Itselläni sektiosta takana parisen viikkoa, ja olen toipunut ihan loistavasti. Muuta näkyvää ei ole kuin haava ja hiukan mahaa. Kunto on siis muutoin todella hyvä. Samoin toivuin edellisestäkin sektiosta kolme vuotta sitten. Joten kyllä leikkauksestakin voi toipua nopeasti, vaikka usein muuta sanotaan. ja minulla leikkaushaavat pystyssä, ensimmäisen hätäsektion takia.
Mutta siis, kannattaa tuolla pelkopolilla tosiaan vaatia sitä sektiota, jos sen todella siis haluaa. Itse en pelkopolin kautta sektiota tällä toisella kertaa saanut, vaikka ensimmäinen synnytys oli hätäsektio ja jätti aikamoiset traumat koko synnytyksestä. Kävin kaikilla mahdollisilla tutustumiskäynneillä, rentoutus tuokioissa, psykologilla ja monen monta kertaa lääkärilla. Ja silti vielä rv 39+ minulle annettiin vain rauhoittavia ja todettiin, että pianhan kaikki on jo ohi. Joten sitä päätöstä ei tosiaan välttämättä helposti saa. Itsekin kun osasin perustella pelkojani ja keskustella asiallisesti, mutta myös esittää kantani selvästi. Ja silti se ei riittänyt. Ja psykologi otti yhteyttä useampaan kertaan tuonne äitiyspolille minun takiani, mutta sekään ei auttanut, vaikka oli siis lausunto hänetäkn, jossa puolettiin sektiota. Joten oma kokemus pelkopolista on hyvin negatiivinen, koen etten saanut minkäänlaista tukea, apua, enkä ymmärrystä omaa synnytyspelkoani kohtaan. Ja itsellä tuo pelko ol niin voimakasta, että loppuraskaus meni ihan pilalle kun jouduin jännittämään tuota synnytysasiaa koko ajan.
Itse sain sektion sitten eml kautta, eli menin siis yksityisen kautta, koska muuta vaihtoehtoa ei ollut. Vähän tuosta nyt tuli laskua, mutta kaiken kaikkiaan kokemus oli niin miellyttävä, että jos joskus vielä lapsen saan, en edes harkitse muuta. Asian ei pitäisi olla näin, koska pelko on syy saada sektio. Valitettavasti näin ei kuitenkaan minun kohdallani ollut. Ja vaikka minullekn sanottiin ettei ketään voi pakottaa synnyttämään ns normaalisti, en olisi voinut muuta ilman tuota eml.
Joten kaikki te muut, jotka kamppailette tuon synnytyspelon kanssa, ja haluatte sektion, niin olkaa tiukkoja ja vaatikaa, vaatikaa ja vaatikaa. Ja psykologin luona juttusilla käymisestä voi olla apua, minulla ainakin oli, koska sain jonkun joka piti minunkin puoliani kun tuntui olevan muuri vastassa muutoin. Toivottavasti saatte enemmän apua ja sen päätöksen sektiosta, koska en haluaisi kenenkään muun kokevan samaa kuin minä. Niin kamalaa oma loppuraskausaika oli. Tsemppiä teille! Toivottavasti kaikki menee hyvin!!