8v itkee yöllä, kun jalkaa särkee, hetken päästä se onkin pää mikä särkee

[Kokemuksia,tietoa]

Mistä tällainen johtuu? Parkuen tulee herättämään mut, jalkaa särkee tms, käsken mennä takas huilimaan ni auttaa, no ei mee montaa minuuttia ku tulee takas ja päätä särkee tms.

Tuntuu että itkemisen halusta tulee ja herättää, viime yönä annoin särkelääkkeen, vaikken voi olla varma että mikään edes särki, usein on samantyylistä, että sattumisen paikka vaihtuu keskenkaiken

 

["suomuurain"]

Minulla itselläni oli tuon ikäisenä kovia kasvukipuja jaloissa ja jos oikein kovasti särki, niin kyillä se tuntui koko kropassa. Särky oli pahinta iltaisin ja aamuyöstä.

 

["äisky"]

Voi toista. Voisiko olla toisella jota mieltä painamassa tai muuten turvaton olo. Se ei taida olla kovin harvinaista tuossa iässä, kun kasvaa pitäisi kovaa vauhtia ja silti tuntuu välillä, että on vaan pienen pieni poika. Lapsilla vi olla kovat paineet koulusta vaikka ei olisi koulukiusaamistakaan. Joillekkin lapsille on tyypillistä ahdistuksen siirto fyysiseen kipuiluun. Kannattaa suhtautua asiaan lempeästi ja jutella ja antaa aikaa (päivällä). Ehkä oireilu katoaa itsestään pikkuhiljaa.

 

["vieras"]

Kasvukipuja minäkin veikkaisin, niitä jalkoja voi ihan tosissaan särkeä. Ja pää tulee sitten helposti kipeäksi siitä parkumisesta.

 

["A.p"]

Lapsi on ollut tällainen aina. Siis yöitkijä. Välillä saattaa parkua juurikin jalkoja ja yhtäkkiä mahaa.

Jaloissa hänellä on pientä vikaa ja ne saattaa särkeä, mutta sitä en ymmärrä että yhtäkkiä joku toinen paikka on kipeä. Aina ei aamulla muista itkujaan.

 

["äisky"]

Kyse voi olla unihäiriöstäkin. Meillä tyttö on pikkuisesta asti heräillyt yöllä itkemään tai oikeastaan itkee unissaan. Kasvaessa uni-itkeminen muuttui huuteluksi ja ulisemiseksi, välillä huusi äitiä. Juoksin aina hädissäni herättelemän ja tyttö ihmetteli, että mitä siinä herättelet. Nykyään huutelee, ulisee, puhuu, välillä huutaa poliisia ja äitiä. Enää en juokse herättelemään koska tiedän että näkee vain uniaa.

Voisiko olla että poika herää yöllä painajaiseen tai muuten vaan ja kokee olonsa ahdistuneeksi. On tietenkin ihan unen pöpperöinen ja haluaa sinun rauhoittavan oloa. Keksii sitten mihin kolottaa ja voi oikeasti uskoakkin vaikka jalkaa koskevan (on vaikka nähnyt sellaista unta).
Joka tapauksessa kannattaa päivällä antaa paljon läheisyyttä ja jutella asiasta. Kuten jo aikaisemmin sanoin joillakin lapsilla ja aikuisilla keho reakoi stressiin kipuilemalla. Tätä on tutkittu lähiaikoina paljon ja olen eräästä syystä joutunut tutustumaan aiheeseen paljonkin. Jotenkin uskoisin, että tuossa iässä kun asiaan "puututaan" voi säästyä paljolta myöhemmältä, mikäli siis on kysymyksessä niin sanottu somatisointi.
Stemppiä joka tapauksessa.

 

["vieras"]

Tyttöni 5v on ollut hyvää kaveria päiväkodilla Ilonan kanssa. Eilen sitten sanoi, että Ilona ei ole hänen kaverinsa enää. Syyksi selvisi että Ilona oli sanonut tyttöni loukanneen häntä, en tiedä millä tavalla, ruumiillisesti vai henkisesti. Tyttöni sanoi sitten leikkivänsä kahden muun kaverin kanssa vain. Ilonalta ei suostu anteeksi pyytämään, kun ei ole häntä loukannut, joten Ilona ei suostu tyttöni kanssa leikkimään. Yritin selittää että anteeksi voi pyytää vaikka itsestä tuntuisikin ettei ole toista loukannut. Antaako tyttöjen selvitellä asiansa keskenään vai pitäisikö sekaantua asiaan?

 

[Turbojurpo]

Whatever I said, whatever I did I didn't mean it. I just want you back for good.