9-vuotiaalla tytöllä ei ystäviä:auttakaa,pliis.

[äiti35252]

Muutimme miehen työn perässä uudelle paikkakunnalle ja nyt surettaa 9v. tyttömme. Ennen niin sosiaalinen,ihana tyttö on muuttunut hiljaiseksi ja apeaksi. Vanhalle paikkakunnalle jäi paljon kavereita. Hän vaihtoi luonnollisesti koulua, ja nykyisessä koulussa kavereita on. Mutta ei koulun jälkeen. Hän on pyytänyt kavereita luokseen mutta kukaan ei tule ja iltaisin hän on nyt kovin,kovin yksin. Olen yrittänyt viedä harrastuksiin mutta sieltäkään ei ole löytynyt kavereita arkeen,siis niitä jotka olisivat sitten harrastusten ulkopuolella tytön kanssa.
Surettaa.
Vinkkejä?Kokemuksia?Neuvoja?

 

[lapsena muuttanut]

Ilmeisesti tilanne on uusi, voi vaatia aikaa. Mutta uskon, että se siitä ajan kanssa menee.
Hyvä, että on kuitenkin harrastuksia ja jahka tutustuu uusiin ihmisiin paremmin, niin saa illaksikin seuraa

 

[up]

up

 

["ass"]

tämän on lukenut 50 ihmistä..mutta kommentoinut vain yksi.Eikö ole muita kouluikäisten vanhempia,vai onko kaikilla asiat hyvin?
Kiitos sinulle lapsena muuttanut-me toivomme myös että tilanne muuttuu ajan kanssa.
Tuntuu vaan lohduttomalta että mitään ei voi tehdä-vai voiko?

 

[äiti2313123]

siis sori tuo edellinen nimimerkki,piti tietysti olla ap eikä ass..

 

["kkk"]

Mitä jos järjestäisitte oikein kivat Halloween juhlat tms. johon kutsutte vaikka koko luokan tytöt? Luulisi että ainakin osa kutsutuista tulisi ja jospa sen yhteydessä pääsisi sopimaan jatkotapaamisesta tms.... ja ehkä jonkun kanssa alkaisi synkkaamaankin?

 

[Meiltä löytyy ystävä]

Missä asutte? Minäkin etsin seuraa 9v tytölle..

 

[Silmukka-]

Tilanne on kyllä ihan perseestä. Jos vaan voi välttää muuttamista siinä vaiheessa kun lapsi koulussa ja tärkeimmät ystävyyssuhteet solmittu niin aina parempi mutta se nyt ei teidän kohdallanne enää ole ajankohtainen neuvo.

Tiedän miten sydäntä raastavaa on lapsen yksinäisyys.
Lapseni ovat samalla luokalla, tyttö on aina ollut todella suosittu ja kavereita on kymmeniä koulusta ja päälle vielä harrastuksesta tulleet tuttavuudet. Aina pärisee puhelin ja ovikello soi kun häntä haetaan.
Poika taas on aina ollut vähän erilainen kuin muut eikä tiiviitä kaverisuhteita ole syntynyt koulun ulkopuolella luokkalaisten kanssa. Alaluokilla tämä ei haitannut häntä, tykkäsi leikkiä yksin kotona ja olihan siskosta seuraa, minun kanssa on aina viihtynyt tiiviisti.
Joskus neljännellä alkoi puhua yksinäisyydestä ja samalla kuvioihin tuli pari vuotta kestänyt kiusaaminen.
Sosiaalisista taidoista ei yksin voinut olla kyse koska esim.kesäleiriltä, mummolan pihapiiristä jne. sai tosi hyviä kavereita mutta harmi että nämä asuivat kaukana.

Nyt sitten kuudes luokka kun alkoi syksyllä niin luokalla tuli uusi poika jonka kanssa ystävystyivät, arvaa lämmittääkö sydäntä kun nyt joku soittaa myös pojalle ja pyytää ulos. Meinaan pakahtua onnesta.

Olisko tytölläsi tulossa synttärit tai ehkäpä järjestätte Halloween pirskeet koko luokalle? Jos sitä kautta tutustuisi paremmin...