Aaaapuva! 2,5-vuotias kauhukakara, äitiltä meni just hermot!

[möttönen]

Nyt itkee tuolla kuistilla tukkapöllyn ja kurituksen jäljiltä, kun en kestä sitä enää!!! Jätänkö pihalle ja odotan että hukkuis ojaan, vai annanko pois? Sai luvan katsoa valokuvia, iloisesti hymyillen jäi niitä selaamaan kun laitoin vauvaa nukkumaan ja kun tulin takas (olin sanonut että laitttaa ne sitten pöydälle kun on katsonut, ja vastasi joo) ne oli heitelty pitkin lattiaa. Eikä poika tullu kun kutsuin, ensin lempeästi, sitten kovaa ja lopulta menin ja retuutin.

Ehkä se on toi vauva, tullu mustasukkasuutta jne. Koko ajan otan huomioon pojan, keksin tekemistä, katson ja keskustelen, luen ja kannan ja hoivaan häntäkin. Välillä leikkii isosiskon kanssa, mutta on yhtäkkiä muuttunut tosi äidin perään. Mutta nyt en enää jaksa, kun tekee niin paljon tuhojaan. Ja huutaa yöllä, tunnin raivareita, eikä kelpaa kuin äiti. Juoksuttaa turhaan (en halua sitä nenäliinaa hae keittiöstä paperia, en niitä kenkiä hae saappaat, en halua hae uusi...) -enkä tosiaan aina hae, ja sitten taas tunnin raivari

Tekee mieli hylätä koko poika, antaa pois tai olla välittämättä enää yhtään, mekaanisesti vaan hoitaa. Se on todella vaativa, vaikka osaa välillä olla hyvin herttainenkin.

Voiko lasta "ylihuomioida" eli voiko tuo käytös johtua siitä että yritän liikaa ennaltaehkäistä?

Ja turha vastata että mene hoitoon! Ei ole aikaa siihen, eikä se mitään auta, eikä kai tämä mikään erikoinen tilanne ole, lapsi vaan on erityisen vaativa ja raskas!

 

[Petomamma]

Uhmaikä, menee ohi. Kun vaan aina jaksais sinne asti... :hug: Voimia!

 

[Viblsp]

Mitä tarkoitat tuolla kurituksella?

 

[Edna Birch]

Lpasen käytös normaalia, äiti vaan yliväsynyt. Jos hommaisit apua, siis lastenhoitoon?

 

[Valon kantaja]

Musta kuulostaa just siltä, et kaipaa vaan äitiään. Se on lapsi, niin sen kuuluu tehdä. Ja uhma ikä tohon päälle. Ei oo lapsellakaan helppoa. :/

 

[HelloShitty]

auttais varmaan jos viettäisit enemmän aikaa sen kaa ihan kahestaan. reppana...se on vielä pieni, tiiätkö.

 

[vauvaa]

Meillä on alkanut n.1,5v sellainen uhmis ja nyt on 2..toki teillä 5kk vanhempi,mutta en taatusti uskoisi että antaa valokuvien olla nätisti tms. lapsi kuitenkin eikä vielä ymmärrä oikeata täysin ,saati muistakkaan lupauksiaan..ja meillä myös vauva. Fyysistä kuritusta en hyväksy,ihan tarpeeksi muistan miten paskaa ja traumatisoivaa se oli lapsena.Ja joo, ei meilläkään oikein mikään kävisi, mitään ei söisi jne.
Toki voi olla mustiskin,mutta ei kai kannata tekemällä yrittääkkään..minä olen ollut esikon kanssa samallatavalla kuin ennen vauvaakin..tietenkin joutuu välillä odottamaan vuoroaan jne.

 

[Champion]

Samaa oli meillä ja nyt 4v poju alkaa olla ihan ok kun saa itsensä ymmärretyks kunnolla. Mut kyllä noi uhmat on raskaita kun yrittää kuinka keskustella ja puhua lapsen kans niin ihan yhtä tyhjän kanssa. Jäähypenkki auttoi meillä jonkun verran ja nyt poika tottelee pelkästä uhakuksesta jäähypenkille joutumisesta.

 

[Viblsp]

Ja mieti, haluaisitko oikeasti antaa lapsen pois? Nimittäin harva haluaa.

 

[Petomamma]

Mustalaisten matkaan vaan. Nii meitä uhkailtiin pienenä.

 

[möttönen]

auttais varmaan jos viettäisit enemmän aikaa sen kaa ihan kahestaan. reppana...se on vielä pieni, tiiätkö.

No just niin teenkin, vietän aikaa kahdestaan, ja esim kun syötän vauvaa niin osallistun siinä ohessa pojan touhuihin (luen tai ihailen temppujaan tms). Joka päivä luemme sängyllä kun ei nuku enää päiväunia, syötän aamupuuron sylissä kun on hidas heräämään, kuljen ulkona vierellä ja jutellaan, katson silmiin, nauratan, laulan, hyväilen, jne. MUTTA kun mikään ei riitä, mitä enemmän huomioin sitä enemmän kiukkuaa ja sekoittaa!!!

Kurituksella tarkoitin läpsäisin pyllylle (colleget vaimensi) ja retuutin käsivarresta pihalle. En ennen oo tehny niin, kerran annoin tukkapöllyä, jonka jälkeen poika sanoi kun seuraavan kerran suutuin että "älä äiti anna kukkapenkkiä..eiku mitä sinä annoitkaan..."

 

[SaSaSi]

kai ymmärrät, ettei lapsi ehkä ymmärtänyt ettei kuvia saa heitellä?

eikä lapsi tietenkään tule luo, kun äiti on vihainen. toi tukkapöllö oli kyllä ihan täysin turhaa, ja vaan pahentaa mustasukkaisuutta ja uhmaa.

hae nyt se lapsesi pois sieltä, pyydä anteeksi että satutit ja anna iso hali.

 

[möttönen]

Ja mieti, haluaisitko oikeasti antaa lapsen pois? Nimittäin harva haluaa.

No en tietenkään haluaisi oikeesti, nyt vaan on sellainen tunne päällimmäisenä -enkä tietty sitä lapselle kerro, teille vaan!

 

[Rieputarallaa]

Voin kuvitella, meiltä löytyy kans 2,5-vuotias vilkas tahtoihminen. Keksii kyllä kaiken maailman temput, erityisesti äidin hermoja tykkää koetella. Mutta siis eiköhän tuo lapsen käytös kuulu ihan ikään. Uhmakkuus helpottaa, kun saa syliä ja huomiota tarpeeksi, tosin oman tahdon kehittyminen vaatii rajojen testaamista - kokonaan siihen ei kai auta muu kuin aika.

Oikeasti koita hommata lastenhoitoapua. Sä oot väsynyt ja hermot kireällä muutenkin. Mun mielestä lasta ei saa tukistaa tai muuten kurittaa, vaikka se tekis mitä. Kuulostaa silä, että äiti on teillä se, joka tarvii apua (lepoa), ei uhmis-puhmis.

 

[SaSaSi]

ja lisään että kolmen uhmaiän kokemuksella tiedän todellakin kuinka hermoja raastavaa tuo on. etten nyt ihan sädekehän kiillottajalta vaikuta. tuntuu vaan aika kohtuuttomalta kun kyseessä oli vaan sotkeminen.
ensi kerralla sun kannattaa itse mennä pihalle tuulettumaan ennen mitään kurituksia.

 

[Mölököllimalli]

:hug: :hug: :hug:
Täällä TISMALLEEN sama tilanne. Poika 2,5v, mustis pikkusiskolle. Kiusaa ja tuohoaa kaikkien leikit. Huutaa ja rääkyy. On niin perusteellisen inhottava että äitinä saa kokea monen monet tunteet joita en olis koskaan uskonut lastani kohtaan tuntevan. Pahin tunne on tämä tunteettomuus. Tulee just semmonen olo että mee mihin lystää ja tee mitä lystää. Silti sitä kuin ihmeen kaupalla jaksaa päivästä toiseen ja kolmanteen. Pitää huolta...ja rakastaakin aina kun JAKSAA!

Huomion ja sylin kaipuuta tämä ainaki meillä on,koko päivää kun ei kerkeä halitella kun on pari muutakin. Juoksuttaminen on jatkuvaa jos siihen suostuu, ite en suostu!VOIMIA ja yritä muistaa ettei lasta siteenkään saa ruumiillisesti satuttaa, laita mieluummin vaikka toiseen huoneeseen.

 

[HelloShitty]

auttais varmaan jos viettäisit enemmän aikaa sen kaa ihan kahestaan. reppana...se on vielä pieni, tiiätkö.

No just niin teenkin, vietän aikaa kahdestaan, ja esim kun syötän vauvaa niin osallistun siinä ohessa pojan touhuihin (luen tai ihailen temppujaan tms). Joka päivä luemme sängyllä kun ei nuku enää päiväunia, syötän aamupuuron sylissä kun on hidas heräämään, kuljen ulkona vierellä ja jutellaan, katson silmiin, nauratan, laulan, hyväilen, jne. MUTTA kun mikään ei riitä, mitä enemmän huomioin sitä enemmän kiukkuaa ja sekoittaa!!!

Kurituksella tarkoitin läpsäisin pyllylle (colleget vaimensi) ja retuutin käsivarresta pihalle. En ennen oo tehny niin, kerran annoin tukkapöllyä, jonka jälkeen poika sanoi kun seuraavan kerran suutuin että "älä äiti anna kukkapenkkiä..eiku mitä sinä annoitkaan..."

se on oikeesti niin pieni vielä ettei se aina ymmärrä mitä saa ja ei saa tehä. :| ootko koekillu ottaa sitä mukaan auttamaan esim. kotitöissä, vauvanhoidossa?

 

[Aniida]

siis ei kai 2,5 vutoiaan vielä tarvii välttämättä osata korjata jälkiään...siis meillä kolme vuotiaan kanssa harjotellaan sitä, mutta ei suututa jos ei nyt aina mene ihan sinne minne pitäs. tyttö saa just tollasia idiksiä, että hei, pistänpä ne vessanpönttöön eikä siitä vois yyttää kun itseään.

sulla taitaa itelläs olla nyt mittasuhteet vähän vääräällään...ota omaa aikaa ja mieti että sun kaksi ja puoli vuotias on ELÄNYT vasta sen 2,5 vuotta!!!! mieti mitä kaikkea se jo siihen nähden osaa...

 

[Rieputarallaa]

Oothan sä ap tietoinen, että just tässä 2,5 vuoden tietämillä lapsille tulee "viimeinen" symbioosivaihe, siis sellainen että ollaan äidin perään. Se kun helpottaa, niin lapsi on ikään kuin omillaan, koska hän tajuaa olevansa äidistä erillinen olento.

 

[Greippi]

kai ymmärrät, ettei lapsi ehkä ymmärtänyt ettei kuvia saa heitellä?

eikä lapsi tietenkään tule luo, kun äiti on vihainen. toi tukkapöllö oli kyllä ihan täysin turhaa, ja vaan pahentaa mustasukkaisuutta ja uhmaa.

hae nyt se lapsesi pois sieltä, pyydä anteeksi että satutit ja anna iso hali.

Samaa mieltä. Älä pyydä lapseltasi kohtuuttomia. Oma 3 v voisi toimia juuri noin ja en pitäisi sitä juuri minään, ainakaan rangaistavana tekona. 2,5 v on tosi pieni vielä.

Ruumiillinen kuritus, vaikkakin se läppäisi tai tukkapölly, on anteeksiantamatonta pientä ihmistä kohtaan. Oikeasti kuulostat siltä, että pinna on ihan liian kireällä ja kannattaisi hakea lapsenhoitoon apua.

Surettaa pienen ihmisen puolesta, vaikka tiedän toki, että uhmaikä on vanhemmille raskasta. Mutta on se sitä sille pienellekin.

 

[Aniida]

lisään vielä että mä mietin oman uhmaikäseni kanssa aina että "tää on sille raskaampaa kun mulle", sillä sitähän se uhmittelu on, lapsi irrottautuu vanhemmastaan ja se on sille rankkaa, ei se aina itsekkään tiedä mitä haluaa ja mikä kiukuttaa. ei auta tukkapöllyt yms...aikuisena pitäis riittää pinnaa. itselläkään ei aina riitä ja siks esim mun mies nukuttaa iltaunille meidän 3 vuotiaan, mä saan aina karjumiskohtauksia...