9-vuotiaan käytös...

[Gerbera]

Tilanne on mennyt nyt sellaiseksi, että 9-vuotias nimittelee (mm. huorittelee minua), uhkailee (mm. itsensä tappamisella, meidän vanhempien tappamisella, että karkaa, ei tule ikinä kotiin jne), kiroilee, näin tapahtuu AINA, kun suuttuu jostakin kovasti. Ei siis osaa hillitä itseään, vaan sanoo kaikkea, mitä sylki suuhun tuo.

Kun on hyvä päivä, on kiltti, sosiaalinen, reipas poika, jolla koulu menee hyvin, harrastuksia on ja paljon kavereita.

Meillä alkaa keinot olla loppu, ollaan juteltu asioista sitten, kun poika on rauhoittunut, ollaan annettu rangaistuksia (mm. pelikieltoa, ei ole ollut namipäivää viikkoon jne), usein ollaan tietysti sitten räjähdetty itsekin! Eli on huudettu ja kovaa!

Miten te asiaan suhtautuisitte ja miten tilanteessa toimisitte! Itse ollaan jo ihan ymmällä!

Onko ainut vaihtoehto mennä jonnekin perheneuvolaan tms?

Vastauksista erittäin kiitollinen, Gerbera

 

[Opemamma]

Kuvailemasi käytös kuulostaa huolestuttavalta! Jos omat keinot eivät riitä, on hyvä pyytää asiantuntija-apua mieluummin enemmin kuin myöhemmin! Ota ensin yhteyttä kouluterveydenhoitajaan, hän osaa kertoa, millaista apua paikkakunnallasi on saatavana.

Olen opena kaupungissa n. 350 oppilaan ala-asteella. Meillä on niin hyvä tilnanne, että koulupsykologikin käy kerran viikossa. Luokastani monet oppilaat ovat vuosien mittaan käyneet hänen juttusillaan, kerran tai useammin, milloin minkin syyn takia. Kukaan oppilas ei ole tietääkseni mitenkään leimautunut, vaikka onkin käynyt pykologilla.

 

[Gerbera]

\

Kuvailemasi käytös kuulostaa huolestuttavalta! Jos omat keinot eivät riitä, on hyvä pyytää asiantuntija-apua mieluummin enemmin kuin myöhemmin! Ota ensin yhteyttä kouluterveydenhoitajaan, hän osaa kertoa, millaista apua paikkakunnallasi on saatavana.

Olen opena kaupungissa n. 350 oppilaan ala-asteella. Meillä on niin hyvä tilnanne, että koulupsykologikin käy kerran viikossa. Luokastani monet oppilaat ovat vuosien mittaan käyneet hänen juttusillaan, kerran tai useammin, milloin minkin syyn takia. Kukaan oppilas ei ole tietääkseni mitenkään leimautunut, vaikka onkin käynyt pykologilla.

Kiitos vastauksestasi!

Tää tilanne puhkesi, kun meille syntyi joulukuussa vauva. Vauvaa kohtaan mustasukkaisuutta ei ole ilmennyt, mut meille vanhemmille kyllä. Aikaa ja huomiota on kyllä saanut, mut pari ekaa kuukautta olivat tosi vaikeita. Nyt on pari kuukautta ollut tosi helppoa muuten, mutta silloin kun tosiaan suuttuu jostakin oikein kovasti, niin käytös on sitten tuollaista. Tuollaisia suuttumisia tulee n. kerran, kaksi kuukaudessa.

Pyytää kyllä sitten rauhoituttuaan anteeksi. Ammattiapua ollaan mietitty, mut mitenkä se voikin tuntua niin vaikealle... pelätään just tuota leimaantumista ja sitten sitä, miten poika itse siihen sitten suhtautuu... helpottaako se tilannetta vai pahentaako...

Miten noin ihana, kiltti, rakas lapsi voikin käyttäytyä välillä noin typerästi!

Sitä ihmettelen, että mistä nuo puheet tulee...

Pitää katsoa, jos vaikka tänään jo soittaisin kouluterkkarille ja kysyisin mitä tässä pitäis oikein tehdä!

T. Gerbera

 

[Kattinka harmaana]

Moikka Gerbsukka!

Voimia sulle. En tieda paljon noin isoista (tai pienihan 9-vuotias viela on), mutta kylla se vauvan tulo taloon muuttaa elamaa eika mielestani ole ihme jos esikoinen reagoi. Meilla 12 v. poikapuoleni (ei asu meilla) reagoi myøs vauvan tuloon ja muuttui hiljaisemmaksi ja alkoi vetaytya syrjaan perheen puuhista. Ollaa juteltu ja vakuuteltu, etta on yhta tarkea kuin ennenkin, mutta huomaan viela, etta kyyneleet tulevat helposti jos kaikki ei mene oman mielen mukaan.

Hakekaa ihmeessa ammatti apua silla pojan on ilmeisestikin paha olla. Hyva kun nayttaa sen tosin ymmarran, ettei tapa ole ollenkaan mukava, mutta jos se on A:n tapa huutaa apua. Voimia sinule ja Pojille

 

[meikattu]

Kuulosti niin tutulta,että täytyy vastata.Itselläni on kylläkin tyttö,elokuussa täyttää 9v.Meillä myös vauva syntynyt tammikuussa -06 ja olemme uusioperhe.Aloitin perheneuvolassa käynnit melkein heti vauvan syntymän jälkeen,joka on ehkä jonkin verran tuonut helpotusta,mutta ei ole poistanut ongelmia.Olenkin itse alkanut etsiä syitä käytökseen ja tällä hetkellä luen kirjaa aiheena ad\\hd ja koko ajan tuntuu kuin lukisin kirjaa tyttärestäni.Eli täytyy käydä lääkärissä keskustelemassa voisiko syynä olla tämä,koska todellakin tuntuu,että omat voimat loppuvat.Meillä on hieman auttanut sellainen palkintoruudukko eli tarran saa illalla,jos huone on ok ja käytös on ollut hyvä päivän,kun on saanut kerättyä 20 tarraa niin saa jonkun kivan lelun,meillä se on ollut bratz-nukke.Itkua ja hammastenkiristystä on syntynyt kun tarraa ei illalla ole tullut,mutta apua tästä on ollut paljon.Toivon voimia sinne teille. :hug:

 

[Sama ongelma]

Meillä on kanssa 9-vuotias poika, joka tekee aivan samoja juttuja. Sisaruksia on yksi vanhempi ja nuorempi, poikia kaikki.

Läksyt ei huvita, mitään ei muisteta, jokaiseen asiaan lapsen mielestä ainoa oikea tapa vaikuttaa, on lyöminen tai muuten toisen satuttaminen.

Yhtenä syynä tähän ongelmaan on opettaja joka ahdistaa lapsen. Lapseni on oppinut erittäin aikaisin lukemaan ja on muutenkin edellä toisia lapsia, ja turhautuu koulussa kun opettaja pakottaa tekemään samoja tehtäviä toisten kanssa.

Kun ehdotin, että jos vaikka lisätehtäviä tai hieman haastavampia tehtäviä hänellä teetettäisiin, opettaja sanoi ettei erityisvapauksia. Tässä sitä ollaan!

Eläkettä odotellessa! Kesä koitetaan omalla porukalla saada lapsi tasapainoon ja syksyllä heti kasvatusneuvolaan vaikka vain juttelemaan psykologin kanssa, ei sinne mennessä tarvitse olla hullu!

Voimia!

 

[Opemamma]

\

Meillä on kanssa 9-vuotias poika, joka tekee aivan samoja juttuja. Sisaruksia on yksi vanhempi ja nuorempi, poikia kaikki.

Läksyt ei huvita, mitään ei muisteta, jokaiseen asiaan lapsen mielestä ainoa oikea tapa vaikuttaa, on lyöminen tai muuten toisen satuttaminen.

Yhtenä syynä tähän ongelmaan on opettaja joka ahdistaa lapsen. Lapseni on oppinut erittäin aikaisin lukemaan ja on muutenkin edellä toisia lapsia, ja turhautuu koulussa kun opettaja pakottaa tekemään samoja tehtäviä toisten kanssa.

Kun ehdotin, että jos vaikka lisätehtäviä tai hieman haastavampia tehtäviä hänellä teetettäisiin, opettaja sanoi ettei erityisvapauksia. Tässä sitä ollaan!

Eläkettä odotellessa! Kesä koitetaan omalla porukalla saada lapsi tasapainoon ja syksyllä heti kasvatusneuvolaan vaikka vain juttelemaan psykologin kanssa, ei sinne mennessä tarvitse olla hullu!

Voimia!

Kirjoittelit, että yhtenä syynä lapsesi ongelmiin on opettaja. Jos näin on etkä pysty asioista tämän opettajan kanssa keskustelemaan, voit aina ottaa yhteyttä koulun erityisopettajaan tai rehtoriinkin. On harmillista, jos oman opettajan kanssa ei yhteistyö pelaa, mutta aivan tavatonta se ei ole. Yritä hoitaa asiaa, varsinkin, jos sama ope jatkaa poikasi luokan kanssa vielä seuraavana lukuvuonna.

Kasvatusneuvola on toki hyvä apu myös, mutta parasta olisi hoitaa kouluun liittyvät asiat koulun henkilökunnan kanssa, jos se suinkin on mahdollista.

 

[Gerbera]

Piti oikein tänne tulla hehkuttamaan, kun pojan käytös on ollut nyt selkeesti parempaa, vaiks oliskin suutahtanut. Ei olla oltu huomaavinaankaan silloin, kun jostakin suuttuu ja alkaa pupattamaan ja eipä mene kauan, kun se on itsekin rauhoittunut ja aikansa mietittyään tulee oma-aloitteisesti pyytämään käytöstään anteeksi.

Toivottavasti näin menisi jatkossakin!

Kiitos kaikille vastanneille ja kiitos, että sain teiltä paljon tukea ja voimia! Niitähän tässä lapsenkasvatuksessa tarvitaan, roppakaupalla =)

 

[misu]

Niin, lasten ja nuorten kanssa pitää yrittää itse pysyä rauhallisena eikä mennä mukaan tunnekuohuihin. Jos itse suuttuu ja huutaa, se on kuin heittäisi öljyä liekkeihin.

 

[Noella]

Meillä oli myös tytöllä silloin 8v, huonoa ja uhittelevaa käytöstä viime kesästä aina tämän vuoden alkupuolelle asti. Nyt kun asioita on purettu niin syitä on alkanut löytyä.

Uusi vauva syntyi viime keväänä, häntä jännitti koulussa pärjääminen, yms. mutta kun asioista on hänen kanssaan alettu keskustella niin hän on selvästi rauhoittunut.

Täytyy myöntää etten minäkään tätä keskustelua ole osannut heti. Useita kuukausia meni niin että minä ja lapsen isäkin joskus huusimme tytölle huonosta käytöksestä ja siitäkös riemu syntyi, tiedätte varmaan. Teimme juuri niin kuin ei olisi saanut tehdä.

Nyt on kuitenkin löytynyt se oma ihana tyttömme sieltä murheiden alta. Ja alkaa ihana kesäloma. Nauttikaa siitä ja lapsistanne, murheista huolimatta. B)