta, kun esikoista pistää jäähylle toisen satuttamisesta niin sitten alkaa ihan jumalaton huuto ja karjuminen ja riehuminen, miten HÄNTÄ kohdellaan kaltoin ja miten aina hänelle ollaan ilkeitä. Siis on aika piukassa välillä löytää hermoja kuunnella sitä melttoamista, kun justiinsa on nähnyt esikoisen potkaisemassa tai lätkimässä pienempiä.

Kakkonen ja kolmonen on paljon helpompia. Siis tokihan heilläkin on ollut uhmaa ja narinaa mutta ovat kuitenkin luonteeltaan peruspositiivisia. Jaksavat iloita toisen ilosta ja on muutenkin tosi empaattisia. Jos toista sattuu niin pienet ovat heti lohduttamassa ja halimassa. Samassa tilanteessa esikoinen alkaa narisemaan "miksi minua ei koskaan halita ja hellitä".

 

[Ninniliina]

Meil on kakkonen periny selvästi kaikki mun huonot luonteenpiirteet :ashamed: Mut toisaalta hänellä on sitten mielettömän hyvä huumorintaju ja kärsivällisyyttäkin sitten tarvittaessa.
Kolmas taitaa olla temperamentiltaan samaa lajia. Hän on kuin pieni aurinko, mutta jos 10kk osaa vetää itku-potkuraivarit, niin...

 

[ap]

http://www.grapevine.nu/sf/SFno0621_syskon.htm

Esikoinen on meillä rauhallinen , samoin kuopus, mutta siihen keskelle jäävät lapset ovat selkeästi erilaisia, "hankalampia", ja tarvitsevat enemmän huomiota. Ja vaikka sitä huomiota antaisi, niin silti heistä toisinaan tuntuu, että muut ovat saaneet jotain "enemmän".

Mutta toisaalta kyllä se on paljon temperamentistakin kiinni. Meillä on keskimmäinen myös "se hankala". Mutta se oli nähtävissä jo ennen kuin hän oli keskimmäinen, eli ennen kuin kuopus syntyi. Tietysti se keskimmäisen osa voi korostaa niitä hankalia luonteenpiirteitä.

No tätä meinasin minäkin, keskimmäisellä ja kuopuksellakin on kuitenkin 5 vuotta ikäeroa, ja selkeä "narisijaluonne" oli jo ennenkuin kuopusta oli edes pohdittu. Vauvana oli suht. helppo, mutta sen jälkeen on jotenkin kaikki mennyt omasta mielestään pieleen.

Mietin, että onko tuo oikeasti noin onneton/surullinen luonne, kuin antaa ymmärtää, vai esittääkö vaan.

 

[argh]

http://www.grapevine.nu/sf/SFno0621_syskon.htm

Esikoinen on meillä rauhallinen , samoin kuopus, mutta siihen keskelle jäävät lapset ovat selkeästi erilaisia, "hankalampia", ja tarvitsevat enemmän huomiota. Ja vaikka sitä huomiota antaisi, niin silti heistä toisinaan tuntuu, että muut ovat saaneet jotain "enemmän".

Mutta toisaalta kyllä se on paljon temperamentistakin kiinni. Meillä on keskimmäinen myös "se hankala". Mutta se oli nähtävissä jo ennen kuin hän oli keskimmäinen, eli ennen kuin kuopus syntyi. Tietysti se keskimmäisen osa voi korostaa niitä hankalia luonteenpiirteitä.

No tätä meinasin minäkin, keskimmäisellä ja kuopuksellakin on kuitenkin 5 vuotta ikäeroa, ja selkeä "narisijaluonne" oli jo ennenkuin kuopusta oli edes pohdittu. Vauvana oli suht. helppo, mutta sen jälkeen on jotenkin kaikki mennyt omasta mielestään pieleen.

Mietin, että onko tuo oikeasti noin onneton/surullinen luonne, kuin antaa ymmärtää, vai esittääkö vaan.

Meilläkin oli esikoinen ensimmäiset 1½v tosi helppo ja ihmettelinkin, että onpa ihanaa ja luonnollista olla äiti. Mutta sitten se alkoi Esikoisen ollessa ainoa, se vielä jotenkin meni, kun kyseessä oli vain narinaa ja lelujen heittelyä suutuspäissään. Esikoinen oli 3v, kun kakkonen syntyi ja 5v kuopuksen syntyessä. Nyt on 8½v ja edelleen se työläin noista lapsukaisista.

 

[ap]

No meillä esikoinen on just sellainen narisija. Koskaan ei ole mikään hyvin, aina on pienemmillä paremmin/enemmän/hienommin. Lisäksi esikoinen on meidän kolmesta lapsesta ainoa, joka koko ajan satuttaa muita. Ja mikä parasta, kun esikoista pistää jäähylle toisen satuttamisesta niin sitten alkaa ihan jumalaton huuto ja karjuminen ja riehuminen, miten HÄNTÄ kohdellaan kaltoin ja miten aina hänelle ollaan ilkeitä. Siis on aika piukassa välillä löytää hermoja kuunnella sitä melttoamista, kun justiinsa on nähnyt esikoisen potkaisemassa tai lätkimässä pienempiä.

Kakkonen ja kolmonen on paljon helpompia. Siis tokihan heilläkin on ollut uhmaa ja narinaa mutta ovat kuitenkin luonteeltaan peruspositiivisia. Jaksavat iloita toisen ilosta ja on muutenkin tosi empaattisia. Jos toista sattuu niin pienet ovat heti lohduttamassa ja halimassa. Samassa tilanteessa esikoinen alkaa narisemaan "miksi minua ei koskaan halita ja hellitä".

Yyyh.
Meillä tuo ei ole väkivaltainen, onneksi, mutta kauhea kantelija kyllä. Tyyliin: pikkusisko otti maasta hyppiksen, jonka hän oli varannut joskus tunti sitten. Ja jos jossain kivi-sakset-paperi-arvonnassa ei voita, tulee ulvoen kertomaan, kuinka maailma on epäoikeudenmukainen. Ja kaikkea tällaista superärsyttävää.

Ja komentaa ei saisi tosiaan joo yhtään. Siitä voi murjottaa parikin päivää.

 

[argh]

No meillä esikoinen on just sellainen narisija. Koskaan ei ole mikään hyvin, aina on pienemmillä paremmin/enemmän/hienommin. Lisäksi esikoinen on meidän kolmesta lapsesta ainoa, joka koko ajan satuttaa muita. Ja mikä parasta, kun esikoista pistää jäähylle toisen satuttamisesta niin sitten alkaa ihan jumalaton huuto ja karjuminen ja riehuminen, miten HÄNTÄ kohdellaan kaltoin ja miten aina hänelle ollaan ilkeitä. Siis on aika piukassa välillä löytää hermoja kuunnella sitä melttoamista, kun justiinsa on nähnyt esikoisen potkaisemassa tai lätkimässä pienempiä.

Kakkonen ja kolmonen on paljon helpompia. Siis tokihan heilläkin on ollut uhmaa ja narinaa mutta ovat kuitenkin luonteeltaan peruspositiivisia. Jaksavat iloita toisen ilosta ja on muutenkin tosi empaattisia. Jos toista sattuu niin pienet ovat heti lohduttamassa ja halimassa. Samassa tilanteessa esikoinen alkaa narisemaan "miksi minua ei koskaan halita ja hellitä".

Yyyh.
Meillä tuo ei ole väkivaltainen, onneksi, mutta kauhea kantelija kyllä. Tyyliin: pikkusisko otti maasta hyppiksen, jonka hän oli varannut joskus tunti sitten. Ja jos jossain kivi-sakset-paperi-arvonnassa ei voita, tulee ulvoen kertomaan, kuinka maailma on epäoikeudenmukainen. Ja kaikkea tällaista superärsyttävää.

Ja komentaa ei saisi tosiaan joo yhtään. Siitä voi murjottaa parikin päivää.

Mä en ymmärrä, miksi meidän esikoinen on niin herkkä satuttamaan muita. Nyt on jo sen verran isompi, että tekee sitä vaivihkaa, muka vahingossa ohimennessään tuuppaa tai laittaa jalan eteen pienempien juostessa ohi. Ja miksi se lyö Me ei olla miehen kanssa lyöty tai edes uhattu lyömisellä. Tukistettu on muutama kerta, kun 4-vuotiaana oli 1-vuotiaassa kakkosessa koko ajan kiinni